Mitä mieltä, 19v äitipuoleksi 9-vuotiaalle?

Ei se kyllä kovin pitkään toiminutkaan, puoli vuotta.

Toimii hyvin, ymmärrän nuorta paremmin kuin hänen oma äitinsä.

19-vuotias VOI olla kypsä toimimaan äitipuolena. 9-vuotias voi saada häneltä paljon arvokasta ihmissuhdetta ja tukea - jos haluaa. Mutta jos hänet on opetettu vihaamaan tätä naista, mistään ei tietysti tule mitään.



Sinulla äitinä on nyt ohjat käsissäsi. Voit joko antaa pojallesi hyödyllisen ihmissuhteen opettamalla hänet suhtautumaan tähän naiseen oikein - tai voit saattaa hänet vuosien perhehelvettiin opettamalla hänet vihaamaan naista, jonka kanssa todennäköisesti kuitenkin joutuu elämään. Onnea valinnallisi!

riippuen tyttöystävänsä kypsyydestä. Ja tosiaan jos olet opettanut poikasi inhoamaan tätä 19vuotiasta niin eihän se silloin toimi koska poikasi kuuntelee sinua kun olet hänen äitinsä.

Kai se toimii.

mutta olisi hyvä, että kumppaneilla olisi samantyyppiset toiveet elämäntilanteen ja tulevaisuuden suhteen. 30-vuotias ystäväni seurustelee 50-vuotiaan kansssa ja on 'mummopuoli'..

Aina kun kuvioissa on lapsia, tulisi aikuisten ottaa huomioon ensin lapsen tunteet ja tarpeet ja vasta sitten omat. 19-vuotias voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä tämän - aivan kuin 40-vuotiaskin. Toivottavasti sinä, miehesi ja hänen uusi kumppaninne pystytte keskustelemaan asiallisesti lapsen hoitoon liittyvistä asioista ja lapsi saisi rauhassa tutustua ja luoda suhdetta äitipuoleen. Sanoit lapsen vihaavan häntä, miksi? Onkohan kyseessä vaan yleinen katkeruus isän uutta kumppania ja eroa kohtaan vai onko nimenomaan tämä nainen tehnyt tai sanonut jotain ikävää?

Silloin kun nuori on äiti- tai isäpuoli lapselle, jonka äiti tai isä ei voisi oman ikänsä puolesta olla, täytyy mielestäni kiinnittää erityistä huomiota vanhemman ja vanhempipuolen rooleihin. Ehkä olisi hyvä pitää entistäkin tarkemmin huolta siitä, että omat vanhemmat ovat pääasialliset kasvattajat, kieltäjät ja lupien antajat. Itselläni on ihan vanhempieni ikäiset äiti- ja isäpuolet, mutta he eivät ole koskaan ottaneet kantaa kotiintuloaikoihin yms. vaan se on ollut oikeiden vanhempieni tehtävä.

herran jumala, onhan sillä merkitystä, missä ikävaiheessa ollaan menossa. Esim. 30-vuotias voi hyvin seurustella 40-vuotiaan kanssa tai nelikymppinen viisikymppisen kanssa, mutta voiko 13-vuotias seurustella 23-vuotiaan kanssa?



Kutsukaa sitten kalkkiseksi tai tiukkapipoksi, mutta minusta on jotain outoa ihmisessä, jonka partnerilla on PIENEMPI ikäero puolisonsa lapseen kuin puolisoonsa.



Minulla itselläni on 9-vuotias poika, jonka sain vielä aika nuorena (21-vuotiaana). Nyt olen vähän päälle kolmekymppinen ja OPETAN 19-vuotiaita abiturientteja. Kyllä heidän maailmansa ja ikäryhmänsä on niiiiiin kaukana omastani, että suhtaudun heihin lähinnä äidillisesti, vaikka joukossa on monia todella kypsiä ja älyllisesti briljantteja tapauksia. En voisi kuvitellakaan, että marssittaisin heistä jonkun isäpuoleksi lapselleni.



