Mitä kun mies ei hyväksy sektiopäätöstäni?

Et kai anna miehen kiukuttelen pyörrä omaa päätäsi??? Aika uskomattomalta kuullostaa miehesi. Ja ikä oli...Olen todella pahoillani puolestasi.



Keskustele sektiosta ystäväsi kanssa ja jätä miehen puheet omaan varjoonsa. En tiedä edes haluaisinko olla itse tuollaisen miehen kanssa.

Hän haluaisi että vauvamme tulisi sektiolla että "pysyisi pimppi kunnossa".

Jee.

Jättäisin tuollaisen. Ansaitset tukea miten ikinä päätätkään yhteisen lapsenne synnyttää! Ei mies voi vaatia sinulta alatiesynnytystä jos pelkäät ja on huonoja kokemuksia. Synnytys on naisen oma asia eikä miehen tule siihen puuttua millään lailla, vain tukea. Sillä ei mies voi koskaan ymmärtää mitä se on. Itsellä hyvä synnytyskokemus, mutta minua on aina ärsyttäneet miehet jotka koittaa naisen puolesta päättää miten synnytetään, kun se on ihan naisen oma asia!

Saanko kysyä millainen synnytyksesi oli ja saitko helposti sektioluvan, vai jouduitko paljonkin perustelemaan? Itse olen menossa tällä viikolla pelkopolille... minullakin takana kaksi vaikeaa synnytystä, imukuppi-sellaista.



Pidä kiinni omasta päätöksestäsi, miehesi ei voi tietää millainen synnytyksesi on ollut, eikä hän ylipäätään voi tietää synnyttämisestä mitään!! Onko hän koskaan ollut mukana synnytyksessä? Ei varmaankaan. Voimia sinulle!!

Ensinnäkin kyse on sinun vartalostasi, joten hänellä ei ole asiaan paljon sanottavaa, varsinkin kun edellinen synnytyksesi oli vaikea. Toiseksi, miehen tulisi tukea sinua raskaudessa ja synnytyksessä (tapahtuu se sitten miten vain) kun kyse on kerran hänenkin lapsestaan



Mielestäni hänen asenteensa on kyllä merkki siitä, että mies ei taida olla ihan parhaimmasta päästä, onko muissakin asioissa yhtä itsekäs ja kapeakatseinen?

Vauvalla murtui solisluu ja mulle tuli pahat repeämät epparista huolimatta, jotka sitten vielä tulehtuivat ja olin viikkokausia kipeä... Siihen lisäksi vielä vauva itki kovasti murtuman vuoksi. Vauva ei muuten ollut edes suurikokoinen, 3500g.



Kävin vain kerran pelkopolilla, se riitti kun näkivät papereistakin mitä kävi viimeksi. Lisäksi siihen se että vuosia on kulunut, mutta pelko saman toistumisesta ei ole yhtään lieventynyt...



Juu, on miehelleni ensimmäinen lapsi. Hänen kokemuksensa synnytyksistä on tuttavien morjenstaminen laitoksella hyvin menneiden at-synnytysten jälkeen, ja hokeekin vaan että kyllä ne muutkin siitä on selvinny, ja minäkin kun kerran helngissä olen... Tekis kyllä mieli tunkea sille keilapallo takalistoon ja kattoa hymyilyttääkö...



-ap-

tuosta osoitteesta löytyy mielestäni hyvää infoa setiosta. olisi ollut hyvä itsekin lukea se ennen omaa sektiotani.



jos sun miehes on oikeasti tuota mieltä, niin harkitsepa toista tukihenkilöä. tukihenkilön tehtävänä kun on tukea, eikä olla luomassa lisää paineita. tsemppiä.

ovat jo päättämässä miten synnytetään?



Mistä näitä kusipäitä oikein sikiää....



Ap, sinä teet niinkuin itse parhaaksi koet. Joka asiaa ei tarvitse ukolta varmistaa ja hyväksyttää. Jos miehesi ei hyväksy sektioo niin se on hänen ongelma

Tiedän tunteen, kun synnytys oli rankka ja siitä jää pelkoja. Itse synnytin aika nopeasti, mutta rankan kaavan kautta. Repeymät olivat pahoja epparista huolimatta (olen aika pienikokoinen) ja kätilöiden painoarvio meni pieleen, vasta ponnistusvaiheessa kätilö alkoi epäilemään nelikiloista vauvaa, kun 3 päivää ennen synnytystä lupailtiin maksimissaan 3 kiloista, enkä isompaa pystyisikään synnyttämään.



