Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mulle taas tuttava päivitteli kuinka rankkaa mun elämä onkaan ;) mielestäni elämäni on HELPPOA

Vierailija
05.05.2009 |

Tänäänkin päiväohjelma (mies on muuten työmatkalla)

6.00 1v herää

6.30 5v ja 7v herää

7.00 koko porukalle aamiainen

7.30 suihkuun, 1v syöttiksessä kylpyhuoneessa, siot lapset lukee kirjoja sohvalla

8.00 esikoinen lähtee kouluun

8.10 päivävaatteet mulle, 5v pukee itse, puen 1v:n

8.30 lähdetään 5v kanssa kävelemään kohti päiväkotia, hän pyöräilee ja mennään pidempää reittiä

9.00 päiväkodilla pus pus, minä viereiseen kauppaan 1v kanssa

9.30 kotona taas, kauppakassit tyhjäksi ja pyykki- sekä tiskikone päälle, keittiön raivaus, kuivat pyykit viikataan kaappeihin - 1v pyörii mukana

10.00 kaksi ystävää vauvoineen tulee kahville, juorutaan ja kahvitellaan, lapset pyörii lattialla

12.00 1v menee ulos päiväunille

13.15 vieraat lähtee ja samalla ovenavauksella 7v koululainen tulee koulusta ja menee sohvalle lukemaan akuankkaa, leikin 1v kanssa ja ripustamme puhtaat pyykit yhdessä sekä tyhjennämme tiskikoneen

14.00 koululainen tekee läksyjä, 1v syö, juon kahvia, sit koululainen saa välipalan

14.30 valmistelen päivällisen (kalakeittoa) esivalmiiksi

15.00 tulen av:lle piipahtamaan

15.30 eli pian lähdemme 1v kanssa hakemaan 5v päiväkodista (käy siellä 3 päivää viikossa 9-16 välisen ajan leikkimässä), koululainen aikoo askarrella sen aikaa

illalla suunnitelmissa päivällinen n. 17 ja omalla pihalla ulkoilua n. 18-19, lapset suihkuun yhdessä 19.30, sit iltapuurot kaikille ja 1v sänkyyn klo 20.00, isoille lapsille iltasatu ja he nukkumaan 20.30 mennessä

20.30 eteenpäin omaa aikaa, nukkumaan ehkä 22 aikoihin.



Onpas tosi rankkaa joo!! Heh heh. Töissä olen erikoisasiantuntijana ja se on tottavieköön rankkaa elämää joskus. Tää on, miten sen nyt sanoisi, sikahelppoa siihen verrattuna.



Miksi lapsettomat ihmiset kuvittelee, etä 3-lapsisen perheen arki olisi jotenkin aina tosi vaikeaa? Toki meilläkin sairastelut on rankkoja mutta ne menee ohi ja tää kuvaamani on sellainen peruspäivä. Näitä siis varmaan 90% meidän elämästä. Kunpa voisin olla kotona vielä pitkään :)

Kommentit (24)

Vierailija
1/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

5- ja 7-vuotiaat ovat jo aika omatoimisia.

Eri juttu tosiaan jos olisi vaikka kolme 0-4-vuotiasta.

Vierailija
2/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

*Meillä kolme alle 5-vuotiasta, tulehduskierteessä olevaa lasta. Elämäsi kuulostaa luksukselta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

5-vuotiaskin työnnetty päiväkotiin.



Mikset ole kotona vielä paria vuotta?

Vierailija
4/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai nyt kukaan muu voi muistaa noin kellon tarkasti mitä on tehnyt. Päiväohjelma ja kellon tarkkuudella, huhhuh...

Vierailija
5/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuossa on rankkaa se, että päivä vaikuttaa aika tylsältä ja lisäksi pitää huolehtia lapsista- tietenkin. Eihän se älyllisesti vaikeaa olekaan. Mutta pääasiahan on, että itse koet tuon helppona.

Vierailija
6/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kovin stressiltä. Toisaalta sellaiset ihmiset joilla on vain yksi lapsi tai vähemmän ei tiedä mitä on rankkaa. Veikkaanpa, että sulla ap oli paljon rankempaa silloin kun ne 5 ja 7v. oli 1 ja 3 vuotiaita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla on kaks alle 2v ja rv32.. omakotitalo ja tekemistä riittää. Mä en oo aikatauluttanu päivää ja hoidan pojat kotona.. Tosin ovat helppoja, leikkivät itekseen, käyävät nukkumaan omia aikojaan, syövät hyvin ja helposti... enkä mä oo kokenu itseäni yli-ihmiseks, ku selviän tästä. Terveydenhoitaja joskus huolehtii, mutta mä oon todennu, että ei voi valittaa ku pojat on helppoja ja vointi on hyvä ja ulkona mukavat ilmat, ni pääsee sinnekin.. Ja ku en oo mikään hysteerikko hygienian suhteen ni pienempikin vajaa 11kk saa ihan vapaasti konttailla pihassa. :) Mun elämä on lepposta just sen takia, ettei mulla oo tiukkaa aikataulutusta :)

Vierailija
8/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tylsä elämä tosiaan. Ei kai nyt kukaan muu voi muistaa noin kellon tarkasti mitä on tehnyt. Päiväohjelma ja kellon tarkkuudella, huhhuh...