Minusta ihmisen kasvussa kaksi-kolme ensimmäistä vuosikymmentä on kiihkeimmän kehityksen aikaa. Ei siis todellakaan ole merkityksetöntä, miten esimerkiksi pariskunnan 10 vuoden ikäero jakautuu. Sanomattakin on selvää, ettei 20-vuotias voi seurustella 10-vuotiaan kanssa. Myös 30-vuotiaan ja vaikkapa hieman alle parikymppisen suhde on prototyyppisesti epätasapainoinen. Sen sijaan 55-vuotias ja 65-vuotias voivat olla vallan tasapainoine pari.



En voi sille mitään, että 9-vuotiaan vanhempi (oletettavasti yli kolmekymppinen tai ainakin aika lähellä?) tuntuu hieman sairaalta, jos hän rakastuu ja ryhtyy seksuaaliseen suhteeseen 19-vuotiaan kanssa!

Itse olin 22v kun menin yhteen mieheni kanssa, joka oli tuolloin 32v. Ja minusta tuli kertaheitolla lähi-äitipuoli, eli lapsi on asunut kanssamme koko tämän yhteisen 10v.

ja kyllä meillä ainakin ihan hienosti meni silloin, ja menee vieläkin melkein kymmenen vuotta jälkeenpäin.

Iällä ei ole periaatteessa mitään merkitystä. Tosin 19-vuotias ei voi olla sen kokeneempi ja aukuisempi kuin tuon ikäiseltä voi odottaa. Asiaan vaikuttaa paljon se kuinka exäsi toimii. Jos hän on ollut tähän asti hyvä ja turvallinen isä, on hän sitä todennäköisesti edelleenkin. Ja jos hän on kypsä ihminen, ymmärtää hän myös, että seurustelee hyvin nuoren henkilön kanssa ja että nuori äitipuoli tarvitsee todennäköisesti myös tukea eri tavalla kuin sellainen nainen, jolla on jo omia lapsia ja joka osaa ymmärtää myös lapsiuolten biologisen äidin tilannetta. Omalla järkevällä suhtautumisellasi annat lapsellesi mahdollisuuden kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Ja annat hänelle mahdollisuuden olla vihaamatta ketään, jos siihen ei ole todellista syytä,

mä en vaan ymmärrä näitä äitipuoli ja isäpuoli juttuja. Eikös jokaisella kuitenkin ole isä ja äiti. Ymmrrän tapauksissa joissa lapsi ei ole lainkaan tekemisissä toisen vanhemman kanssa, että hänellä on äiti- tai isäpuoli.

Omalla lapsellani ei ole isä- eikä äitipuolta, eikä tule, vaikka molemmilla uudet kumppanit. Mut jokainen tyylillään.

mä en vaan ymmärrä näitä äitipuoli ja isäpuoli juttuja. Eikös jokaisella kuitenkin ole isä ja äiti. Ymmrrän tapauksissa joissa lapsi ei ole lainkaan tekemisissä toisen vanhemman kanssa, että hänellä on äiti- tai isäpuoli.

Omalla lapsellani ei ole isä- eikä äitipuolta, eikä tule, vaikka molemmilla uudet kumppanit. Mut jokainen tyylillään.

Voi hyvä ihminen, äiti- ja isäpuoli on vain sana jota käytetään sellaisen henkilön uudesta puolisosta jolla on lapsia!!! Joten kyllä, anteeksi vaan, minusta myös sinun lapsellasi on äiti- ja isäpuoli.

Ja sitten kasille vielä, 19 vuotias isäpuoli on aika paljon eriasia kuin 19vuotias äitipuoli, haloo... :D:D:D:D

Anteeksi vaan itsellesi. Lapsellani ei ole äiti- eikä isäpuolta, vaikka sinusta siltä tuntuisi.

ovat käsitteitä, eivät siis mikään totuus mihinkään suuntaan. Kukin voi valita käyttämänsä käsitteen, esim. entisen mieheni uusi petikumppani, exän avo, uusäiti, uusioäiti, fuusioäiti, nelikkoäiti jne. mikä vaan luontevimmin istuu.