Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa tietämätöntä, pärjäänkö jos tulee avioero?
08.05.2009 |
Meillä kolme lasta ja olemme naimisissa, olen yhä kotona nuorimman (1v) kanssa. Mies tienaa hyvin, käsittääkseni palkkansa on useita tonneja kuussa. Meillä siis erilliset rahat, olleet aina. Mulla taustalla pätkätöitä, ei työpaikkaa odottamassa. Asutaan omistusasunnossa, joka paperilla puoliksi minun, maksetaan lainoja yhdessä pois mutta todellisuudessa mies maksaa noin75% lyhennyksistä ja minä noin 25%. Mulla tulot tällä hetkellä vain kotihoidontuki ilman lisiä. Lyhennysosuuksia maksan omista säästöistäni, en ole vuosiin itselleni paljon mitään ostellut kun oon säästänyt ylimääräiset just näitä hoitovapaa-aikoja varten.
Jos tulee ero, niin en voi lasten kanssa jäädä tähän kotiin joka olisi aivan liian kallis mulle, en pysty hoitamaan lyhennyksiä.
Mitä vaihtoehtoja mulla on? Siis talousmielessä?
Kommentit (38)
perusteella oletat, että mies aikoo noin vain luopua lapsistaan? Ehkäpä hän haluaisi pitää lapset nykyisessä kodissaan jos eroatte?
Eron tullessa sun elintaso laskisi, ei lastesi! Sinä muutat omien tulojesi mukaiseen asuntoon ja mieheni omien tulojensa mukaisen. Yhteishuoltajuus jakaa ajan tasan. Jos he vaikka suvat puolet ajastaan ex-miehesi luona ja puolet ajasta sinun luonasi. Ei mies häviä mihinkään erossa. Eiköhän hänkin huolehdi lapsistaan.
Eivät kaikki miehet noin vaan luovu lapsistaan, jos vaimo haluaa eron.
T. Lapsiaan yli kaiken rakastava mies joka ei eron tulleessa edes ajatellut mahdollisuutta luopua lapsistaan ja ryhtyä viikonloppuisäksi.
Olisi kiva kuulla täskin näkökulmasta naisten kommentteja.
Miksiköhän musta tuntuu, että suurimmalla osalla iehistä on vain tulenpalava kiire etsiä joku uusi eukko sänkyyn. Sama niille lapsille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mitä täsäs olen tuttavien eroja nähnyt, niin tämä tuntuu olevan trendi. Ja harmillista jos suurin osa miehistä näin menettelee.
Minun tuttavapiirissäni kaikki miehet ovat pitäneet kiinni isyydestään ja lapset ovat olleet etusijalla myös erotilanteessa.
Lapsia kaksi ja asuimme vuokralla (ok-talo)muuten sama.
En pahemmin jäänyt taloa itkemään kunhan pääsin huonosta liitosta eroon.
Ensin annoin miehelle lähtöpassit.
Sitten ilmoitin molemmat lapset päivähoitoon ja itseni työvoimatoimistoon.
Hain asumistukea.
Ryhdyin metsästämään uutta asuntoa.
Sain onneksi töitä aika pian ja hoitopaikkakin järjestyi kahdessa viikossa. Työ ei todellakaan ollut kummoista mutta palkaa siitä sai.
Sosiaalitoimessa sovittiin huoltajuus ja tapaamiset.
4kk päästä löysin asunnon samasta kunnasta jolloin lapsilla pysyi sama hyvä hoitopaikka. Toimeentulotukea en hakenut vaikka sitäkin olisi varmasti saanut.
Nyt puolentoistavuoden päästä olen opiskellut uuden ammatin ja aloitan yrittäjänä. Tiukkaa on ollut taloudellisesti mutta kyllä vapaus on ollut sen väärrtti. Se vaan vaatii rohkeutta ja suunnittelua, mutta kyllä nainen pärjää aina ei siihen miestä tarvita.
Rupea vaan ap hakemaan asuntoa ja laita rattaat rohkeasti pyörimään. Ei yhdenkään äijän kanssa kannata rahan vuoksi olla.
Minun tuttavapiirissäni kaikki miehet ovat pitäneet kiinni isyydestään ja lapset ovat olleet etusijalla myös erotilanteessa.
joten ne juntit taitaa löytyä sieltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ala oikeasti selvittelemään ja suunnittelemaan noita käytännön asioita nyt heti, hyvissä ajoin. Eli selvitä kuinka paljon lainaa on maksettu ja jäljellä, siitä kuuluu sinulle puolet joka tapauksessa, jäipä siihen taloon kumpi vaan asumaan tai vaikka se menisi myyntiin. Jos talonne arvo olisi vaikka 400 000 e, josta lainaa olisi jo maksettu 200 000 e, niin sinulle kuuluisi 100 000 e. Jos ostaisit vaikkapa 200 000 e arvoisen asunnon, niin et joutuisi ottamaan lainaa kuin 100 000 e. Lainan saa helpommin, jos pystyy rahoittamaan osan asunnon arvosta valmiilla rahalla. Esim. op:n sivuilla voit laskea lainalaskurilla eri lainamäärien kuukausieriä. Käy myös kelassa kyselemässä, mitä tukia saat ja kuinka paljon. Laske elatustuet pienimmän mahdollisimman mukaan; toivottavasti miehesi kuitenkin haluaisi tukea lastenne elämää enemmänkin.
