Saako opettaja mielestänne sättiä lasta jos hänellä on joki neurologinen

Toisaalta kaikilla pitää olla samat säännöt, ja niiden rikkomisesta saa opettaja huomauttaa, jämäkästikin, vaikka toiselle säännön noudattaminen toisenlaisesta temperamentista johtuen olisikin helpompaa.



t. erittäin vilkkaan pojan äiti

Lisäksi opettajilla on vielä aika vähän tietoa esim. yliherkkyyksistä, joten eivät edes OSAA ottaa niitä huomioon.

valitettavasti tiedän monta opettajaa, jotka tekevät niin. Jopa erityisopettajia.



Mutta on asiallisiakin opettajia, jopa ihan tavallisia opettajia, jotka tukevat lasta eivätkä yritä pahentaa tilannetta tuolla tavalla!

Sellainen opettaja on ammattitaidoton idiootti jonka ei pitäisi olla opettaja.

pitää vaatia niissäkin asioissa, jotka ovat heille vaikeita. Sellaista ei tietenkään hyödytä vaatia, mikä on lapselle täysin mahdotonta, mutta parasta mahdollista yritystä nimenomaan pitää vaatia. Monet niistä vaikeista asioista kun kuitenkin ovat sellaisia, että neurologisesti erityinenkin lapsi ne oppii, pitää vain harjoitella enemmän.



On hirveä karhunpalvelus esimerkiksi ADHD-lapselle, jos häneltä ei diagnoosin takia enää vaadittaisi yritystä keskittyä, yritystä rauhoittua, yritystä ajatella ensin, toimia vasta sitten, yritystä ymmärtää syy-seuraussuhteita jne. Nämä ovat näille lapsille tavallista vaikeampia asioita ja ADHD vaikea-asteisuudesta riippuu, kuinka paljon niihin tarvitsee apua ja kuinka paljon niissä yleensä voi kehittyä, mutta jokainen ADHD-lapsikin pystyy niissä kehittymään. Ja mitä enemmän, sen parempi, koska jos aikoo pystyä elämäään tavallista elämää aikuisena, kuten moni ADHD ihminen haluaisi elää, noita taitoja tarvitaan ja meitä aikuisia ADHD ihmisiä varten on huomattavasti vähemmän myönnytyksiä ja sopeutuksia kuin lapsia varten.



Minunkaan matkalaukkuni eivät työmatkoille pakkaudu itsestään, vaikka pakkaaminen onkin minulle juuri ADHD:n takia yksi pahimmista painajaisista. Jos aion selvitä työmatkalle ja jos haluan, että minulla ovat vielä asianmukaiset vaatteet ja tavarat mukana, niin on vain pakko osata itse pakata. Minun lapseni eivät myöskään ole sen helpompia vahdittavia kuin muidenkaan, vaikka joudunkin ponnistelemaan pitääkseni tarkkaavaisuuden riittävänä heitä vahtiakseni jne.



Se, mihin sävyyn ja millä tavalla lapsilta vaaditaan, on toinen asia. Ivaaminen ei auta yhdenkään lapsen kohdalla, mutta tiukka pitää olla ja erityisongelmaisten lasten kohdalla vielä tavallistakin tiukempi.