Lue keskustelun säännöt.
Voiko (pieniä) lapsiaan oikeasti hemmotella pilalle?
13.05.2009 |
Voi olla ihan pöhkö kysymys ja sen myötä turha aloitus, mutta olen tässä miettinyt asiaa jo pidempään.
Meilä on kolme lasta, 4v, 2v ja 6kk ja varsinkin tämän vastasyntyneen kanssa vietetyn rankimman vaiheen jälkeen nyt olen jotenkin aivan kuin rakastunut kaikkiin lapsiini uudelleen. Eli elämä tuntuu näiden viikareiden kanssa niin hyvälle, lapset ovat ihania ja haluaisin antaa heille kuun taivaalta.
Elämässämme on rytmi, kaikki ovat terveitä ja vaikka nuo lapset osaavat olla hankalia, ärsyttäviä ja väsyttäviäkin välillä, olen äitiydestäni niin ylpeä, että pakahduttaa.
Haluaisin antaa lapsillemme kaiken mitä voi, vaikkakaan en materialistisesti. En siis halua hukuttaa lapsia tavaraan ja aina uusiin leluihin vaan yritän päivittäin keksiä miten voisin ilahduttaa, mitä kokemuksia heille antaisin ja minkä toiveen täyttäisin. Tuntuu, että niin kauan kuin he saavat olla lapsia ja kotona kanssani, halua antaa heille mahdollisimman paljon iloittavaa.
En nyt toki ole mikään hörhö, tottakai tiedän, että myös ne pettymykset kuuluvat lapsen elämään. Ei meillä siis mennä lasten ehdoilla nukkumaan tai syödä herkkuja kun lapset vaan sattuu niin haluamaan. Mutta esim tänään kun on kaunis ilma, isommat halusivat ulos pihaan retkelle. Näin teimme ja nyt on edessä lääkärireissu. Sen jälkeen ajattelin viedä lapset kauppaan valitsemaan jotain kivaa välipalaa ja iltapäivällä pääsevät uimahalliin.
Totaakai mielessä välillä pyörii, että hemmottelenko minä nuo ipanat pilalle? Miten te muut ajattelette? Eikös lapset saa olla lapsia ja kokea haluamiaan asioita -siis niitä jotka nyt on toteutettavissa ja realistisia? Mikä on mielestänne liikaa tai liian vähän lasten hyvänäpitämisessä ja "hemmottelussa"?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan lapset oppivat että he ovat arvokkaita ja heidät huomioidaan.
Ihan samoin me teemme, kauppareissut suunnitellaan s.e. on aikaa käydä katsomassa lasten vempeleitä tai leikkipuistossa samalla. Jos siihen ei ole aikaa, hoidetaan kauppareissut yksin/työmatkalla tms.
Matkoillakin mietitään että missä olis lasten leikkipaikat, että pääsee tarpeeksi usein sinne touhuamaan. UImassa käydään koska lapset tykkää, samoin mennään usein pyörillä (vaikka autolla/bussilla voi olla helpompaa), koska lapset tykkää (no tykätään mekin pyöräillä) ja tosiaan koukataan sellaisten paikkojen kautta josta lapset tykkää.
Me olemme iloisia kun lapset ovat iloisia, joten miksi ei mentäisi. Kyse ei ole hemmottelusta, vaan yhdessä kivan tekemisestä. Hemmottelua olisi jos saisi jäätelöä/karkkia/herkkuja aina kun haluaisi, ilman ruoka-aikoja, saisi tahtonsa läpi silloinkin kun se ei ole järkevää (esim. ei turvavyötä kiinni autossa). Jos asia on järkevä euikä vaaranna, niin en näen mitään sytä olla ilahduttamasta lastani ja tehdä lasten toiveiden mukaan.
jättää vauvan isälle ja lähtee isompien lasten kanssa uimaan....
Lääkärireissu kuuluu vaan erääseen tutkimukseen ja on siis rutiinikäynti.
Ap- joka ryntää nyt liikkeelle ja palaa lukemaan ketjua myöhemmin.
Voi mua, kun kiireessä kirjoitin ihan hullusti.
