Moneksikko teidän lapset menee hoitoon?

Jos joudut kuuden aikaan lähtemään, niin viimeistään viideltä pitäisi lapsi herättää. Että ehtii edes vähän keskustelemaan, pukemaan, pesemään hampaat jne. Ja jos viideltä pitää herätä, niin viideltä iltapäivällä pitää laittaa nukkumaan, koska lapsi tarvitsee 12 tunnin yöunet. Ei ole helopoa, ei.

Mikäli yöunet jäävät viikon varrella liian lyhyiksi, lapsi ei pysty paikkamaan niitä viikonlopun aikana. Parin vuoden kuluttua saattaa ilmetä keskittymishäiriöitä, ADHD:ta yms. lasten elintasosairauksia.

Lisäksi lapsen hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoista säännöllinen elämänrytmi, joten myös viikonloppuisin lapsen tulisi herätä kello viisi ja mennä nukkumaan kello 5. Koko perheen rytmi pitäisi luonnollisesti mukauttaa siihen.

Mikäli olette jämäkkää peruskasvattaja-ainesta ja kykenette takaamaan lapsellenne 12 tunnin levon, muutaman tunnin päivittäin koko perheen yhteistä aikaa (jolloin voitte kuunnella ja kasvattaa lastanne), pitämään samanlaisen viikkorytmin sekä löytämään hyvän hoitopaikan, niin ok.

Mutta jos perusajatus on, että lapsi jää vanhempien kiireiden vuoksi yhteiskunnan hoidettavaksi tai joutuun säntäilemään vanhempien elämänrytmin mukaisesti, niin lopputuloksesta te ette voi päättää. Surullista mutta totta.

Mun mielestäni ongelmana ei ole aikainen hoitopäivän aloitus sinänsä vaan se, saako lapsi riittävästi lepoa. Noin aikaisista aamuista meillä ei ole kokemusta, mutta saattaahan tuo onnistuakin. Jotkut ovat luonnostaan aamuvirkkuja, joillakin taas moottori käynnistyy hitaammin. Meillä esikoinen (5,5 v.) on hidas herääjä, mutta kakkonen (2,5 v.) suuntaa heti herättyään keittiöön hakemaan aamupalaa. En ole kyllä koskaan saanut lapsia nukkumaan 12 tunnin yöunia, tällä hetkellä yöunet ovat 10 tuntia. Nuorempi nukkuu päiväunet ja vanhempikin usein torkahtaa lepohetkellä.



Esikoisen kanssa lähdettiin aikoinaan liikenteeseen klo 7 aikaan aamulla, ja muistan, kuinka jotkut ulkopuoliset kommentoivat, että onpas pikkuinen jouduttu herättämään aikaisin. Itse asiassa olimme suunnitelleet hoito- ja työpäivät nimen omaan lapsen rytmin mukaan, tyttö kun heräsi ihan itse klo 5.30-6 maissa, vaikka vanhemmat olisivat vielä halunneet nukkua. Meillä oli silloin sikäli hyvä tilanne, että pystyin itse päättämään aika pitkälle työajoistani.

Hei!



Meidän lapset menee hoitoon n. klo 8-8.15. Vuorottelemme mieheni kanssa niin, että toinen vie ja toinen hakee. Teen lyhennettyä työpäivää, joten olen töissä yleensä 8-14. Ehdin hakemaan lapset hiukan ennen puoli kolmea. Mies menee töihin hiukan ennen yhdeksää ja on viiteen saakka töissä. Vaihdamme vuoroja tarpeen mukaan. Laitan aina illalla lasten vaatteet valmiiksi. Lähden itse kotoa n. 7.15, joten ehdin usein lapsia pukea ja antaa vähän aamupalaa. Meillä lapset herää itse viimeistään kymmentä vaille seitsemän. He syövät aamulla hiukan jotain, ryhmiksessä on sitten puuroa ym. He ovat luonnostaankin sellaisia, että ruoka ei maistu heti herättyä, joten tällaiset aamut sopivat heille hyvin. Heillä ei ole kiirettä pukea, ehtivät katsoa vähän Pikku Kakkosta, sylitellä ja leikkiä.



