Mitä mieltä muut 4v. lapsesta joka

Eli kymmenkunta vuotta sitten silloin 4-vuotias kummilapsemme oli myös "rajojaan hakemassa". Ja kyllä se erotettiin päivähoidosta, vanhemmille ilmoitettiin, että pojan läsnäollessa ei voida taata muiden lasten turvallisuutta ja siksi lapsi on sijoitettava perhepäivähoitoon tai kotihoitoon ainakin väliaikaisesti.



Äiti otti palkatonta vapaata töistä 3 kuukaudeksi ja piti pojan kotona. Pahin vaihe kesti n 2 kuukautta, oli todella pitelemätön ja särki kaiken, purki ja riehui ajattelematta mitään, myös isosisko ja isoveli saivat osansa.



Mutta pikkuhiljaa poika rauhoittui, nyt päättää peruskoulua ja on luokan fiksuimpia poikia, kerää noita patsaita ja palkintoja, keskiarvo ollut 8,5 -9 välillä koko yläasteen. Kauhulla äiti pelkää murkkuikää, mutta ainakin vielä heillä menee todella mallikelpoisesti.



Kyllä tuo riehuminen on yksilöllistä ja ennenkaikkea ikään kuuluva tapahtuma. Toki se, miten vanhemmat reagoivat toisten lasten vahingoittamiseen, on pohdinnan paikka, mutta jos lapselle on rajat opetettu, kyllä se helpottaa jonkin ajan päästä.

Nyt poika 5v. ja entisestä ei ole tietoakaan. Tietty vaihe kuuluu ikään ja uhma toisilla pahempia.

Nyt poika on kiltti ja fiksu poika.

Mun ymmärtääkseni se ei ole sitä, ettei äiti osaa / uskalla kieltää lasta, vaan curling-vanhemmuudessa vanhempi aktiivisesti koettaa siloittaa lapsen tietä. Eli tuo tyyppi joka oman lapsensa pamauttaessa toista päähän menee karjumaan sille päähän pamautetulle, että "mitä teit?!", on curlingvanhempi. Tollanen joka vaan hymisee tai katsoo pois kun oma lapsi riehuu, on muuten vaan avuton vanhempi.

valitin asiasta, mutta äitiään ei kiinnostanut, lapsi oli 2 lapsen paikalla tarhassa. Kerran sitten kun tyttö taas itki ettei halua mennä tarhaan, kun D. on siellä, sanoin että nyt mennään ja äiti juttelee sen D:n kanssa. Muksu tuli käytävällä vastaan, yksinään, pysähdyin, otin kädestä kiinni ja kyykistyin, ja sanoin tiukasti että anna olla viimeinen kerta kun kiusaat meidän K. -tyttöä, toisia ei saa lyödä ja potkia. Jos sinä et minua nyt usko, tulen minä ja kiusaan sinua niin että sen loppuikäs muistat. Tuliko nyt selväksi? Lapsi katsoi minua ja alkoi parkua tytölleni: "mä en tykkää sun äidistä" Minä sanoin että se ei meitä kiinnosta tykkäätkö vai et, mutta K:hon et koska enää ikinä, pysy erossa mun tytöstä.



Sen jälkeen en ole kertaakaan kuullut tyttöni valittavan tästä lapsesta, vaikka olen kysellyt, onko D ollut hankala. Muita kuulemma kiusaa, mutta meidän tyttöön suhtautuu vähän pelokkaasti ja jopa uskoo kun tyttö sanoo ettet saa jotain tehdä.

. .

Pelko se on kuitenkin pelko eikä sitä aina saa puhumalla lapselta pois. Jos puhumalla saisi pelot pois niin eihän täällä kukaan pelkäisi yhtään mitään.

Kannattaisi kuitenkin kokeilla. Eivät lapset ihan niin tyhmiä ole kuin tunnut luulevan. Eikä sille kamalalle toiselle äidille välttämättä tule edes mieleen, että joku saattaa pelätä käsinukkea. Puhun ihan omasta kokemuksestani.