"En kutsunut teitä, kun ette kuitenkaan olisi tullut"

En minäkään viitsi loputtomiin kutsua ihmisiä, jotka ei koskaan pääse paikalle. Vaikka olisi hyvät selityksetkin aina. Jossain vaiheessa vaan ajattelen, että ehkä heillä sitten kuitenkin prioriteetit muualla, kun meidän kanssa seurustelussa ja annan olla. Tuntuu suorastaan ahdistelulta omalta puolelta, jos aina vaan kutsuu ja toiset joutuu sitten selittelemään mikseivät tälläkään kertaa pääse paikalle.



Yleensä kuitenkin on niin, että siihen on aikaa/mahdollisuus, mitä oikeasti pitää tärkeänä. Meillekin on joskus käynyt niin, ettei olla koko perheenä päästy johonkin juhliin, mutta sitten on menty osa porukasta. Jos siis on sellaiset juhlat, joita on pidetty tärkeinä.



Eli sinä suutut ihan turhasta.

ehkä ei vaan halunnut kokea nöyryytystä, kun ette jälleen kerran tulekaan.

Kun tarpeeksi monta kertaa saa kieltävän vastauksen niin viesti menee lopulta perille ja sitä lopettaa kutsumisen.

Oli sitten oikea syy tai tekosyy.



Kettuakos päättää tuollaista toisten puolesta. :(

Äläkä väitä että ihan hatusta tuollalailla sanoi..

sisarusten lasten synttärit pitää tietää ja muistaa ilman kutsuakin. Ja ihan oikeasti, mitä itua on erikseen kutsua 250 km:n päästä pikkulapsen synttäreille? Kyllä minä menen ennemmin siskoilleni kylään 350-500 kilometrin päähän sillä lailla, että meillä on aikaa jutella ja seurustella "omalla porukalla" kuin osaksi synttärihärdelliä. Menee hyvät vieraat omasta eestään, kun kaikki on yhtä aikaa "nauttimassa" synttäreistä.

paitsi joskus kutsutaan ihan kiusallaankin ;)



Meidän häihimme suvaitsi tulla, sen jälkeen ei ole tullut - vaikka on kutsuttu - lasten ristiäisiin, lasten synttäreille, tupaantuliaisiin, 10-vuotishäipäiväjuhliimme, miehen nelikymppisille,...



Itse ei ole kutsunut meitä häihinsä, lastensa ristiäisiin, synttäreille eikä mihinkään muihinkaan juhliin. Kerran puoliväkisin kutsuimme itsemme heille kylään (asuvat satojen kilometrien päässä ja ilmoitimme, että olemme menossa sinnepäin erästä toista juttua varten, kuten olimmekin). Tuli tekstiviesti, että voittehan te poiketa heilläkin siihen ja siihen aikaan jos he sattuvat olemaan kotona. No sattuivat sentään olemaan kotona, mutta tarjottavat olivatkin sitten yhtä lajia keksejä ja vettä. Päällään heillä oli ulkotyövaatteet ja pihahommat käynnissä. Visiitille suotu kesto oli tunnin luokkaa, matkaa meillä siis 500 kilometriä, mutta onneksi emme menneet vartavasten ;)

koska asumme ulkomailla. Kyse serkuistani. Molemmat ovat olleet meidän häissämme - täällä ulkomailla. Kuulin vanhemmiltani että he olivat saaneet kutsun ja odottelin omaani. Olisimme saattaneet mennäkin kun häistä ilmoitettiin hyvin ajoissa. Nyt en edes lähettänyt lahjaa!

juuri siksi kun eivät kuitenkaan tule. Liian monta kertaa ovat jättäneet tulematta ja syyksi ovat sanoneet muutaman kerran ihan suoraan etteivät viitsi lähteä.

Joten jos kysyisivät miksi eivät saaneet kutsua, sanoisin aivan varmasti syyksi juuri tuon etteivät olisi kuitenkaan tulleet.



Ap:n kannattaisi ehkä katsoa peiliin ja miettiä samalla syytä....