Toipuminen kesti kuukausia, päälle kohtutulehdus ja rankka yksinhoito miehen rankan työn takia. Suoraan en seissyt kahteen kuukauteen. Ja silloin päätin että toipuminen sektiostakin kestäisi vähemmän aikaa joten se on tulossa seuraavan lapsen kohdalla. Mies tuskin sitä ymmärtää koska ei häntä koske millään tavalla, mutta aikoo tukea kuitenkin. Jos jotain natisisi, saattaisin iskeä nyrkin vyön alle ja pitää viikon mykkiksen :). Sano vain miehellesi että se olet SINÄ joka joutuu työntämään ruokakassillisen tavaraa paikoistasi ulos, ei hän, ja suhteessa täytyy kunnioittaa toisen päätöksiä ja antaa niille tukea. Niin ylä- kuin alamäissäkin..

Kukaan ei voi tietää sinun kokemustasi ja ei niitä sektiopäätöksiä kevein perustein anneta, kun useimmat ammattilaisetkin ovat sitä mieltä, että at-synnytys onnistuu useinmiten - ja näinhän se tietysti meneekin!



Mut se mikä minua nyt huolestuttaa, on se, että voitko muissakaan elämäsi vaikeissa paikoissa luottaa miehesi apuun ja tukeen? Etenkin, jos asiat eivät mene miehesi mielen mukaan, niin joudutko taistelemaan miehesi epäkypsän uhman kanssa? Kuitenkin, kaikesta perhekeskeisyydestä ym. huolimatta, synnytyksen fyysisyys on vain ja ainoastaan nyt ja tulevaisuudessakin, naisen tehtävä ja kokemus - jos se olis mieshen, niin jossakin pirun pumpulissahan ne synnytykset hoidettais!

Olisko mahdollista että hän pelkää sitä sektiota ja että sinulle ja vauvalle sattuisi siinä jotain? koeta puhua miehesi kanssa..

on vaan samanlainen kuin suurin osa tän palstan alatiesynnyttäjistä. Mutta älä sinä siitä välitä. Tunnet itsesi ja kroppasi. Ei tuo ehkä ole syy miestä jättää, mutta jos alkaa olemaan muissakin asioissa yhtä paskamainen, niin tekeekö sillä mitään? Puolisot yleensä tukevat toisiaan ja ainakin kuuntelevat toisen huolet ja pelot.

että haluaako se saada lapsen sieltä ulos hengissä vai kuolleena. Tuo sun kokemuksesi kuulostaa siltä, että paremmat mahdollisuudet on kaikilla pysyä hengissä, kun tehdään sektio. Kyllähän nimittäin niin on, että jos alatiesynnytyksessä ilmenee ongelmia, niin ei ne lapset aina sieltäkään kautta hengissä ulos tule.



Äläkä anna sen enää yhtään kertaa sanoa, että miten muut synnyttää. Eihän niiden muiden vauvoilta oo luut katkenneet eikä oo imukuppia tarvittu. Joten ketä kiinnostaa mitä muut on tehneet. Tää on teidän elämä eikä niiden muiden.

Mulla sama juttu. Tosin ensimmäinen lapsi. Mies ei hyväksy pelkosektiota en voi enää edes puhua koko aiheesta kun tulee niin ahdistava tunnelma kotiin. Nyt mietin vaan että jäi miehen mieliksi menen alatiesynnyttämään ja käy huonosti niin syytä itseäni. Todella inhottava tilanne!!

En tajua kuinka on miehelleni noin tärkeä asia haluaisin vaan saada tämän lapsen ehjänä ulos ja sillä sipuli. Olen todella ahdistunut.

Miksi teet lapsen tuollaisen mieshelmen (not) kanssa?

No, tuossa on sitten vain yksi vaihtoehto. Jos kerran pitää alatietä synnyttää, niin anna sen miehen synnyttää se lapsi. Kun tuntuu niin hyvin asian osaavan ja hallitsevan.

Millainen friikkimies puuttuu tuollaiseen asiaan? Tuskin edes tiedon vaan fiiliksen pohjalta.

No paskaako tuo asia miehelle kuuluu? Sinä synnytät ihan niinkuin parhaaksi näet, eikä miehen siihen tarvitse mitenkään osallistua.

Mies kävi synnytyatapa-arviossa kanssani ja lääkäri kertoi at-synnytyksen eduista lapselle ja että mulla ei ole "fyysisiä" esteitä synnytyksen kokeilemiselle. Miehen mielestä muillakin on onnistunut niin mullakin onnistuu ja se on hänelle jotenkin tärkeä juttu että lapsi syntyy "oikein". Aargh..

siis en osannut edes kuvitella että tollasiakin kusipäämiehiä on.