Lue keskustelun säännöt.
Parasta reality-terapiaa!
16.12.2008 |
Vuosia haikailin eksäni perään, ja muistoissani kultasin hänen sädekehänsä ja yhteiset muistomme kultaakin kirkkaammaksi. Muistan, että kadehdin jopa hänen nykyistä vaimoaan siitä onnesta, joka hänelle on suotu.
Eilen googlasin hänet vuosien jälkeen, ajatella, en ole uskaltanut sitä aiemmin tehdä. Ja sieltähän hän heti löytyi kuvan kera. YÖK, yök ja vielä kerran yök. Kasvot olivat juuri ja juuri tunnistettavat, tyyppi oli lihonut törkeästi, hiukset paenneet otsalta ja päänlaelta, ilme oli sama tuttu jonka muistankin, mutta en jotenkin hahmottanut miten tyhmältä ja rumalta hän oikeastaan näyttääkään. Onneksi erosimme!
Eli parasta realitya on oikeasti NÄHDÄ se eksä ja lakata elämästä niissä omissa kuvitelmissa. Minäkin, kaipasin 21-vuotiasta atleettia ja nyt mies on 36-vuotias gotletti.
Kommentit (3)
Mutta oli yllättävää, miten voimakas reaktio kuvasta tuli. Epämiellyttävä olo, harmittaa, että millaisen illuusion hänestä olen luonutkaan, ihan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle parasta on kunnianhimoisena tyyppinä todeta, että ex ei ole päässyt paskakuskista pidemmälle niiden vuosien aikana, joina olen häntä korokkeella mielessäni pitänyt. Tulee itselle niin hyvä mieli, kun tietää, että itse on edennyt elämässään myös ilman muita!
Tuskin itsekään olet ulkonäöltäsi sama kuin 15 vuotta sitten. Mä tapasin mun nuoruudenrakastettuni uudelleen eikä mua vanhentunut mies mitenkään ällöttänyt. Mies erosi, mä erosin ja nyt ollaan yhdessä. Mies on just niin ihana kuin muistinkin, vaikka ulkonäkö onkin muuttunut:)