Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tätä elämärumbaa! Jotain on pakko pudottaa pois, mutta mitä??
10.05.2009 |
Teemme miehen kanssa normaalia 8-16 työpäivää. Meillä on 2 alle kouluikäistä lasta.
Minusta on jo monta kuukautta tuntunut, että energiaa ja aikaa ei yksinkertaisesti riitä. Viikot menevät samalla kaavalla: herätys, päiväkodille, töihin, päiväkodille, kotiin, nukkumaan. Noin karkeasti sanottuna siis. Jäähän illalla periaatteessa perheen yhteistä aikaa 4-5 tuntia ja vielä omaa aikaa pari tuntia. Eikä minun tarvitse joka päivä kuskata lapsia.
Mutta kun en JAKSA tehdä iltaisin mitään kivaa! Olen töiden jälkeen niin rätti, että koetan vain toipua päivästä, tehdä välttämättömät kotityöt ja huolehtia, että lapsilla olisi mahdollisimman tasapainoinen ilta.
Viikonloppuisin sitten harrastan liikuntaa, hoidan kotia ja puutarhaa. Teemme silloin myös perheen kanssa retkiä luontoon, uimahalliin tms. Tuntuukin, että viikonloput ovat ns. oikeaa (lue: mieluisaa) elämää, ja arki pelkkää selviytymistaistelua. Elämä vyöryy eteenpäin, enkä ehdi koskaan pysähtyä ja esim. AJATELLA oikeasti.
Tarvitseeko edes mainita, että haluaisin tavata ystäviä useammin, harrastaa enemmän liikuntaa, musiikkia, käsitöitä ja kodin sisustusta?
Mistä ihmeestä minun pitäisi nipistää, että jaksaisin paremmin? Minusta on alkanut tuntua jo siltäkin, että tekisi mieli valvoa yöt, jotta ehtisi edes joskus tehdä jotain mieluisaa. Nyt kuitenkin pakotan itseni nukkumaan koska järki sanoo, että yöunista en voi tinkiä.
Ennen kuin kukaan kysyy missä mieheni luuraa, niin vastaus on: hän kokee aivan samoin kuin minä. Ei jaksa eikä ehdi.
Mistä te tinkisitte?
Kommentit (30)
olin vain matkustaja elämäni laivassa, en sen kapteeni...
Tilanne helpotti avioeron myötä, saan joka toinen viikonloppu aikaa vain itselleni. Jotain hyvää siis erossakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ruuat pakkaseen tulevaa viikkoa varten niin että elämä helpottuu ainakin siltä osin viikolla. 4 kattilaa vaan kerralla liedelle ja uuniin jotain niin ei siinä paria tuntia kauempaa mene.
vaikea sanoa mistä tinkisi jos kerran viikolla ei ole mitään tinkimistä?? viikonloppukivojen tinkimisestä tuskin viikon arki helpottuisi?
entäs jos kokeilet yhtenä arki iltana viikossa käydä lenkillä tms? tai vaikka kahvilla jonkun ystäväsi kanssa
Tai olin.. Olen pätkätyössä, joka olisi jatkunut (taas kerran). Ilmoitin esimiehelle, että en jatka enää seuraavaa pätkää. Etsin uutta, kevyempää työtä. Laskimme ennen päätöstäni mieheni kanssa tulot ja menot. Totesimme, että pärjäämme, vaikka ei heti työtä löytyisikään. Nyt vaan yritän jaksaa tämän pätkän lopuun asti..
Minulla tuo tilanne kyllä paheni ihan työuupumukseen asti, joten ehkä hieman pahempi oli tilanteeni kuin ap:n. Olin vähän aikaa sairaslomalla ja aloin havaita millaista elämäni oli ollut ennen sairaslomaa. Se oli pelkkää elämän suorittamista ja kiirettä. Totesin, että en halua elää niin varsinkaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä ja vanhemmat heille tärkeitä. Päädyimme muutamien vakavien keskusteluiden jälkeen mieheni kanssa yksimielisesti tähän ratkaisuun. Nyt ratkaisu tuntuu todellakin oikealta.
Jäähän sulle omaa aikaa vaikka kuinka paljon. Työsi täytyy olla tosi uuvuttavaa, jos et jaksa iltaisin mitään.
voisiko sulla olla vaikka anemia? Eihän tuo nyt normaalilta kuulosta. Aika monessa perheessä on varmasti muuten sama tilanne, mutta lapsia voi olla enemmän, kouluikäisillä harrastuksia joka ilta, joihin vanhempien pitää jaksaa kuljettaa, harrastuksiin vanhemmat joutuvat osallistumaan jatkuvasti leipomalla, keräämällä rahaa ja olemalla viikonloppuja jos jonkinlaisilla turnausmatkoilla, kouluikäisten lasten koulun vanhempainiltoihin, -vartteihin ja -toimikuntiin monet osallistuvat ja samalla omat vanhemmat ikääntyvät, ja heidän asioitaan pitäisi hoitaa. Joten ei tuo tilanne nyt ainakaan useimmilla helpommaksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tilattiin siivoja joka toinen viikko (käy työpäivän aikana ja siivoaa perussiivouksen)
- teen 4 päiväistä viikkoa, jää yksi päivä olla lasten kanssa
- emme käy perheen kanssa yhdessä ruokakaupassa, vaan minä tai mies hoitaa työmatkan ohessa. Kaupassakäynti ei ole laatuaikaa vaan todella väsyttävää pienten lasten kanssa.
