Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sanoa 10-v:lle, joka kysyy miksei isä, mummi tai vaari enää soita? Mitä tekisit?
06.05.2009 |
Olen yh, ja lapseni suhde isäänsä on aina ollut on/off. Joskus isä pitää säännöllisesti tapaamisista kiinni, sitten on taas monen kuukauden paussi jolloin ei kuulu mitään. Samaan tahtiin menee välit isän vanhempiin: kun isä on yhteydessä, niin isovanhemmatkin ovat. Nyt on kulunut taas puolisen vuotta, eikä mitään ole kuulunut.
Lapsi soitti joku aika sitten mummille ja kysyi miksei ole soitellut, ja mummi vain naureskeli hermostuneena. Surullista on, että kun välit on, niin mummit ja muut on todella huolehtivia ja rakastavia, ostavat kaikenlaista (ikäänkuin lievittääkseen huonoa omaatuntoaan tapaamattomuudesta) ja lapseni kiintyy heihin kovasti. Tällainen tunteiden vuoristorata on kurja )o: Minun vanhempanikin ovat pois kuviosta, joten lapsella ei ole muita. Käy niin tyttöä sääliksi.
Kommentit (12)
on hyvä vaihtoehto. Lähikaupan ilmoitustaululle voi laittaa lapun vaikkapa "Sinä 50+ täti/setä/pariskunta, haluaisitko ruveta 10-vuotiaalle tytölle varamummuksi/papaksi, viettää aikaa yhdessä ja kertoa vanhoista ajoista. Äidin puh XXXXX"
Ensin varmaan kuitenkin kysyisin isovanhemmilta, että haluavatko olla osana lapsen elämää vai ei olla, mutta tuollainen välillä pidetään yhteyttä ja välillä ollaan kuin ilmaa-suhde ei ole hyväksi lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ties minkä sekopään sieltä löytäisi. Kysy tosiaan PeLan, Mannerheimin lastensuojeluliiton tai pienperheyhdistyksen kautta. Tai googleta.
...joka rupesi oikein kiinnostamaan. Siis miten nämä ihmiset kokevat, että syyllistät heitä? Tai siis toki totta kai varmaan vähän syyllistätkin ja syystä, mutta ovatko nämä ihmiset tosissaan sitä mieltä, ettei lapseen/lapsenlapseen ole tarpeelllista pitää yhteyttä? Vai miten heidän ajattelunsa menee?
Minä jotenkin ymmärrän sen, jos jotkut ihmiset esim. sairauttaan (alkoholi esim.) hylkäävät sukulaisensa kokonaan, mutta mikä tässä on oikein takana?
Eli kun asiallisesti kysyt, että lapsi haluaisi olla teihin säännöllisesti yhteydessä, niin mitä he vastaavat? Onko isän äiti sitä mieltä, ettei lapsella olekaan tarkoitus olla isää kuvioissa vai minkä takia ja millä perusteella hän poikaansa puolusti? Miksi hänen mielestään pojan käytös on asiallista?
En mitään hyviä neuvoja varmasti osaa antaa, mutta uskoisin, että kannattaa korostaa niitä kaikkia hyviä ihmissuhteita, joita lapsella on (sinun lisäksi siis myös). NImittäin voin kuvitella, että vaikka miten lapselle selittää, niin onhan se pirun kova paikka, jos oma isä/isovanhemmat noin hylkää eivätkä ole kiinnostuneita. Tällöin on eritysen tärkeää pitää kaikesta hyvästä kaksin käsin kiinni ja saada lapsi tajuamaan, ettei hänessä todellakaan ole mitään vikaa.
Isä ei ole alkkis, on vain välinpitämätön. Olen jutellut asiasta kaikkien näiden ihmisten kanssa, mutta he kokivat minun syyllistävän heitä, ja isän äiti puolusti poikaansa kuin hyeena. Asiasta ei voi heidän kanssaan puhua järkevästi, he eivät osaa. Ehkä mummi kokee olonsa kiusalliseksi.. en tiedä.
