G: Rehellisesti: pidätkö itseäsi parempana äitinä, kuin jotain toista?

Minä en säti ja enkä mollaa lastani julkisesti enkä yksityisesti.

Esim nämä seikat:



- kyky asettaa lapsen tarpeet omien edelle

- kyky antaa lapsen isälle tilaa ja paikka lapsen elämässä

- läsnäolo



noin esimerkiksi

Kaksi eri äitiä:



1. Alkoholistivanhemmat joiden lapsi (3v) on ollut sijoitettuna jo kolme kertaa elämänsä aikana.



2. Äiti jonka uusi kumppani pahoinpitelee sekä häntä että tämän äidin lasta eikä äiti saa aikaiseksi lähteä pois.



Tasan olen 100% varma että olen parempi äiti kuin kumpikin näistä.

Enkä pidä itseäni muutenkaan mitenkään erityisen hyvänä äitinä. Tavallisena kai kaikkine puutteineni. Toki rakastan lapsiani yli kaiken ja yritän kasvattaa heidät rakkaudella, mutta en pidä itseäni minään huippuäitinä.

Mutta kenet tahansa FAS-lapsen maailmaan saattaneen äidin päihitän kyllä sataprosenttisesti. Eli lapseni terveydelliset lähtökohdat ovat moitteettomat.

Joissain asioissa.



Lapseni ovat hyvätapaisia, hyvätapaisempia monesti kuin muut. Heillä on kunnon rajat ja säännöt. Sanotaan myös useasti ,että vanhemmat rakastaa heitä.



Enemmän kyllä pitäisi jaksaa leikkiä lasten kanssa. Mielelläni kyllä katselen heidän touhuja ja kommenttia heitän, mutta voisi itse mennä mukaan enemmän. Arvostan sellaisia äitejä, jotka jaksavat olla polvillaan lattialla mukana lasten leikeissä.

En ajattele niin että olen parempi kuin joku toinen, mutta uskon että nämä asiat on merkittäviä lapsen kannalta:



*En laita alle kolmivuotiasta hoitoon vaikka olen taloudellisesti tiukoilla

-parempi niin kuin laittaa 10-kuinen jotta voi tienata hyvin



*Teen joka päivä ruokaa, meillä on säännölliset, yhteisen ruokailuajat ja aina hedelmiä ja kasviksia joita lapset syövät mielellään

-parempi kuin antaa enimmäkseen eineksiä ja valmisvälipaloja niin että kaikki perheenjäsenet syövät kukin milloin huvittaa



*Lopetin tupakoinnin ennen lasten saamista enkä aio aloittaa uudelleen

-tupakoivan vanhemman lapsi alkaa tupakoida paljon todennäköisemmin



*En käytä alkoholia enempää kuin siideripullon -kaksi vuodessa

-Lapset näkevät että aikuisena voi elää ja pitää hauskaa ilman humalaa



*Olen lasteni kanssa 90% ajasta ja vietämme aikaa paljon muiden lapsiperheiden kanssa



*En anna heille kaikkea mahdollista vaan annan kohtuullisesti kaikkea (herkkuja, leluja jne.)



Tuossa ehkä merkittävimmät asiat.

Noiden eteen on täytynyt (ja täytyy yhä) tehdä töitä mutta olen katsonut ne tarpeellisimmiksi nyt kun lapset ovat pieniä.

Syitä: en siivoa, puunaa, leivo, askartele, pidä huolta kodista. Olen usein ajatuksissani, en jaksa keskittyä tarpeeksi lapseen jne. Ainoastaan hassuttelussta ja hyvästä (lämpimästä) unikaveruudesta olen saanut kiitosta.

En hauku lastani idioottiksi enkä läpsi.

Tämä toinen äiti jota pidän huonona äitinä ei tiedä käytännössä nykyajan lastenhoidosta mitään. Kerroin esim. että turvakaukaloihin kannatta tutustua autoliitonsivuilla ennen ostopäätöstä ja mikä kaukalo on saanut huonot arvosanat. Ei tutustunut sivuihin vaan meni kauppaan ja osti juuri sen huonon kaukalon, kun myyjä sitä suositteli (liike saa siitä parhaat voitot). Ei muutenkaan ota mitään selvää nykyajan lastenhoitosuositusta. Istutti vastasyntynyttä lattialla. Nyt poika 10kk eikä osaa itse mennä edelleenkään istuma-asentoon eikä pois, silti tämä äiti laittaa sen aina istumaan lattialle, vauvan selkä ihan mutkalla ja vinossa ym. Siis käytännössä aivan kaikki lastenhoitoasiat ihan hukassa. Menee vaan tuurilla eteenpäin....

Toisaalta pidän itseäni huonompana äitinä kuin ne jotka jaksavat koko ajan keksiä vanhemmille lapsilleen kivaa tekemistä vauvasta huolimatta, jotka jaksavat ulkoilla riittävästi vaikka ei ole omaa pihaa, ja jotka eivät koko ajan ärsyynny uhmaikäisiinsä.

Minä en säti ja enkä mollaa lastani julkisesti enkä yksityisesti.

Tästä samasta syystä.