- karsimme lasten harrastuksista. 1-2 harrastusta/lapsi riittää.
- lisäksi meillä on yksinkertainen puutarha. Ei mitään kitkettävää, vain nurmikkoa ja havuja ja yksinkertaisia pensaita joita ei tarvitse paljonkaan hoidella. Vähän ehkä karu, mutta eiphän rehota hoitamattomana sellaiset kasvit joita ei ehdi hoitaa eikä ole niistä ylimääräistä stressä.
aikaa jäisi periaatteessa, jos jaksaisi organisoida ja suunnitella. Just että hakee kerralla viikon ruuat ja kokkaa ne, tekee tarkan aikataulun harrastuksille ja tapaamisille ja vuorottelee iltaisin kotona miehen kanssa. MUTTA kun juuri se aikatauluttaminen ja ainainen kiire ärsyttää. Haluaisin tehdä asioita itsekseni kaikessa rauhassa ja spontaanisti, viettää sellaista mukavaa ja leppoisaa arkea, esim. lueskella kirjaa, käydä shoppailemassa kaverin kanssa, laittaa rauhassa sellaista ruokaa mitä nyt sattuu sillä hetkellä tekemään mieli jne...
Ei siis mitään ihmeellisiä asioita tai elämyksiä vaan vähän parempaa elämää, kun tämä ainainen kellon kanssa juokseminen ja lasten hoputtaminen. MInulla kyllä on ongelmana myös se että ajattelutyö ja työpaikan ihmissuhdeongelmat tulee kotiin asti ja haittaa välillä nukahtamista ja tekee kärttyiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin työaika vaihtelee välillä 9-19 ja ma-la -usein tulee äkkiaikatauluvaihdoksia töissä, eli ajat vaihtelee todella. lapset heiräilee vielä öisin. olen aika piipussa suoraan sanottuna.
he kasvavat ja arki muuttuu ja vapaata aikaa jää enemmän. Minäkin ehdottaisin nelipäiväistä viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: vähennä työtunteja/päiviä. Sinulla on lakisääteinen oikeus lyhennettyyn työaikaan. Se ei ole edes taloudellisesti mikään mahdottomuus. Lapsille tulee lyhyempi päivä/viikko, vero% pienenee ja saat vielä Kelalta muodollisen 70 € rahan kuukaudessa.
Kannattaa myös organisoida elämää paremmin - pieni osa kerrallaan. Eli vähitelleen keräät niitä elämäsi ohjaksia omiin käsiisi etkä ole vain matkustaja enää (olipas runollisesti sanottu...!)
Sanoisin, että kaikkein tärkeintä naisen ja äidin elämässä olisi aina säilyttää yhteys omaan itseensä. Ettei kadottaisi omia unelmiaan ja itsetuntemustaan. Liian usein me naiset sorrumme vain toisten palvelijoiksi, eikä siinä roolissa loppujen lopuksi saa elämälleen tarkoitusta.
Arki mennään einesten voimalla pää sumussa, kolmen päivän aikana tästä toipuu hyvin.
Jos molemmat tekee neljää päivää, niin halpottaa entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: vähennä työtunteja/päiviä. Sinulla on lakisääteinen oikeus lyhennettyyn työaikaan. Se ei ole edes taloudellisesti mikään mahdottomuus. Lapsille tulee lyhyempi päivä/viikko, vero% pienenee ja saat vielä Kelalta muodollisen 70 € rahan kuukaudessa.
eli se voidaan olla myöntämättäkin
oon tehny semmosen ahaa-elämyksen tässä jokin aika sitten, et oon tajunnu et aina ei tarvitse kahta vanhempaa kotona. Toisin sanoen viikolla aika paljon vuorotellaan miehen kanssa,et toinen pääsee liikkumaan ja tekemään jotain mielekästä yksin tai vaikka kaksin jonkun lapsista kanssa. Mun mielestä illat yksin lasten kanssa menee ihan mukavasti ja sit taas tietää et pääsee itsekin yksin johonkin (tai osan lapsista kanssa).Viikonloppusin pysytään aika tiiviisti koko porukka yhdessä (meillä 3 lasta),mut tosiaan arki-iltasin jaetaan hommia ja lastenhoitoa, meillä ainakin tuntuu et on tuonu lisätunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: vähennä työtunteja/päiviä. Sinulla on lakisääteinen oikeus lyhennettyyn työaikaan. Se ei ole edes taloudellisesti mikään mahdottomuus. Lapsille tulee lyhyempi päivä/viikko, vero% pienenee ja saat vielä Kelalta muodollisen 70 € rahan kuukaudessa.
eli se voidaan olla myöntämättäkin
Jos lapsi on alle 3 v tai eka- tai tokaluokkalainen, (en muista onko myös esikouluikäinenkin tuossa lain piirissä) niin työnantajan velvollisuus on myöntää osa-aikatyö jos sitä hakee, eli 30 h / vko -työtuntimäärä, ja max 30 h / vko niin kela maksaa hoitolisää.
se on laissa, se on silloin subjektiivinen oikeus.
lapsi voi olla vaikka kokoaikahoidossa, sillä ei ole merkitystä.