Kyllä minä ainakin muistan mitä tänään olen tehnyt ja mitä aion tehdä. Perusasiat pysyvät samoina viikosta toiseen, joten helppohan se on muistaa vaikkapa että tänään syötiin klo 11.30.

Minun elämääni näin kahden lapsen (1 ja 4 v) äitinä kanssa usein kauhistellaan ja kysellään miten jaksan ja onko kamalan rankkaa kun mieskään ei hirveästi pysty osallistumaan arjenpyöritykseen. Ei ole rankkaa ei, varsinkaan työelämään verrattuna. Ehkä ne ihmiset kauhistelevatkin tätä "tylsyyttä", vaikka minusta tämä lasten kanssa puuhailu on varsin virkistävää. Nytkin on pari päivää tehty äitienpäiväkortteja mummoille (aina vähän kerrallaan). Oli mukavaa kehitellä kortti-ideoita ja sitten toteuttaa ne. Huomenna pitäisi viedä kortit pyörällä postilaatikkoon jokusen kilsan päähän. Onneksi tällä hullulla on halvat huvit ;) .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sille joka ihmetteli miten voi kellontarkkaan muistaa: PALJON helpompi lasten kanssa kun on selvä ohjelma.



-kolmattaa odottava, 2v. ja 1v. äiti

Vierailija
10/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laita 1-v kans päiväkotiin saamaan vertaistukea...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sille joka ihmetteli miten voi kellontarkkaan muistaa: PALJON helpompi lasten kanssa kun on selvä ohjelma.

-kolmattaa odottava, 2v. ja 1v. äiti

Mutta muuten en koe että kellotus toisi mitään sen kummempaa helpotusta elämään. Mielummin rento ote kuin kello kaulassa juoksu.

Vierailija
12/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

6 v on jo koulussa (asumme Irlannissa), kohta 3 v tyttö käy 2 kertaa viikossa montessorileikkikoulussa ja olen 2-viikkoisen vauvan kanssa kotona.



Joka päivä ehdimme ulkoilemaan meren rannalla tai käymme kylässä tai kahvilassa. 'Kavereita käy meillä kylässä pari kertaa viikossa. Shoppailemaankin ehditään ja koti on siisti. Stressiä ei tarvitse ottaa yhtään mistään. Nautin tästä todella. : )

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos eivät ole tottuneet lapsiperheen arkeen.



Minä olen kolmatta vuotta kotona nyt 5-, 3- ja 1-vuotiaiden lasteni kanssa Leppoisaahan tämä sinällään on, ainakin verrattuna työ-päiväkoti-kotityöt -rumbaan.



Varmaan itsekin kymmenen vuoden päästä taivastelen, miten työlästä lapsiperheen pyörittäminen ja pienten lasten hoitaminen on, kun omat lapset ovat isoja ja olen päässyt taas kiinni "omaan elämääni" ;-)

Vierailija
14/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kolme alle kouluikäistä ja kaikki tottakai kotihoidossa (mitä nyt isompi käy kaks kertaa ja keskimmäinen kerran viikossa kerhossa). Kukaan ei oo koskaan kysynyt miten jaksat vai jaksatko. Kyllä mä jaksan ja nautin (lähes) joka hetkestä. Esikoinen menee syksyllä eskariin enkä oo hetkeäkään miettinyt meniskö kokopäiväiseksi. Ei tietenkään kun kerran itse olen kotona pienempien kanssa. Ehtii siihen päiväkoti/koulu ja työelämärumbaan vielä mukaan. Miten ap:lla nyt rankkaa vois ollakaan kun suuren osan ajasta hilluu päivät kaksin vauvan kanssa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

isot lapset katselee lasten dvd:tä vielä puoli tuntia, sit syödään päivällistä ja ilta jatkunee kuten aloitusviestissä uumoilin.



Joo, silloin kun isommat oli 1v ja 3v (tai hetken 1v ja 2v, heillä ikäeroa 1v 5kk) niin oli tottakai rankempaa. Nyt koen tän kaiken kyllä tosi helpoksi ja luksusvaiheeksi elämässäni, saan nauttia elämästä ihan kybällä.



Täytyy tosin huomauttaa, että 5v on 4 päivää viikossa kotona, siis 3 päivää viikossa tuon 9-16 välisen ajan omasta toiveestaan jatkaa vanhassa pk-ryhmässään missä aloittaa eskarin syksystä, sit onkin vaan eskariajan siellä eli 9-13 viitenä päivänä viikossa mutta iltapäivät mun ja 1,5 vuotiaan kanssa, tietenkin. Mutta en nähnyt mitään järkeä ottaa lasta kokonaan pois omasta tutusta ryhmästään kun vauvamme vuosi sitten syntyi, varsinkin kun meilläpäin on kerhopaikat tositositiukassa, eikä niitä järjestä kuin srk. Emme kuulu kirkkoon joten lapsi olisi ollut jonon hännillä.