Itse olen 'joutunut' laskemaan elintasoani vanhempieni erottua, mutta eipä se minua juuri haitannut. Muutimme siis isosta rivitaloasunnosta pieneen kerrostaloasuntoon äitini kanssa. Tärkeintä oli, että ruokaa oli aina jääkaapissa. Välillä harmitti, kun en kehdannut pyytää äidiltäni rahaa esim. uusiin vaatteisiin tai johonkin leiriin, kun tiesin kuinka tiukkaa oli, mutta toisaalta isä osti minulle mielellään vaatteen, polkupyörän, kännykän yms. tarpeen mukaan elatusmaksun lisäksi.
Eli paljonko siitä jaa rahaa käteen myynnin ja velan maksun jälkeen? Siitähän sun on lähdettävä laskuissasi. Jos siitä jää jonkinlainen pesämuna, niin sinuna etsisin töitä ja hakisin sitten lainaa omaa asuntoa varten. Jos olette sovussa eroamassa, niin ehkä voisitte sopia, että asutten nykyisesä asunnossa kunnes sinä saat täitä ja jaatte omaisuuden vasta sitten. Se olisi lasten etu, ja aika moni mies varmaan sen hyväksyisi. Töihinhän sun on mentävä vaikka nuorimmainen oliskin vielä alle 3 vuotta. Se on todella kurjaa mutta avioero on :-(
Asunnon ottaminen elatusmaksujen sijaan ei välttämättä ole hyvä ajatus, jos asutte kerrostalossa kalliilla alueella. Toki asunto on arvokas mutta myös asumiskustannukset ovat yleensä suuret. Esim meidän 95 neliön asunnossa pelkkä vastike on 350 euroa kuussa, ja tulossa on remontteja joista tulee vielä rahoitusvastiketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos vastauksista!
Täytyy selvitellä tarkemmin, mutta etuoven mukaan nykyisen kodin arvo vois olla n. 500-600t ja mulla on käsitys että asuntolainasta (jota ei tarvittu koko ostosumman vertaa vaan ehkä puolet, ja puolet maksettiin itse, perintöosuuksilla jne, eikä asunto tietenkään ollut ostaessa yhtä arvokas kuin nyt, alueen asuntojen arvo on noussut aika paljon koska ostimme aikoinaan halpaan aikaan) niin lainasta olis noin puolet maksetu eli lainaa ehkää 100t max jäljellä. Myönnetään että oon aika ulalla meidän taloudesta, en oo koskaan ollu rahan perään tai siitä kiinnostunut, olen tehnyt paljonkin töitä taiteen parissa pätkätöinä eli ei vakituisessa työsuhteessa ja matalalla korvauksella. Mies taas on nousukiitouralla ollut nyt useamman vuoden, on osakkuus menestyvässä firmassa ja osakkeita ja bonuksia ja vaikka mitä, en niistä niin tiedä tai välitä. On kuitenkin aina maksanut perheen elämän, mä vaan itse haluan osallistua sen verran, että oon aina maksanut edes pikkuruisen osan asuntolainan lyhennyksistä, kun se kuitenkin on meidän molempien nimissä..joku itsenäisyyden tarve. Mutta meillä on tähän asti hienosti toiminut se jako, että mies haluaa tehdä uraa ja menestyä siellä kun taas mä haluan tehdä taidetta ja hoitaa samalla lapsia kotona mahdollisimman pitkään. Ollaan molemmat arvostettu toistemme panosta, siitä ei ole kyse.
Avioero on vielä epävarma mutta tilanne näyttää huonolta :`( hyvin huonolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos taas he ovat tuttavapiiriä, he ovat itse valittuja, kuten tuttavapiiri yleensäkin eli koko kirjoitus oli ihan hölmö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos taas he ovat tuttavapiiriä, he ovat itse valittuja, kuten tuttavapiiri yleensäkin eli koko kirjoitus oli ihan hölmö.
Jos teillä ei ole avioehtoa, saat puolet teidän yhteenlasketusta omaisuudesta, myös niistä miehen osakkeista yms. Ja elatusmaksut päälle. Varmaan pystyt ostamaan jonkin kivan pienemmän asunnon itsellesi ja lapsille, ellei sitten käy niin että miehen osakkeiden arvo on todella suuri ja voitte sopia osituksen niin, että hän saa kaiken muun ja sinä asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ajelehtineita" ihmisiä, naapureita, kavereiden puolisoja ja kavereita, työkavereita, samoissa harrastuskuvioissa notkuvia, eli juuri sellaisia, joita ei itse valita.
