Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei tee kotitöitä
03.05.2009 |
Meillä on 30/70-jako kotitöissä (minä teen töitä kotona, mies on vanhempainvapaalla ja hoitaa lastamme, hänellä on siis siksi vähemmän hommia), mutta se ei selkeästi enää toimi. Olen taas tänään itkenyt, vedonnut ja pyytänyt että mies tekisi edes joskus hommansa- ei tee. Istuu vapaa-aikansa koneella, valvoo myöhään yöllä...hänen pitäisi huolehtia tiskeistä ja roskien vienneistä sekä omien jälkiensä korjaamisesta. Yhtään mitään ei ole saanut tehtyä moneen päivään. Virtaa riittää kaikkeen ylimääräiseen mutta tälläkään hetkellä meillä ei ole ainuttakaan haarukkaa tai lusikkaa puhtaana :(.
Olen masennuksesta toipumassa ja kevyt työni kotona olisi varmasti sangen kuntouttavaa, jossei siihen päälle tulisi tätä Justiina-roolia. Minulla onkin taipumus tehdä liikaa jos muut eivät tee- ja sitten väsähtää ja joutua osastolle kun hoen vaan itkien etten jaksa :(. Kun noin käy, mies vakavoituu ja hoitaa hommansa muutaman viikon ajan kunnolla, sitten taas kaikki jää.
Väsyttää, itkettää. Stressi hakkaa rintakehässäni ja kyyneleet valuvat jo. Miten se voi olla niin vaikeaa tehdä omat kotityönsä, varsinkin kun niitä ei ole juuri mitään verrattuna omaan työmääräni?? Pahinta kaikessa on, että mies suhtautuu minuun nykyään todella ylimielisesti. Illalla ärähdin hänelle että "nyt hei tiskaat, eihän meillä ole edes lusikoita puhtaana" ja mies tähän: "niinpä". "Niinpä"??!
En suostu tekemään kaikkea yksin, sitä on turha edes ehdottaa. Viimeksi kun niin tein, heräilin aamuyöstä hinkkaamaan vessan jo puhdasta lattiaa ja pesemään käsin pyykkiä.
Kommentit (16)
Meillä aamut menevätkin perseelleen sillä liikaa valvonut mies ei tietenkään saa silmiään auki ja sitten kiukuttelee lapselle, joka "kehtaa" häntä häiritä aamulla. :(
Jossen joka päivä vaadi että lapsi viedään ulos, mies keksii tekosyitä loputtomiin ja hups, yhtäkkiä onkin liian myöhäistä lähteä yhtään mihinkään. Hyvin usein mies kiristää minua sillä että jos riitelen hänen kanssaan, häntä ei enää "huvita" lähteä ulos ja niinpä joudun pitämään suuni kiinni jos toivon että lapsi pääsee ulos...
pari kertaa mies on lähtenyt melkein kakat housussa ulos sillä olin sanonut että "lähdettekö kohta" ja mies tulkitsi sen niin että hän ei saa edes vessassa käydä ennen lähtöään. Näitähän riittää.
Äsken mies tuli halaamaan ja kun käänsin päätäni sillä miehen harjaamattomat hampaat haisivat, hän suuttui eikä enää sanonut mitään. Tietää varsin hyvin että olen yliherkkä hajuille, mutta ei kunnioita sitä tippaakaan.
Ap joka vaan itkee mielessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ulos lahtemisella kiristaminen kuullostaa niin tutulta. Jos pyydan miesta lahtemaan ulos lasten kanssa, niin mina saan aina pukea lapset. Joskus, kun olen iltaan menossa toihin, vien lapset ulos, mutta kun olen viemassa lapsia sisalle ja menossa valmistautumaan toihin, mieheni pyytaa viela viemaan koiran nopealle lenkille. Eli se on jo aamun ottanut kotona rauhallisesti, mutta se laiskimus ei ole voinut vieda koiraa edes pienelle lenkille. Ottaa niin paahan tuollainen laiskuus ja saamattomuus. Ma en vaan ymmarra, miten ihmeessa olen sen kanssa naimisiin mennyt!!!
taytyy herata aikaisemmin , mita itse haluaisi! Hyvaa yota ja tsemppia! En voi neuvoja antaa, kun itse olen lahes samassa tilanteessa kanssasi! Mutta myotatuntoa sitakin enemman!!
että joutuu tahtomattaan ottamaan sen Justiinan roolin, kun mies vastaa kaikkea kotityötä vastaan koko ajan.
Täällä yksi masentunut, jolla kotitöihin osallistumaton mies (joka tosin käy töissä, ei sentään kotona loju).
tekemättä.... toimi ainakin meillä...
tiskasin astiat vain omaan (ja tytön) tarpeeseen, jätin roskat viemättä, siivomatta...
tuskaiset pari viikkoa kesti (oma hermo oli koetuksella kaiken aikaa) kun miehelle meni viesti perille...ja nyt pelittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun nainen on kotona vanhempain-/hoitovapaalla hoitamassa lapsia ja mies töissä, oletetaan itsestäänselvästi, että nainen tekee myös kotityöt, koska hänhän on kotona. MUTTA jos mies on kotona hoitamassa lasta, niin töitä tekevä nainen tekee silloin kotityöt, koska mieshän hoitaa lasta???
