Miehekäs mies ei itke. Samaa mieltä?

jos mies itkee kun on tosi paha olo/jotain pahaa on tapahtunut läheiselle niin se on kunnon mies.

eri asia jos on joku mikä itkee narisee joka asiasta.

Kyllä ne miehen tunteet voi näkyä ilman pillittämistäkin.

Tosi kova paikka lapsen kuolema tms, niin muutama kyynel sallittakoon.



Inhosin kun ex oli oikea parkuja. Tuli just sellainen olo että helvetti kun munaton kakara.

Mä en ole koskaan nähnyt isäni tai isoisäni itkevän kyllä silti kasvoista voi tunteet nähdä. Ei siinä kylmänä pökkelönä kukaan seiso kun veli ja poika haudattiin.

välillä poskelle. Ei siis mitään parkumista.

Lastemme syntymät ovat aiheuttaneet liikutusta. Samoin monet pienet asiat joita lapset ovat tehneet / sanoneet.

Ei minun tarvitse häntä muutaman kyyneleen takia lohduttaa, varsinkaan kun kyyneleet tulevat ylpeydestä ja onnesta.

Mieheni ystävä teki vuosia sitten itsemurhan. Silloin mieheni itki vuolaasti. Ei minun tarvinnut hetkeäkään miettiä miten häntä lohduttaisin tai en hetkeäkään ajatellut, että hyi mikä itkupilli! Kyllä aikuisella ihmisellä täytyy olla sen verran empatiakykyä, että osaa omaa rakastaan lohduttaa tarpeen tullen.



Itse itken helposti. Elokuvat liikuttavat suuresti, lasten syntymät ja moni muu lapsiin liittyvä asia, ystävien häät jne. En minäkään odota mieheltäni mitään kummempaa lohdutusta. Läsnäolo riittä.



Meillä ollaan tunteikkaita ihmisiä ja toivottavasti lapsemmekin oppivat että tunteiden näyttö on aivan luonnollista.

Meillä ollaan tunteikkaita ihmisiä ja toivottavasti lapsemmekin oppivat että tunteiden näyttö on aivan luonnollista.

Ja musta kun taas tuntuu, että nyyhkiminen on jotenkin ihan luonnotonta. En esimerkiksi oikeasti tajua miksi ihmiset itkevät häissä. Ja jos mieheni itkisi häissä, olisin kyllä hyvin hämmästynyt. No, taidan olla outolintu.

vaan myös onnettomuutta. Naimisiinmenoa en koskaan ole nähnyt pelkkänä onnen autuutena, kuten en myöskään lasten saamista. Edessä on hirveästi työtä ja ihan varmasti paljon onnettomia hetkiä ja surkeita kompromisseja. Elämä on. En oikeasti saisi puristettua edes yhtä kyyneltä yksissäkään häissä, näyttipä hääpari miten onnelliselta tahansa. Lähinnä pidän niitä yksinkertaisina jos oikein onneaan hehkuttavat...

En minäkään ystävieni häissä " nyyhki ". Silmät kyyneltyvät ja kyyneleet ehkä valuvat poskille. Syynä on se, että toisten ihmisten onni on niin ihana asia, että saa minut liikuttumaan.



Lohduton, nyyhkyttävä itku on asia erikseen.