Tein juuri positiivisen raskaustestin, kolmas lapsi tulossa kolmen vuoden sisään
Miten tästä selviää. Tämä oli ihan puhdas vahinko ja olen kauhusta kankea. Kuukautiset eivät koskaan ehtineet alkaakaan, eikä edes tietoa miten pitkällä olen. Tein testin koska raskauksista tuttu etova olo vaivaa. Voe hittolainen, onko täällä ketään, jolla lapset näin peräkkäin?
Kommentit (20)
Muista rohkeasti vaan vaivata muita ja pyytää apua. Miehenkin on pakko osallistua.
pääset nauttimaan raskaudesta ja uudesta vauvastasi.
Onnea. Saat vielä yhden lepovuoden, ennen kuin tarvitsee mennä töihin.
Hoitopaikkaa olimme ajatelleet hakea tammikuusta alkaen. Olen yksityisyrittäjä. Mies on hyvä ja osallistuu jo nyt tosi paljon, sitä en pelkää, lähinnä omaa jaksamista. Nytkin on valvottu 7kk putkeen;)
ja samalla tässä on utopistinen olo, tämä saattaa olla meidän viimeinen lapsi, ei oltu mitään päätetty varmasti edes kolmatta tehdä, mutta nyt jo?
3,5 vuoden sisällä. Vanhin 3,5v ja keskimmäinen 18kk kun kuopus aikoinaan syntyi. Nyt jo 14,15 ja 17v ja hyvin on mennyt. No, kaaosta tietty mukana usein mutta ei ollut suurta eroa kakkosen ja kolmosen välillä verrattuna ekan ja kakkosen välillä. Kolmas jotenkin vain "roikkui" mukana. Jaksamista.
jos sun ei tarvi kaikkia hoitaa vaan paat ne hoitoon.
Eihän sulla oo kuin vauva vain päivät kotona ja mies hoitaa illalla muut. Totta nää nyt pärjäät sen vauvan kans.
Esikoinen on nyt 2v10kk, toinen 1v10kk ja kolmas nyt siis vasta pari viikkoinen.
Hyvin on meillä vielä mennyt, tosin jo täysin kuiva esikoinen tekee nyt housuun kaiken, mutta muuten hän on ottanut tulokkaan hyvin vastaan ja on jo ihan kivassa ja avuliaassa iässä.
Toinen ei ole ollut milläänsäkkään vauvasta. Tahtoo olla vaan vähän rajua rakkautta, mutta muuten ei mitään.
Eihän tämä nyt ihan iisiä ole ollut, yövalvomiset väsyttää, ja esikoinen jätti just päikkärit. Onneksi toinen vielä nukkuu niin saan siinä samalla sitten vielä toistaiseksi levättyä kun vauva vaan nukkuu, ja esikoiselle laittaa videot pyörimään:)
vielä siis olen hyvin onnellinen, saa nähdä miksi tämä muuttuu kunhan vauva vähän kasvaa, helpotusta en odota, ja eiköhän kakkosellekkin joku uhma kohta jo paina päälle.....
Mutta sen olen huomannut että hysteerisyystaso on laskenut huomattavasti. Jos esikoisen kanssa oli ylihysteerinen, kakkosen kanssa enään vähän hysteerinen, niin nyt se on kadonnut tyystin, on pakko ottaa rennosti että jaksaa:)
Mutta onnea ja tsemppiä, kyllä kaikesta jotenkin aina selviää:)
Meillä on 3 lapsista syntyneet 3v 3kk sisään, niin että kun vauva syntyi, oli isotsiskot 3v3kk ja 1v3kk ikäisiä :) Hyvinpä siitä selvittiin, vaikka välillä väsytti NIIIIN paljon. Meillä vauva oli todella helppo ja nukkui yö hyvin, mutta taapero oli hirrrmuisen kiinni minussa siihen aikaan, kun vauva syntyi ja protestoi yötä päivää siitä, kun joutui isoksi siskoksi.