Meillä tällaisen järjestelyn mahdollistaa se, että molemmilla on liukuva työaika. Lisäksi työpaikat ovat lähellä, samoin lasten hoitopaikka. Tosin asumme aika ns. huonolla alueella vanhassa kerrostalossa. Monet nyrpistäisivät sekä alueelle että asunnolle nenäänsä. Mutta me olemme jääneet aloillemme juuri lasten edun vuoksi. Uskomme molemmat, että pitkät hoitopäivät ovat lapselle pahempia kuin hiukan brezhneviläinen 70-luvun lähiö.



Meidän hoitopaikka aukeaa vasta klo 7, katsoin, että alueen isot päiväkodit kin vasta 6.15. Aamupalaa tarjotaan vasta 7.45, joten kyllä lapsellesi tulee aika pitkä aamu olemaan, jos asiat on teilläkin päin noin. Pystyisittekö vuorottelemaan miehesi kanssa? Sinulla on myös oikeus lyhennettyyn työaikaan, joten jos menet töihin 6.30, pääsisit toisaalta aikaisin poiskin. Ota yhteyttä omaan ammattiliittoosi ja selvitä, mitä oikeuksia sinulla on. Mieti myös omaa jaksamistasi, väsyneen lapsen kiskominen sängystä ja vieminen hoitoon jo kuudeksi käy ajan oloon takuuvarmasti voimille. Itsellenikin, vaikka siis järjestely on tällainen (paitsi kun mies on työmatkoilla), alku oli aika rankkaa. Miehen ollessa matkoilla teen surutta lyhyempää, n. 5,5 h päivää. Korjaan asian tekemällä yhden oikein pitkän päivän, kun mies on paikalla taasen.



Tuosta ADHD:sta sen verran, että sen syitä ei tarkkaan tiedetä. Tunnen useita kaikin tavoin normaaleja ihmisiä, jotka on viety täysipäivähoitoon jo parin kuukauden iässä. Itse asiassa kaikki diagnosoidut ADHD-lapset ja aikuiset, jotka tunnen, joko ovat parhaillaan tai olivat kouluikäänsä saakka ihan kotihoidossa, mm. mieheni setä, joka tosiaan oli kotihoidossa, söi kotona kasvatettua luomuruokaa ja kasvoi ihan ehjässä perheessä kolmen terveen sisaruksen kanssa. Se, että lapsella on ADHD ei johdu ainakaan välttämättä lapsen viemisestä päivähoitoon, eikä ADHD:ta toisaalta voi välttää hoitamalla lapsensa rippikouluikään saakka kotona. Toki nykyiset isot päiväkotiryhmät lisäävät lasten stressiä, alkuperäisen kirjoittajan viestistä ei kuitenkaan käynyt ilmi, millainen hoitopaikka on kyseessä, eikä itse asiassa lapsen ikäkään.



Mutta en siis itsekään kannusta lapsen viemistä hoitoon noin aikaisin aamulla.

Se, että lapsella on ADHD ei johdu ainakaan välttämättä lapsen viemisestä päivähoitoon, eikä ADHD:ta toisaalta voi välttää hoitamalla lapsensa rippikouluikään saakka kotona.

Usein vasta päivähoidossa tai koulussa herätään huomaamaan, että lapsessa on jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Se ei todellakaan todista, että päiväkoti tai koulu olisivat aiheuttaneet ongelmat. ADHD johtuu aivojen välittäjäaineiden toimintahäiriöstä, ja sen syyt ovat perimässä tai raskauteen/synnytykseen liittyvissä tekijöissä. Hoito on aina yksilöllistä. Itse asiassa moni ADHD-lapsi hyötyy kuntouttavasta päivähoidosta.

Uusimpien tutkimusten mukaan ADHD:n syntymiseen ja siitä toipumiseen vaikuttaa suuresti lapsen ruokavalio ja stessitekijät. Vauva-ajan liian sokeri- ja lisäainepoitonen ruokavalio on yksi epäilty syy (hedelmäsoseet, purkkiruoat), toisena liian hektinen ja stressaava elämä.