Aikataulumme muistan juu minuutilleen ;)on tullut aika rutinoituneeksi jo silloin kun isot oli pieniä, ja samaan tapaan jatkunut siitä asti eli päivärytmi on ollut kohdallaan jo 7v ja risat ;)



Mutta en osaa siis kuvitella että elämäni oli piiruakaan rankempaa jos 5v olisi joka päivä kotona, hän siis on 2 arkipäivää meidän kanssa kotona ja on aika iisejä nekin päivät: 1v viihtyy hienosti tarkkailleen 5v touhuja, 5v tykkää leikkiä pikkuisenkin kanssa, päiväuniaikaan minä lepään myös. 5v siis nukkuu 1-2h sekä kotona että päiväkodissa päiväunia, on hyväuninen tyyppi. 1v nukkuu noin 3h päivisin ja 20-06 öisin.



Mies on joka viikko työreissulla 1-3 arkipäivää, syksyllä se tuntui rankalta kun vauva oli vielä pieni ja valvotti öisin, päivärytmi ei vielä ollut kohdallaan ja kaamoskin vaikutti väsymyksen tilaan. Nyt keväällä kaikki tuntuu muutenkin paremmalta! Siksi tuo tuttuni kommentti mun elämän rankkuudesta alkoi ihan naurattaa :D



Aurinkoista kevättä kaikille, pienten ja isojen lasten vanhemmille, pienille ja isoille perheille!!



ap

Vierailija
16/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika rennolta lapsiperheen elämältä tuo vaikuttaa, tosiaan vain yksi lapsi täysin kotihoidossa. Meillä on neljä lasta, ja kun kaksi on jo koululaisia, niin aika helpolla sitä pääsee.



Yksinäinen vastuu ja tylsyys ja omat ahdistukset tässä ne suurimmat ongelmat ovat, ei elämän ja työn rankkuus sinänsä.

Vierailija
17/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oltiin käymässä työpaikalla 1v kanssa ja kyseli kuulumisia. Kuvailin jotain tyypillistä päivää ja hän pyöritteli silmiään, että huh-huh-hulinaa... Hän on käynyt alkutalvesta meillä kuylässä ja lapset melskasivat olkkarissa, tuli yksi kunnon nahina ja pienin pyöri päällimmäisenä leikkimielisessä painiottelussa, hänellä oli jo silloin aika kauhistunut ilme ;)



Toki toki, täytyy vielä lisätä että kahtena iltana viikossa on isompien lasten harrastuksia ja niihin kuskausta, ei joka ilta oo näin leppoisaa kuin vaikkapa tänään tulee olemaan. Kaksi kertaa viikossa pitää imuroida koko kämppä, pyykkikone pyörii päivittäin, kauppakantamista on aika paljon. Kyllähän kotitöihin menee joka päivä aikaa. Mutta ei se silti oikeisiin töihini verrattuna ole rankkaa, imurointikin on hermolepoa ja hyvää arkiliikuntaa.



ap

Vierailija
18/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

äitejä, suurperheenkään äitejä sinänsä varmaan se työn paljous rasita, vaan ehkä enemmänkin se jos on kotona paljon yksin ja siihen tylsistyy... Tieten jos on paljon kavereita ja ihmisiä jotka kyläilee tai pääsee itse kyläilemään.



Itsellä se tilanne että miehen töitten perässä muutettu kauas suvusta ja kavereista. Aika yksinäistä on päivisin vaikka kerhossa koitan lasten kanssa kulkeakin. Sinänsä minusta ei ole raskasta tehdä kotitöitä ja hoitaa viittä lasta. Eniten häiritsee tämä yksinäisyys. Pikku hiljaa kuitenkin olen saanut tuttuja, perheellisenä tämä tutustuminen hitaampaa.

Vierailija
19/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

isompien lasten iästä vuosi pois, lisää siihen äidillekin 3pv/vko töitä ( kaksi näistä viikonloppuna), lapset kuitnekin kotihoidossa, vain 1 pv/vko ystävällä hoidossa, ja siihen päälle vielä talonrakennusprojekti, niin olet mun elämässäni.



Eikä mullakaan ole mielestäni rankkaa, tosin näinä aikoina en jaksaisi kuunnella kenenkään muun vinkumista pikkuasioista, kun itse tietoisesti pitelee asennetta kohdallaan...

Vierailija
20/24 |
05.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse saan tosi paljon virtaa elämään ystävistä, jotka on samassa elämäntilanteessa ja joita tapaan usein. Löytyy kavereita minulle ja kaikille lapsilleni, samassa paketissa :)

Usein myös käymme perhekahvilassa, vauvakinossa, kaupungilla kahvilla jne eli sosiaalista elämää ehtii olla ihan hirmuisen paljon enemmän kuin töissä. Miehenikin on sosiaalinen, ja tyypillinen viikonloppu sisältääkin kyläilyä ystäväperheiden kanssa puolin ja toisin.



Jos olisin yksinäinen, en varmaankaan kokisi elämää helpoksi!



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan viisi