Noiden kolmen lisäksi meillä oli koululainen, joka tietty jäi välillä ihan liian vähälle huomiolle :(
Nyt meillä nuorimmainen 2v 5kk ja elämä jo tosi helppoa ;)
luultavasti esikoinen on 2,5 v ja "keskimmäinen" jotain 1,2v...
Kiitos tsemppauksista! Tuo hoitosuunnitelma oli tehty ennenkuin tämä raskausuutinen saapui:)
ap
on syksyllä tulossa kolmas lapsi. syntymän aikaan esikoinen on aika tarkkaan 3 vuotta ja "kakkonen" 1v9kk.
laitan esikoisen syksyllä 2-3päivää viikossa tarhaan. pakko se on pärjätä kun ne lapset on kuitenkin niin ihania. :)
Meillä 3 lasta myöskin kolmen vuoden sisään. Esikoinen oli 2v 10kk ja keskkimmäinen 1v7kk, kun vauva syntyi. Nyt kuopuskin on jo 4kk. Ja kaikki ovat siis kotihoidossa ja ovat sitä todennäköisesti kouluikäänsä asti. Meillä ei uskonnollisia vakaumuksia.
Vauvan hoito menee kokemuksella ja oon kertakaikkisen itsevarma. Tiedän, etten ihan väärin asioita tee, ts. kokemuksen syvä rintaääni...;)
Alkutaivalta helpotin niin, että tein pakastimen täyteen ruokaa, kahden viikon ruoat oli pakkasessa. Makaroniltk, lihaperunasoseltk tms. kotiruokaa. Ostin myös erilaisia keittoaineksia ja vihanneksia pakkaseen, joten kaupasta haettiin vain tuoretuotteita. helpotti arkea kovasti. Mummin kanssa sovittiin myös jo odotusaikana, että hän vie "isoja" ulos ekan kk:n ajan. Kävi muutaman kerran viikossa ja oli lasten kanssa ulkona pari-kolme tuntia. Minä tein mitä tein tuona aikana. Joskus nukuin, joskus katselin telkkaria, imetin yms. Ei tullut ylimääräistä rasitusta itselle lasten pukemisesta(talviaika,tammikuun loppu) ja sain palautua rauhassa, mutta lapset pääsivät ulos ja saivat huomiota ilman vauvaa.
Isompien kanssa juteltiin ERITTÄIN paljon vauvasta ja heidän vauva-ajasta jo odotusaikana, joten kun vauva syntyi hän oli kuin perheenjäsen, joka palasi kotiin. Lapset valitsivat pehmon, jonka antoivat vauvalle syntymälahjaksi ja se oli heille -varsinkin isommalle- tärkeä tapahtuma.
Pidä lapsia paljon sylissä. Osta jokin kantoväline, jolloin kaikki 3 mahtuvat hyvin syliin, eikä kukaan tunne oloaan hylätyksi.
Selviät ajasta varmasti loistavasti! Ole armollinen itsellesi (pyykkiä välillä kasautuu, aina ei ole paikat ihan tiptop...;) ) Minä olen ainakin selvinnyt ja olen itseasiassa ehtinyt tehdä paljon enemmän asioita kuin silloin kun keskimmäinen syntyi, sillä isot lapset viihdyttävät osittain toisiaan ja "auttavat" kotitöissä mielellään.
Kaikkea hyvää ja jaksamista teidän perheelle!
ps. Meillä haaveillaan nyt neljännestä, joten saa nähdä saadaanko 4 lasta neljään vuoteen:), sitten on meidän pesua täynnä!