Emme ole kertaakaan käyneet syntymäpäivillä erinäisistä syistä, mutta joka kerta olemme vastanneet asiallisesti kutsuun ja lähettäneet lahjan.

AP

Emme ole kertaakaan käyneet syntymäpäivillä erinäisistä syistä, mutta joka kerta olemme vastanneet asiallisesti kutsuun ja lähettäneet lahjan.

AP

Ja täysin rehellinen vastaus, kiitos.

Esikoinen on nyt 10 eikä siskoni ole tullut kertaakaan syntymäpäiville tms. tilaisuuksiin (edes kastetilaisuuteen ei tullut, mutta silloin oli kyllä ulkomailla, eli ymmärrettävää silloin).



Tietääkseni meillä ei ole ollut mitään riittaa tms. miksi siskoni jättäisi tulematta. Ainut mitä tiedän "eripuran" syyksi on, että siskoni tykkää intohimoisesti eläimistä ja minun kaikki lapseni ovat vaikeasti allergisia (hengitys menee tukkoon eläinten kanssa samoissa tiloissa oleillessa).



Vähän omituista minusta, mutta kuten sanottu, olen jo muutama vuosi sitten luovuttanut. Kaipa tuosta jotain kuuluu, jos yhtäkkiä muuttaa kantaansa ja haluaakin olla meihin yhteydessä.

koska asumme ulkomailla. Kyse serkuistani. Molemmat ovat olleet meidän häissämme - täällä ulkomailla. Kuulin vanhemmiltani että he olivat saaneet kutsun ja odottelin omaani. Olisimme saattaneet mennäkin kun häistä ilmoitettiin hyvin ajoissa. Nyt en edes lähettänyt lahjaa!

Tosin kyse on ollut muista sukujuhlista. Mutta harmitti tosissaan, ettemme saaneet kutsua. Asuimme ulkomailla, mutta olimme menossa Suomeen (osittain juhlien takia, osittain muuten) juuri samaan aikaan kuin milloin juhlat pidettiin. No, meille ei tullut kutsua vaikka koko muu lähisukuni kutsuttiin. Kyllähän me illalle keksittiin muuta tekemistä, mutta silti jäi harmittamaan.

juuri perisuomalaiselta marttyyriltä, miksi täytyy aina ilkeillä,joskus täytyisi nousta asioiden yläpuolelle ja olla puhumatta muista pahaa!

Nyt en edes lähettänyt lahjaa!

Ennen asuttiin lähekkäin, sitten muuttettiin 30 kilsan päähän. Monta kertaa kutsuin kylään, tarjouduin hakemaankin vaikka heillä itselläänkin on auto. Kutsuin tupareihin, synttäreille ja ihan muuten vaan kylään. Ikinä ei tullut. Aina ihme meriselityksiä tai sitten asiaa lykkäsi eteenpäin. Nykyään en enää edes kutsu.



Meillä on yhteisiä tuttuja paljon. Ja huvittavaa oli kun sain kuulla että oli valittanut kun en kutsunut häntä vappuna meille grillailemaan ja iltaa istumaan. Oli ihmetellyt kun moni muu sai kutsun, mutta hän ei? joo, mistäköhän mahtais johtua?

enkä odottaisi lahjaa. Toivoisin, että tulisitte muuten vaan kylään silloin kuin teille sopii, pitkämatkalaisia ei muutenkaan synttäriviikonloppuna ole niin rento majoittaa.

Ja siskon lapsi on meidän muksujen ainoa serkku. Syy: Hän ei ole koskaan tullut. Ei ole ostanut lahjaa, ei korttia, ei ole edes tekstarina laittanut onnittelua :(. Ei ole siis muistanut millään tavalla. Mieheni on nyt tosissaan suuttunut siskolleen, eikä aio muutenkaan pitää mitään yhteyttä.



Harmittaa vaan, että tuli noin huono kummi lapselle valittua :(. Onneksi toinen kummi sentään muistaa lastamme.