Yhdysvalloissa on jo käytännössä kokeiltavana terpapioita, joissa ADHD-lasten ruokavaliosta poistetaan vaaaleat viljat, teollisuussokerit ja lisäaineet. Samalla heidän elämänsä rauhoitetaan yksinkertaiseksi, hallituksi ja säännölliseksi ilman ylimääräisiä menoja ja harrastuksia. Hyvin tuloksin ovat kokeilut edenneet.

Minulle kyllä tulee tuosta terapiasta vähän mieleen, että se on sellaista ongelmatilanteiden välttelyä, joka ei poista itse ongelmaa.



Ystäväperheessäni on peräti kaksi ADHD-poikaa. Keskimmäinen tyttö on ns. normaali lapsi. Nämä lapset ovat olleet kotihoidossa kouluikään saakka, kävivät kyllä läheisessä kerhossa pari kertaa viikossa 4-vuotiaasta lähtien. Poikien oireet huomattiin toisella vasta eskarissa, nuorempi jäi "kiinni" 5-vuotistarkastuksessa. Äiti kertoi, että oli pitänyt poikien vilkkautta ihan normaalina, ja kotona oli toisaalta aika pukea rauhassa vaikka tunti, ei ollut sellaista ohjattua toimintaa, josta lasten keskittymisongelmat olisivat tulleet ilmi.



Pojat eivät rakennelleet legoilla tai tehneet palapelejä, tykkäsivät riehua ulkona, joten heitä pidettiin vain hyvin liikunnallisina. Kotona he pystyivät suht. vapaasti tekemään, mitä huvitti. Äiti piti poikia niin villeinä, ettei juurikaan käynyt heidän kanssaan kaupassa tms. , koska se oli niin kamalaa. Tyttö oli alusta saakka erilainen kuin veljensä, mutta vanhemmat pistivät sen tyttöyden piikkiin.



Täytyy sanoa, että itse pidin poikia jotenkin erilaisina. Olimme samassa muskariryhmässä, kun lapsemme olivat n. 2-vuotiaita. Ystäväni poika ravasi koko tunnin luokkaa ympäri kuuntelematta opetusta lainkaan, ja tunnin päästä häntä ei löytynyt mistään. Joku ymmärsi eteisessä katsoa ikkunasta ulos, ja siellähän poika porhalsi jo kaukana sisävaatteissa ja sukkasillaan lumisohjossa.



Ongelmat alkoivat sitten, kun eskarinopettaja otti asian puheeksi, ja asiaa alettiin tutkia. Ja nuorempi huomattiin siis neuvolassa, joskin äiti sanoi heti ymmärtäneensä, että pojat ovat samaa maata, kun vanhemman diagnoosi varmistui. Molemmat pojat ovat hyvinkin fiksuja ja nokkelia, ja hyvin lahjakkaita liikunnassa. Vauhtia ja voimaa riittää.



Itse koen kyllä nykyisen kiireisen elämänmenon ja suuret päiväkotiryhmät ongelmina. Tosin monet ikätoverini ovat muistelleet luokkien ja ryhmien olleen 70-80-luvulla vielä suurempia, mutta kurinpito oli toista luokkaa. Asiasta voi varmistua katsomalla vanhoja Arja-tädin Peili-ohjelmia. Riehutaanko siellä kuin jossain Huvitutissa nykyisin?



Mutta tuosta ihan diagnosoidusta ADHD:sta sanoisin kyllä ennemmin, että taitaa olla perinnöllinen vaiva, ainakin osaksi. Mieheni sisko sai vihdoin saman diagnoosin joku aika sitten yli 30-vuotiaana. Hän ei tosiaan ole ylivilkas, vaan masentunut ja hyvinkin flegmaattinen, ja hänen vaivaansa hoidettiin pitkään masennuksena. Mieheni sedälle ja siskolle on näin ulkopuolisena yhteistä kyllä se, että heidän on todella vaikea asettua toisen asemaan, he käyttäytyvät juuri niin kuin heitä sattuu kulloinkin huvittamaan. Jos ei huvita jutella, istutaan pari tuntia sohvan nurkassa tavallaan paikalla, mutta ei kuitenkaan. Tai ei syödä ruokapöydästä mitään mutta ahmaistaan neljäsosa kahvin kanssa tarjolla olevaa kermakakusta tms. Mieheni sisko on samoin ollut kotihoidossa eskariin saakka, ja mieheni äiti on aina ollutkin kotona ja tehnyt parhaansa peittääksen tytön ongelmat mahdollisimman hyvin ja selitellyt asioita aina parhain päin.