toivottuja ja suunniteltuja olivat kaikki. Nyt nuorinkin on jo 3,5v ja hyvin on mennyt! Kotona olen kaikki hoitanut miehen hyvällä avustuksella. kerhoissa toki ovat käyneet ja nyt vanhin onkin jo eskarissa. Tosi hyvin tulevat toimeen keskenään, mutta tappelevatkin tietysti keskenään. Musta kolmannen vauva-aika oli helpoin; vauan hoito oli jo tuttua eikä sitä tarvinnut stressata, ja isommat leikkivät välillä hetken keskenäänkin niin pystyin vauvaa esim. imettämään rauhassa. Vaikeinta oli toisen kanssa kun pieni esikoinenkin vaati koko ajan huomiota... Nyt meillä kuumeillaan ja neljättä... ja viimeistä :-)
itse en tajua ihmisiä, jotka pitävät lapsia ja lapsen"tekoa" niin päivänselvänä juttuna kun toiset toivovat vuosikausia lapsia tuloksitta. tulevat heti raskaaksi ja sitten itkevät, että jaksavatko he... kyllä kaikilla on raskasta, mutta et varmaan tajua miltä tuntuu odottaa edes sitä ensimmäistä ja käydä läpi vuosien lapsettomuushoidot (tuloksettomat).
pillerit vai olitko niin * että ajattelit että kun imetät ja/tai ei ole vielä kuukautisia niin et voi tulla raskaaksi...?
Olitko ehkäisystä kuullut?
Onnittelut toki vauvauutisen johdosta. Ehkä kolmannen halusittekin, mutta jos tuota omaa jaksamista mietit, niin olisikohan kannattanut tuota ajoitusta miettiä parempan rakoon? Esim. kun isommat jo oikeasti vähän isompia ja puolipäivähoidon "tarpeessa".
Toivon tosiaan, että saatte arjen kulkemaan kivasti kolmen pienen kanssa. Itse nautin suunnatomasti kolmannesta pienestämme. Esikoinen on jo ekaluokkalainen ja keskimmäinen osa-aikaisesti pk:ssa. Kyllä hoitavat vauvaa nuo sisarukset! Ja heistä on jo apua kotihommissakin. Jokainen tavallaan...
Käsittääkseni nuo Cerazettet ei ole kovin "varma" pilleri, joten usein käytettiin myös kondomia, mutta ihan aina ei...
enpä tiennytkään ettei ne ole kovin varmoja, ei mulle kukaan sanonut, vuoden niitä söin itsekin kun imetin, mutta en onneksi tullut raskaaksi vaikka muuten tulenkin aika helposti.
Käsittääkseni nuo Cerazettet ei ole kovin "varma" pilleri, joten usein käytettiin myös kondomia, mutta ihan aina ei...
Kun ensimmainen vauva oli 3 kk ikainen, aiti tuli uudelleen raskaaksi ja kun toinen vauva oli 6 kk, aiti tuli taas raskaaksi. Ja kaksinkertaisesta ehkaisysta huolimatta ;)
Mutta aitini onkin todella hedelmallinen; raskauksia yhteensa kymmenen, joista osa tosin paattyi keskenmenoon.
Onneksi olkoon, parjaat kylla! :)
Esikoinen oli tasan 3, keskimmäinen 1 v 3kk. Hyvin on jaksettu. Kaikki 3 on kotona. Mieheni on auttanut paljon. Hoitoapua olemme saaneet aivan satunnaisesti, mutta mielestäni emme ole sitä erityisesti tarvinneetkaan.
Hyvin sinäkin pärjäät usko pois. Ensimmäinen vuosi voi olla rankempi, mutta sitten helpottaa. Lapsi on niin arvokas lahja.
mutta mun äiteellä! Kolme ekaa tuli vajaan kolmen vuoden aikana. Taisi tuo selvitä, kun teki hullu kaikkiaan seitsemän lasta (eipä silti, oon ite katraan kuudes, niin kiitos vaan siitä heille <3) ilman uskonnollista vakaumusta.
Onnittelen, vaikken tiiä millaisia onnen tunteita juur nyt koet. :) Keräile ittees rauhassa, ja tuumi sitten miten eteenpäin. Helppoa ei tule olemaan, oli miten oli, mutta ehkä ei onnetonta?