Ei jaksa ymmärtää...
Kyllä meillä on masennuskauden aikana todellakin ollut siivoamatonta. Mutta mitäs se miestä liikuttaa, kun sen ei tarvi olla kotona, kun pääsee toihin pois sotkuista.
Miehen työpöytä kotona esimerkiksi: Siihen saa kasaantua rojua ainakin puoli vuotta, ja mies ei enää edes löydä paprujaan. Mutta ei se sitä pöytää silti siivoa, vaan penkoo kunnes löytää, ja jättää sen pengotun läjän sitten vaan siihen.
Mies kun ei kerta kaikkiaan ole oppinut sietämään siivoamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa kerrotte, että sielä kotona on myös velvollisuuksia. Uh, mä en ymmärrä miten aikuisten ihmisten kanssa voi olla noin vaikeaa. Mä pakkaisin ukon kamat pussiin ja sanoisin että painuu äitinsä luo passattavaksi, jos ei kotona osaa mitään tehdä... Mutta jollakin teidän on se äijä saatava heräämään!!!
Meillä kun mies on pari kertaa lähtenyt kotoa niin, että on jättänyt ulko-oven sepposen selälleen. Eipä siinä voi vaan odotella, että mies tulee tuntien jälkeen kotiin ja huomaa, ettei sitten sulkenut edes ovea perässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan lapsen kanssa kotona olin 3-vuotiaaksi, ja hoidin kaikki kotityöt, koska mielestäni se kuului asiaan. Töihin palattuani tilanne jäi päälle. Ja kun toinen syntyi iltatähtenä, mies halusi jäädä kotiin. Oli 10 viikkoa ja juuri samoin kävi meillä. Ei PUHETTAKAAN että roolit olisivat olleet edes tätä lyhyttä aikaa toisinpäin! Masennuin, hain hoitoa ja lopulta tajusin kuinka epäoikeudenmukaista kaikki oli ollut. Eikä minkäänlainen puhe auttanut, päinvastoin jos huomautin jostakin vaikka kuinka kauniistikin, mies ei tehnyt sitä ainakaan, vaan suuttui. Sitäpaitsi minusta ei ole justiinaksi. Erosin ja kiitän itseäni joka päivä siitä!
..ja niin moni jaksaa edelleen, itseni mukaanlukien...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuinka ihmeessä sallitte kotitöitä tekemättömän miehen jäädä kotiin vanhempainvapaalle/hoitovapaalle. Pankaa tällaiset miehet edes töihin!
Ei voi ymmärtää...
Kyllä minä tunnen paljon patalaiskoja kotiäitejä joille ei kotityöt maistu eikä heidänkään miehensä voi kieltää heitä olemasta kotona sen takia etteivät siivoa tai laita ruokaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli miehen työviikko on 70 - 90 tuntia, joten ymmärrettävästi siitä ei ihan kauheesti enää jää aikaa kotitöiden osallistumiseen. Välillä ottaa lapsia töihin mukaan, että saan vähän rauhaa, mutta pääasiassa minä hoidan lapset ja kodin ihan yksin.
Vaikka siihen on hyvä syy ja vaikka mies tuo meille elannon, niin kyllä se jaksamista vaan kummasti koettelee, ja sitä miettii, että mikä tässä on reilua ja mikä ei. Mutta se ei ole niin yksinkertaista, kun mieskin raataa kuitenkin. Mutta aika usein silti tulee mieleen, että oikeesti se sen raataminen ei taidakaan olla ihan niin kovaa, sillä siellä päivissä on paljon löysääkin. Mulla taas kotona vilkkaat pojat, jotka ei anna hengähtää hetkeäkään, joten raatajaksi sitä tuntee itsensä täälläkin.
Miestä ei voi opettaa jos tuollaaiseksi lusmuksi on päässyt. KEnkää vaan ja heti. Jos on töitä niin ettei "jaksa" kotihommia niin sitten tekee vähemmän töitä.Turhaa selittelyä.
Meilla sama juttu melkein, mutta meilla 5/95-jako . Olen vuorotoissa, mies hoitaa lapsiamme kotona ( nyt jo 8. kk menossa). Paivisin tai milloin tahansa kun olen toissa, mies ei saa kotona tehtya yhtaan mitaan, ei saa edes lapsia vietya ulos. Eli kaikki jaa minulle ulkoiluttamisesta lahtien. Olen niin kypsa tahan ja mikaan ei auta.
Ja meilla sama siinakin, etta mies valvoo yolla pitkaan. Suoraan sanottuna vituttaa jo ajatus jos itsella aamulla seiskaksi meno toihin ja mies viela viettaa klo2 aikaansa koneella. Ei se uniani hairitse, mutta huolettaa tietty miten aamut sujuvat huonosti nukutun yon jalkeen lapsien kanssa.