Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millä herättää mies siihen etten ole sen henkilökohtainen palvelija? Ja kotimme ei ole täysihoitola?
16.12.2008 |
Tilanne siis tämä. Molemmat mieheni kanssa käymme kokopäivätöissä ja meillä kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Kuitenkin työpäivän jälkeen kodinhoitaminen kokonaisuudessaan on minun vastuullani, miehen lähinnä viettäen aikansa illalla tietokoneen ääressä. Eli kun tullaan koko perhe töistä rättiväsyneinä kotiin, minä alan tekemään ruuan, pesemään pyykkiä, siivoamaan kotia. Illalla minä pesen lapset ja pistän ne nukkumaan. Tilanne ei aina ole ollut näin paha ja nyt yksinkertaisesti en meinaa enää jaksaa yhtään. Oisko esim. oikein että tästä edespäin pesisin vain omani ja lasteni pyykit ja katsoisin kauanko menee kun mies alkaa ihmettelemään asiaa vai millä helvetillä saan häntä herätettyä??!
En kuitenkaan halua mitään hirveetä draamaa ja tappelua aikaiseksi, mutta kun nätisti pyytäminenkään ei auta.
Kommentit (49)
jäin työstäni virkavapaalle (perhesyistä) ja ilmoitin tästä miehelle että nyt hän saakin elättää. Sanoin miehelle että en jaksa kun kotihommista suurinosa jää minulle aina töiden jälkeen. Mies tienaa ihan hyvin, pärjätään hänen palkalla, mutta kovasti haluais että minä myös tienaan että saataisi enemmän säästöön. Surutta käytän miehen rahoja (yhteinen tili) tai mies kyllä sanonut että meillä on yhteiset rahat... Että onko ne sitten miehen, mutta hänen tienaamia kuitenkin.
Ja nyt kun olen kotona niin teen suurimman osan hommista ja ihan mielellään teenkin, teen sen työpäivän kotona. Nautin kyllä työstäni mutta koitan saada lisäaikaa että lapset ovat isompia. Ja jospa se mies tästä heräsi. Kovasti on kuitenkin oma-alotteisuutta tullut kotihommien teossa. On siis parantanut tapansa. Ehkäpä yrittää näyttää et jos palaan töihin niin hänkin tekee osuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäin työstäni virkavapaalle (perhesyistä) ja ilmoitin tästä miehelle että nyt hän saakin elättää. Sanoin miehelle että en jaksa kun kotihommista suurinosa jää minulle aina töiden jälkeen. Mies tienaa ihan hyvin, pärjätään hänen palkalla, mutta kovasti haluais että minä myös tienaan että saataisi enemmän säästöön. Surutta käytän miehen rahoja (yhteinen tili) tai mies kyllä sanonut että meillä on yhteiset rahat... Että onko ne sitten miehen, mutta hänen tienaamia kuitenkin.
Ja nyt kun olen kotona niin teen suurimman osan hommista ja ihan mielellään teenkin, teen sen työpäivän kotona. Nautin kyllä työstäni mutta koitan saada lisäaikaa että lapset ovat isompia. Ja jospa se mies tästä heräsi. Kovasti on kuitenkin oma-alotteisuutta tullut kotihommien teossa. On siis parantanut tapansa. Ehkäpä yrittää näyttää et jos palaan töihin niin hänkin tekee osuutensa.
Että jos on oltava kotona se viiskytlukulainen vaimo, niin heittäytyy sellaiseksi kokonaan! :D
mies jättää lattialle lojuu likasia vaatteita niin kanna vaa takas ne sen kaappii.:)
kun mies on sitä mieltä, ettei täällä kotona ole mitään tehtävää? Ei näe murusia, pölyjä yms. lattialla, joten ei tarvitse imuroida. Toki mä voin imuroida tyhjää jos haluan... Jos joskus imuroi, ei imuroi nurkkia. Ja vaikka kuinka kauniisti sanoisi ennen, aikana tai jälkeen imuroimisen, että pitäisi ottaa myös sieltä sänkyjen ja sohvien alta, tulee vastaukseksi että "tee ite sitte. Mä teen niinku mä haluan"
Pyykkiäkään ei tarvii pestä kun vaan ne, mitkä on ihan pakko?! Lojukoot muut siellä hamaan ikuisuuteen...
Neuvoja, kun mies ei näe kotona mitään tehtävää?
ettei tässä tapauksessa ihan kevyet konstit toimi, mitta itselläni edellisessä suhteessa, jossa tällaisia ongelmia nousi enemmän, auttoi vaihtoehtojen antaminen: imuroitko vai silitätkö? - Siihen on vaikea vastata, että tee sinä molemmat ja minä en mitään... Tai: kumpi tiskaa, sinä vai minä? - Taas on vaikea sanoa (ainakin joka kerta), että tiskaa sinä. Mutta nämä saattaa olla vähän liian laimeita konsteja, jos tilanne on kovin pahaksi päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilanne se, että mies on aina hoitanut puolet kotihommista. Toisen lapsen synnyttyä teki todella paljon töitä kotimme eteen ja ihan oman päätyönsä lisäksi. Itse olin 3 vuotta kotiäitinä, joten päävastuu oli kuitenkin minulla.
Nyt tilanne onkin ihan toinen. Aloitin työt ja lapset ovat päiväkodissa. Meillä on rakennusprojekti meneillään. Mies rakentaa illat ja viikonloput. Kaikki kotityöt ja lastenhoito jää minulle. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ei ole lainkaan omaa aikaa! Tiedän kuitenkin että tämä on väliaikaista ja olen päättänyt jaksaa valittamatta. Hoidan kodin parhaani mukaan,muuhun en kykene. Lasten hyvinvoinnista en tingi.
Tuo nimittely ja haukkuminen on asia jota ei itse sietäisi ollenkaan. Sellaisesta on vaikea päästä eroon. Kukaan toista ihmistä arvostava aikuinen ei nimittele ja hauku puolisoaan!
Valitettavasti on niin, että toista ihmistä on vaikea muuttaa. Jos halu tehdä asioita perheen yhteisen hyvän puolesta puuttuu, niin siinä on keinot vähissä.
mutta kai olin aina niin pahantuulinen, että mies kysyi viimein, että minkä osan kotitöistä hän voisi ottaa vastuulleen helpottaakseen oloani.
Hän valitsi pyykinhuollon. Väliin sujuu paremmin, väliin huonommin, mutta mikään pakko minun ei ole pyykkeihin koskea jos en halua. Yritän sitten hoidella muut...lukuunottamatta tietenkin lastenhoitoa, on itsestään selvää että se kuuluu molemmille. Ruokaakin mies tekee kerran tai pari viikossa. Minä olen siis kotona, lapsia 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallekin sovitaan omat hommat, ja sen jälkeen vastuu tekemisestä on sille, jolle homma on sovittu. Toinen ei kyttää eikä vahdi koska ja miten homma hoituu, vaan tekijä saa itse päättää aikataulun ja tekotavan.
Toimii meillä.
Alue: Aihe vapaa
Helpot ohjeet miten saad amies huomaamaattaan tekemään ihan kaikki minkä olet itse joututnut tekemään tähän asti. Sen lisäksi mies on vielä tyytyväinen ja ostaa lahjoja ja kukkia ;)
Su0osittelen kaikille..... Varsinkin äideille joilla on paha tapa olla aavistuksen kontrollifriikkejä......