Tuo varaisovanhempien etsiminen olisi aika hauska ajatus. Mistä sellaisia löytää?
Ja että koettaisi mummo eläytyä lapsen asemaan hetkeksi.
Sano että lapsi on isovanhempiinsa kiintynyt ja haluaisi säännöllistä yhteydenpitoa. Ilmeisesti isovanhemmatkaan eivät ole täysin tunnekylmiä kun kuitenkin lapselle osoittavat rakkautta ja ovat huolehtivaisia.
Sano mummolle ettei heidän tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä jos isä ei pidä tyttäreensä yhteyttä. Voi olla että he tuntevat häpeää kun isä ei pidä lapseensa yhteyttä, mutta jos sanot että voivat olla lapsen kanssa tekemisissä ihan ilman isääkin niin ehkä he siitä rohkaistuisivat.
Miten muuten isovanhemmat suhtautuvat sinuun?
Itse olen myös eronnut mutta kävin juuri viikko sitten poikani kanssa kyläilemässä ex-anoppikokelaan luona. Pojan isä käy siellä aika harvoin joten mummo pyysi meidän kylään. Mun mielestäni meidän ero ei saa vaikuttaa isovanhempien ja lapsen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tue vain lapsen suhdetta sinuun ja muihin läheisiin. Eikä niin että painotat niitä suhteita joita ei ole tai on huonolla tolalla.
Mun lasten isää ei myöskään kiinnosta oma jälkikasvu. Joskus harvoin muutaman kerran vuodessa tulee tapaamaan.
Kyllä lapset joskus kyselee että miksi ei käy tai ei soita. Sanon vaan että isällä on muuta tekemistä enkä selittele sen enempää. Asia on kuitattu sillä että turha niitä on miettiä. Isästä puhutaan kotona todella harvoin. Vuosien myötä ovat alkaneet vieraantumaan isästä ja eivät pidä häntä perheeseen kuuluvana henkilönä.
Olisihan ideaalitilanne että isä olisi lasten kuvioissa mukana, mutta kun ei ole niin turha lasta kiusata vellomalla sellaisella asialla jota ei voi muuttaa.
Parempi ettet anna isän tavata lasta enää ollenkaan. Teet selväksi, että joko tapaa säännöllisesti tai sitten ei ollenkaan. Lapsi menee tuollaisesta vain sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulisin eukon tajuavan mitä tekee! Miehistä en menisi sanomaan samaa...
Onko alkkis?
Lapsellehan sun täytyy vaan kertoa karu totuus ihmisten pöllöydestä. Ja korostaa, ettei syy ole lapsen. Kaikki ihmiset ei ole kivoja. Ja jos kuviossa on alkoholi, se mutkistaa entisestään asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sellainen mukava eläkeläispariskunta, jonka kanssa voitte olla säännöllisesti yhteydessä! :)
Isä ei ole alkkis, on vain välinpitämätön. Olen jutellut asiasta kaikkien näiden ihmisten kanssa, mutta he kokivat minun syyllistävän heitä, ja isän äiti puolusti poikaansa kuin hyeena. Asiasta ei voi heidän kanssaan puhua järkevästi, he eivät osaa. Ehkä mummi kokee olonsa kiusalliseksi.. en tiedä.
Tuo varaisovanhempien etsiminen olisi aika hauska ajatus. Mistä sellaisia löytää?
Alue: Aihe vapaa
Kysele paikallisesta Mannerheimin lastensuojeluliitosta tai Pelastakaa lapset ry:stä
Näistä voit lähteä kyselemään.
Auttaisiko jos lapsi soittaisi itse mummollensa? Tuon ikäinen kuitenkin osaa jo itsekin pitää yhteyttä, ei ole hänen tehtävä mutta voisi soittaa ja kertoa ikävänsä.. ehkä herättäisi siellä päässä ajatuksia!