Tässä täytyy erottaa kaksi asiaa: sairauden synty ja siihen vaikuttavat tekijät. ADHD:ssä perimän vaikutuksen tiedetään olevan hyvin suuri, mutta tietysti on lisäksi tekijöitä, jotka voivat lievittää tai pahentaa oireilua. Ruokavalion vaikutusta ADHD:hen tutkitaan paljon, mutta tulokset ovat aika ristiriitaisia.



Tutkimuksia tulee ja menee, ja tieteen luonteeseen kuuluu itsensäkorjaavuus, mutta tämänhetkinen näkemys ADHD:n synnystä on, että ympäristötekijät eivät _aiheuta_ ADHD:tä.

Itse olen mukana kolmen lapsen kanssa tutkimuksessa, jossa etistään syitä ADHD:n syntyyn. Medän tutkimusryhmässä yhdellekään lapselle ei anneta ythään teollisesti valmistettua ruokaa missään kasvuvaiheessa. Kaikki ruoka valmistetaan kotitekoisesti tuoreista raaka-aineista ja jompi kumpi vanhemmista on kotona niin kauan, kunnes lapset täyttävät 15 vuotta.

Ollaan oltu mukana tässä tutkimuksessa yli13 vuotta ja me tutkimusryhmäläiset olemme tukeneet toisiamme, tavanneet ja ja jakaneet kokemuksiamme.

Meitä on tässä porukassa n. 500 perhettä ja lapsia on yli 1000. Mielenkiintoista on, että toistaiseksi tässä porukassa ei ole diagnosoitu ensmmäistäkään ADHD:ta.

Lopulliset tutkimustulokset julkaistaan sitten, kun lapsemme ovat ylittäneet 30 ikävuoden. Mutta tässä vaiheessa meille monille ryhmäläisille on jo itsestään selvää, että emme altista lapsiamme lisäaineille emmekä stressille.

Sori AP:lle, kun menee OT, mutta kiinnostaisi tietää lisää tuosta tutkimuksesta; kuulostaa sen verran massiiviselta ja haasteelliseelta järjestää. Kuka sen järjestää? Miten esim. kouluruokailu toteutetaan? Entä jos lapsi on kylässä jossain? Miten tutkimuksessa seurataan ohjeiden noudattamista (ns. compliance)? Onko kontrolliryhmänä vastaava ikäkohortti? Ja mihin asti lisäaineita vältetään, esim. saako käyttää jauhoja, joissa on jauhonparannetta tai kotitekoisissa säilykkeissä säilöntäaineita?

Itse olen mukana kolmen lapsen kanssa tutkimuksessa, jossa etistään syitä ADHD:n syntyyn. Medän tutkimusryhmässä yhdellekään lapselle ei anneta ythään teollisesti valmistettua ruokaa missään kasvuvaiheessa. Kaikki ruoka valmistetaan kotitekoisesti tuoreista raaka-aineista ja jompi kumpi vanhemmista on kotona niin kauan, kunnes lapset täyttävät 15 vuotta.

Tämä menee tosiaan asian vierestä, mutta Nyytinen nimimerkkisi on jäänyt mieleeni ja olen lueskellut joitain kirjoituksiasi täällä. Olet kertonut vanhempien lapsiesi käyneet kunnallista päiväkotia ainakin vuoden verran ja toisaalta myös perheen ns. höpö-höpö-illoista, jolloin juodaan cokista ja syödään sipsejä. Nyt kaikki ei kyllä täsmää :)

Ap:n keskusteluun palatakseni:



Meillä tehdään lasten hoitoon vieminen suunnilleen samoin kuin Iirislintu kirjoitti, eli toinen vanhempi vie ja toinen hakee. Vaihdamme vuoroja viikottain ja joskus tarpeen mukaan, jos on pakollisia työkokouksia tms. Ehdimme molemmat tehdä täyttä työpäivää tällä järjestelyllä. Lapset menevät hoitoon noin klo 8 ja heidät haetaan klo 16.15.