Jos taas he ovat tuttavapiiriä, he ovat itse valittuja, kuten tuttavapiiri yleensäkin eli koko kirjoitus oli ihan hölmö.
"ajelehtineita" ihmisiä, naapureita, kavereiden puolisoja ja kavereita, työkavereita, samoissa harrastuskuvioissa notkuvia, eli juuri sellaisia, joita ei itse valita.
Jos taas he ovat tuttavapiiriä, he ovat itse valittuja, kuten tuttavapiiri yleensäkin eli koko kirjoitus oli ihan hölmö.
Puolet KAIKESTA on sinun.
En ymmärrä miksi toistelet, että paperilla puolet on sinun jne. Oli paperilla tai ei niin avioeron tullessa puolet kaikesta omaisuudesta myös niistä osakkeista ja muista on sinun. Eli sinulla on todennäköisesti 200 000 - 300 000 kädessä kun lähdet.
Harvallapa asiat noin hyvin on.
Mainitsit, että osa talosta on rahoitettu perintöosuuksilla. Kumman perintöä? MInusta peristöosuus ei jakaudu puoliksi avioeron tilanteessa. Tai ei ainakaan ystäväni (ei tuttava) kohdalla näin käynyt. Ystäväni oli saanut ison perinnön ja se kaikki oli laitettu asuntoon. Onneksi ystävälläni oli tästä paperit tehtynä (oli aviomiehen toivomus). Sitten mies halusi erota ja kuvitteli ottavansa kaikesta puolet. Kuitenkin ystäväni sai ensiksi tämän perintösuuden itselleen ja sen jälkeinen omaisuus jaettiin tasan puoliksi. Tässäkin tapauksessa mies oli tienannut huomatavasti enemmän kuin vaimo, mutta se ei merkannut mitään, kun heilläkään ei ollut avioehtoa.
Mutta sitä en osaa myöskään sanoa tuosta osakkeiden osuudesta....
Mutta ensimmäinen asia, joka kannattaa todella harkita: eli onko ero oikeasti ainoa vaihtoehto. Mitä voitte vielä tehdä suhteenne eteen, ettei eroa tulisi. Itse olen eronnut n. 10 vuotta sitten ja se ei todellakaan ole mikään helppo juttu. Silloin meidän lapsi oli 3 v, joten silloin ei edes ollut stressiä mistään asuinpaikasta tms.
LApsen isä ei missään nimessä halunnut lasta itselleen vaan oli enemmän huolissaan talosta ym. minkä olimme rakentaneet. Itse loppujen lopuksi lähdin niin, että otin vain osan huonekaluista ym. ja talo jäi miehelle ja hän ei siitä mitään minulle maksanut. Meilläkään ei ollut avioehtoa ja miehellä noin puolet talon arvosta oli ennen meidän suhdetta säästetty (omisti kerrotaloasunnon). Olisin siis saanut lain mukaan puolet kaikesta, mutta en jaksanut alkaa vääntämään kättä rahasta, etenkään kun tuntui, ettei se minulle kuulunut. Elatusmaksuja isä maksoi minimin verran ja mihinkään kuluihin ei osallistunut. Jouduin suurinpiirtein pakottamaan isää tapaamaan lastaan ja onneksi niin tein, koska heidän välit eivät katkenneet vaan nyt 10 vuotta myöhemmin tapaavat säännöllisesti.
Sitten muutin vuokra-asuntoon, opikelin itselleni ammatin (insinöörin tutkinto) ja nyt olen vakihommissa ja mielestäni todella hyvällä palkalla. Sen jälkeen löysin uuden miehen ja sain kaksi lasta hänen kanssaan. Ja todella toivon, ettei koskaan enää tule eroa. Ja sen tiedän myös, että jos ero tulisi niin mies ei misssään nimessä luopuisi lapsista vaan jako menisi varmaankin 50/50 esim. viikko/viikko-systeemillä. Oletko itse tietoinen, ettei mies haluaisi lapsia itselleen? Esim. Elatusmaksujen suhteen voi mennä niin että kukaan ei maksa mitään, jos lapset ovat puolet ajasta sinun luona ja puolet miehen. Eli ei kannata välttämättä laskea elämistä tms. suurten elatusmaksujenkaan varaan.
Voimia silti sinulle.
mutta ap:n kysymyksestä saa sen käsityksen, että miestä ei suuremmin kiinnosta lasten huoltajuus... siksipä suurin osa vastauksista onkin annettu äidin näkökulmasta tilanteessa jossa lapset jäävät asumaan äidin kanssa.
Tottakai on olemassa paljon isiä, jotka haluavat eronkin jälkeen elää lastensa elämässä mukana täysipainoisesti. Mutta on ikävä kyllä myös isiä joita ei voisi vähempää kiinnostaa muu kuin oma mukavuus ja oma elintaso, ja joilta joutuu taistelemaan elatusmaksutkin oikeusteitse.