Miten miehesi purkaa tuntojaan, jos hän kohtaa työssään usein kuolemaa?
Mieheni on palomies ja hänestä kyllä näkee, koska hän on joutunut hoitamaan lapsia tai kokenut kuoleman tapauksen. Varsinkin, jos lapsi on kuollut.
Kommentit (6)
Ottaahan se koville, mutta elämän on jatkuttava.
Toki vauvan hautajaisten jälkeen on vähän mietiskelevä.
Kuitenkin työpaikalla viljellään rankan mustaa huumoria, ilman sitä olisi kai turhankin vakavaa...
Siis näkee kyllä jos on ollut rankka päivä, mutta ei kuitenkaan puhu niistä kotona, onneksi.
Mieheni on tuholaistentorjuntafirmassa töissä :)
Sitten syntyivät meidän lapset ja mies vaihtoi hommia.
Sotilaana sota-alueilla näkee tietysti paljon kuolemaa; joutuu sitä itsekin aiheuttamaan. Parhaat kaverit ja omankin hengen puolustajat kuolevat vieressä ja heidän ruumiinsa tuodaan "kotipesään" melkein hinnalla millä hyvänsä.
Vaikak noista kokemuksista on jo aikaa, tulee ne pinnalle edelleen. Meillä ei esim katsota sotaleffoja laisinkaan. Unissakin ne on. Mies ei halua puhua kanssani oikeastaan mitään sotaan liittyvää koska en voi häntä kuitenkaan ymmärtää. Vertaistukea hän saa vanhoilta kamuiltaan, mutta eivät hekään oikeastaan kokemuksisstaan puhu. Ennemminkin näyttävät toiseilleen että siitäkin voi selvitä täyspäisenä.
niillä on työn puolesta keskustelut tuollaisia asioita ajatellen.. psykologit ym. kyllä mulle voi sellasista puhua mutta en niissä mitenkään auttaa voi, paitsi kuuntelemalla...