No, nyt on lekuri takana, lapset syötetty ja päiväunilla. Uimaan lähdetään sitten päikkyjen jälkeen ja pienin jää tosiaan kotiin.
Kommenttienne perusteella en siis ole pilaamassa noita muksuja... Kiva niin!
Mulle ja miehelleni nää lapset ovat pääasia ja niiden hyvinvointi ihan tärkeintä. Välillä vaan tuntuu, että on EPÄNORMAALIA touhuta lastensa kanssa ja hankkia heille elämyksiä ja asettaa lasten tarpeet ja halut etusijalle. Lähipiirissä kun aika monet tuntuu vaan manaavan omaa jälkikasvuaan ja hoidattavan ne toisilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä ole niitä tuollalailla pilalle hemmottelemassa.
Tuo että osallistut lastesi päivään ja todella puuhastelet heidän kanssaan heille mieluisia asioita ei ole hemmottelemista vaan ihan normaalia yhdessäoloa.
Se, että lapset saavat esittää toiveita päivän tapahtumista antaa heille vain tunteen ,että heitä arvostetaan ja heitä kuunnellaan.
Voi kunpa kaltaisiasi olisi enemmän.
Mukava että jaksat touhuta isompien kanssa ilman vauvaa. isommat jaksavat sitten auttaa vauvan hoidossa enemmän kun saavat välillä yhteistä aikaa äidin kanssa ilman pikkuista.
Jatka vain samaa rataa, niin laspistasi kasvaa tasapainoisia ihmisiä.
Jatkakaa samaa rataa. Ei tuo kuulosta pahalle hemmottelulle vaan lasten kanssa kivalle puuhastelulle!
Pilalle hemmottelulla ajattelisin sitä että lapset päättävät mitä syödään, milloin syödään. Siis jos ruoka ei maistu niin täytetään vatsa maidolla tms... Päättävät koska menevät nukkumaan. Ja muutenkaan lapsille ei aseteta rajoja.
Ihana että teet ja touhuat lasten kanssa, toteutat heidän toiveita silloin kun se on toteutettavissa. : )
Itse kanssa ihmettelen tuttava perheitä joissa esim kesälomalla pääasia on vanhempien juhliminen ja hauskan pito, isovanhemmat huolehtivat lapsista. Lapsille lupaillaan että huomenna mennään sinne ja tänne ja sitten ei kuitenkaan mennä. Kyllä itse haluaisin lomatkin miettiä niin että myös lapsille on kivaa tekemistä ja elämyksiä Just retket pihalle yms. on tosi kivoja, uimiset sun muut. Niinku joku sano niin ne lapset muistaa sitten isoina.
Jatkakaa vaan samaan malliin. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vaikkapa pikku lahjukset, namipalat, huvipuistoreissut eivät ole hemmottelua niin kauan kun lapset ovat niistä iloisia ja arvostavat niitä. Jos lapset suuttuvat ja kiukuttelevat mikäli eivät saa ko.asioita (itsestäänselvyyksinä) juuri kun haluavat lapset on hemmoteltu pilalle.
Eli en usko, että lapsesi ovat mitenkään hemmoteltuja. Mukavaa kevään ja kesän jatkoa teille!
Jos ihan aina lapset saavat päättää ja vanhemmat myötäävät, vaikka itse eivät edes haluaisi, mutta minusta ap:n toiminta ei kuullosta tippaakaan pahalle, päinvastoin. Meilläkin otetaan lasten toiveet huomioon ja toteutetaan niitä vanhempien harkinnan mukaan. Joskus saatetaan jostain päätöksestä joustaakin mikäli lapsi osaa perustella kantansa hyvin. Lapset ovat 6, 4 ja 2v ja joka puolella kehutaan aina miten hyvin lapsi käyttäytyvät ja ottavat toiset huomioon. "Huono" hemmottelutyyli tuottaa mielestäni lähinnä tyranneja, jotka jyräävät mielipiteillään ja tahtomisillaan muut. Rytmit ja rutiinit meillä on kuitenkin päivässä ja kyllähän niitä pettymyksiä tulee lähes päivittäin ainakin kuopukselle, joka on kovassa tahtoiässä, joten sekin puoli (pettymysten sietokyvyn harjoitus) on ihan kunnossa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle 2-vuotiasta ei voi hemmotella liikaa. Tietysti täytyy olla rajat, ja niissä johdonmukainen jatkumo alusta saakka.
Mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että niin kauan kuin itse nauttii kaikesta tekemisestä lapsen kanssa, se ei voi olla hemmottelua :)
Ja lasten kanssa pitääkin liikkua, kärsimystähän se olisi kaikille, jos ei lasten annettaisi kirmailla ja uida.
Minunkin tuttavapiirissä on äitejä, jotka sanovat, että
" Meidän lapsia ei totuteta leikkipuistoihin"
" Emme ehdi käydä uimahalleissa" jne..
Kukin kasvattaa omalla tyylillään. Mä haluan, että lapsilla on kiva ja huoleton lapsuus, saa leikkiä ja käydä leikkipuistoissa. Ilmaisia huvituksia löytyy paljon, lasten ei tarvitse kärsiä vaikka perheessä ei olisi rahaa tms..
Lasten hemmottelua on mielestäni se, että ostetaan liikaa tavaraa ja herkkuja. Joka viikko jotain uutta krääsää tms.. Ja yritetään siloittaa pettymykset pois lapsen elämästä. Kaikkea ei saa, mitä haluaa, mutta sehän on helppo opettaa jo kaupassa kun lapsethan haluaisivat sieltä kaiken mahdollisen... Eli kauppareissuilla emme osta mitään ylimääräistä ruokien lisäksi ellei ole joku juhla tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen juuri näin! haluan lapsilleni mahdollisimman huolettoman ja kivan lapsuuden koska raa´assa ja kiireisessä koulu-, työ, ja harrastusmaailmassa ehtii kyllä puurtaa vielä vuosi tolkulla. Olen onnellinen jos lapseni ovat iloisia, hyvinvoivia ja onnellisia.
Meilläkään ei ostella turhuuksia vaikka joskus kyllä ostankin ihan extempore lapsille jotkut namit kaupasta tai tuliaisiksi vaikka kaupunkireissulta. Mutta siis mitään ei kinuamalla saa, yllätykseksi joskus tai ennaltasovituksi kiitokseksi jos on tehnyt jotain saamisensa eteen.
En tiedä, ehkä tähän liittyy se, että oma lapsuuteni oli aika kolkko avioeroperheessä ja vailla ystäviä. Siksi tuntuu, että mitä eheämpää elämää lapseni saavat kasvaa, sitä paremmalle minustakin tuntuu. Mieheni on onneksi samoilla linjoilla, ja elämämme on raiteillaan muutenkin joten perheessämme ei ole ristiriitoja.
IHANA KETJU! Kiitos mukavista vastauksistanne! Pidetään huolta lapsistamme ja muistetaan, että jokainen on lahja -myös silloin kun ei jaksaisi vastata enää yhteenkään kysymykseen eikä siivota ainuttakaan kaatunutta maitomukia ;o)!
ap
Kukin kasvattaa omalla tyylillään. Mä haluan, että lapsilla on kiva ja huoleton lapsuus, saa leikkiä ja käydä leikkipuistoissa. Ilmaisia huvituksia löytyy paljon, lasten ei tarvitse kärsiä vaikka perheessä ei olisi rahaa tms..
Lasten hemmottelua on mielestäni se, että ostetaan liikaa tavaraa ja herkkuja. Joka viikko jotain uutta krääsää tms.. Ja yritetään siloittaa pettymykset pois lapsen elämästä. Kaikkea ei saa, mitä haluaa, mutta sehän on helppo opettaa jo kaupassa kun lapsethan haluaisivat sieltä kaiken mahdollisen... Eli kauppareissuilla emme osta mitään ylimääräistä ruokien lisäksi ellei ole joku juhla tulossa.
ovat mukavia aktiviteetteja lapsille eivät mitään hemmottelua. Hienoa, että annat lasten järjestellä retkiä yms. Tuollaiset puuhat he muistavat sitten isompanakin lapsuudestaan.
Vastaus kysymykseesi: et minusta voi tuolla tyylillä hemmotella lapsiasi pilalle.
Hauskaa päivää teille kaikille!