Oletko selvittänyt, että päiväkoti on auki noin aikaisin? Meidän pk:ssa aikaisin aamulla lapset ovat yhdistetyssä ryhmässä, vasta 7.30 alkaen ovat omissa ryhmissään tutun hoitajan kanssa. Vuoropäiväkodissa nämä jutut on ehkä hoidettu paremmin?



En myöskään allekirjoita Nyytisen 12 tunnin yöuni -vaatimusta. Meillä ei ainakaan nukuta yleensä 10-11 tuntia enempää, vaikka kuinka saisi ja vanhemmat sitä toivoisivat! Lapset 2v. ja 5v. Isompi ei nuku aina päikkäreitäkään.



Olisiko sinulla mahdollisuus saada apua lasten hoitoon viemiseen? Jos ei, niin työpäiväsi varmaan päättyy kuitenkin aikaisin ja sitten vain haet lapsen vastaavasti aikaisemmin. Et ole varmaan ainoa äiti, joka menee aikaisin töihin. Lapsen rytmi vaan sitten sen mukaan. Meilläkin kuopus on aamuvirkku ja herää usein ennen kuutta ihan itsestään.

Sen tekee Johnson & Johnson. Vapaaehtoinen on enkä ole kovin perhetynyt tämän monikansallisen yhtiön tutkimusmetodeihin.

On ollut itselleni kuitenkin monia ajatuksia tuonut tutkimus, jonka myötä koko perheemme elintavat ovat muuttuneet paljon. Lisäksi olen saanut paljon, todella paljon näkemyksiä ja kokemuksia lasten kasvatuksesta, ravitsemustottumuksista, perhe-elämän ideologioista jne. eri puolilta maailmaa. Hyvin avartavaa ja antoisaa on ollut.

Meillä ei tuottanut vaikeuksia päiväkodin kanssa ruokavalio, koska siellä oli oma keittiö. Tampereella koulu oli pieni ongelma, mutta onneksi asuimme niin lähellä koulua, että tarvittaessa lapset pääsivät kotiin lounaalle. Nykyisessä pienessä kyläkoulussa on oma keittiö, joten tilanne on jälleen hallinnassa.

Toki pyrimme, että lapset saavat elää ihan tavallista elämää. Virailut kavereilla ovat sujuneet ihan hyvin, kun olemme keskustelleet ensin vanhempien kanssa. Itse asiassa hyvin moni tuttavaperheistämmekin on siirtynyt lisäaineettomampaan ruokavalioon. Pienempinä lapset eivät tosin syöneet monestikaan kylässä ja nyt isompina osaavat jo itsekin katsoa, mitä suuhunsa laittavat. Joissakin tilanteissa mukana ovat olleet omat eväät.

Ja ilman muuta meilläkin on höpö-höpö -iltoja. Yli 100-vuotias original Coke ei ole ollenkaan luonnosta saatuine lisäaineineen joskus nautittuna paha asia. Tosin omalla limsakoneella pystyy tekemään "cocacolaa" ihan hyvin. Sipsejä taas on tarjolla ilman lisäaineita kaupassakin, tosin nekin pyrimme valmistamaan itse. Helppoja on tehdä ja uunituoreina miljoona kertaa parempia kuin tehdasvalmisteiset.

Ja taivaan tosi asia on se, että vaikka pyrimme lisäaineettomuuteen, niin aina niitä kuitenkin sieltä täältä väkisinkin välillä tulee ruokaamme. Minua asia joskus ihan suututtaa, mutta aina en voi tilanteille mitään. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että aivan varmasti keskivertoa vähemmän niitä meillä syödään, ja ihan parhaani olen asian eteen tehnyt.

Meillä on sekalaiset ajat, koska opiskelemme yliopistossa, mutta yleensä viedään aamulla.

Esikoinen täytti 4.vuotta toukokuussa, viihtyy hyvin päiväkodissa.