Minäkin tinkisin työstä. Kuten moni jo ehdottikin: nelipäiväinen työviikko.
Kela tosin ei maksa osittaisesta hoitovapaasta kuin alle 3-vuotiaasta tai eka-tokaluokkalaisesta tuon 70e/kk, mutta varmasti sitä pärjää ilmankin. Voisithan sinä aluksi koittaa vaikka muutaman kuukauden ajan tuota lyhennettyä työviikkoa, jotta näet, olisiko siitä apua.
suostua lyhennettyyn työaikaan.
Ja esim. joissain töissä lyhennetty työviikko on mahdoton. Esim. vaikkapa päiväkodin työntekijöillä. Kuka ne hoidossa olevat lapset hoitaa jos hoitaja omien lasten kanssa kotona?
Tässä linkki Kelan sivuille, jossa kerrotaan kenellä siihen on oikeus ja mitä siitä korvataan
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/150802084946MH?OpenDocument
Lukuunottamatta tuota helppoa pihaa, koska puutarhanhoito on harrastukseni. Lasten harrastusmeno on perjantaisin päivällä, eli minun hoitovapaapäivänäni. Näin illat ja viikonloput ovat tyhjät lukuunottamatta omaa ja miehen liikuntaharrastusta 1 krt /hlö/vko.
Perjantain vapaapäivä on oikeasti hyödyllinen. Silloin ehtii "palautua" työviikon jäljiltä ja viikonloppu alkaa levänneenä. Miehellekin tuo perjantai on sikäli helpotus, että ei tavitse huolehtia lasten viennistä tai tuonnista vaan voi mennä töihin oman aikataulun mukaan.
- tilattiin siivoja joka toinen viikko (käy työpäivän aikana ja siivoaa perussiivouksen)
- teen 4 päiväistä viikkoa, jää yksi päivä olla lasten kanssa
- emme käy perheen kanssa yhdessä ruokakaupassa, vaan minä tai mies hoitaa työmatkan ohessa. Kaupassakäynti ei ole laatuaikaa vaan todella väsyttävää pienten lasten kanssa.
- karsimme lasten harrastuksista. 1-2 harrastusta/lapsi riittää.
- lisäksi meillä on yksinkertainen puutarha. Ei mitään kitkettävää, vain nurmikkoa ja havuja ja yksinkertaisia pensaita joita ei tarvitse paljonkaan hoidella. Vähän ehkä karu, mutta eiphän rehota hoitamattomana sellaiset kasvit joita ei ehdi hoitaa eikä ole niistä ylimääräistä stressä.
sillä erotuksella, että lapsia on kolme, he harrastavat paljon ja kuskausta riittää. Lisäksi itse pyöritän erilaisia vanhempainjuttuja koulussa ja muuallakin eli aikaa niihin menee loputtomasti. Irti näistä ei oikein pääse, sillä kukaan muu esim. lasten luokkakavereiden vanhemmista ei tee mitään :( Olen aivan rikki. Teen juuri nyt vain pari-kolme päivää viikossa töitä, mutta parin viikon päästä taas täyttä viikkoa. Miehen työ on täysin epäsäännöllinen, on pitkiä rupeamia poissa ja itsekin olen usein öitä töissä. Se epäsäännöllisyys on meidän perheessämme kamalinta. Tuntuu, että kyllähän sitä jaksaisi, jos kaikki olisivat aina illalla kotona, mutta ei meillä ole oikein kukaan koskaan. Aina saa miettiä päänsä puhki, kuinka mikäkin ilta saadaan hoidettua, että on joku paikalla, lapset pääsevät harrastuksiinsa ja saavat vielä ruokaa. Ja sit tulee jotain tylsiä-ihaniä synttärikutsuja, jotka sotkevat taas kaiken :) Puhumattakaan siitä, että omilla muksuilla on synttäreitä ja mä taas hajoan erilaisiin järjestelyihin. Puuh! Au pair olis onni, mutta kun ei ole tilaa. Siivoojia on yritetty, mutta sain niistä vain enemmän stressiä, kun tekivät huonosti ja aina piti olla esivalmisteltuna, että saattoivat tulla. Robotti-imuri ajaa saman asian!
Mutta nyt nukkumaan täältä valittamasta, että jaksan taas huomisen!
ottaisin nelipäiväisen työviikon. Se pelasti meillä todella paljon! Tuli lisäpäivä elämään.