Kätilö vittuili kun en toissynnyttäjänä tiedä miltä supistukset tuntuvat
supistukset ei lähteneet kunnolla käyntiin. Vuorossa ollut kätilö tuli antamaan piikkiä että saisin nukkua ja itkin siinä väsymystäni, niin tämä haahka tiuskaisi että "synnytys nyt vähän sattuu". Onneksi synnytin vasta seuraavana päivänä, oli toinen kätilö vuorossa.
Kommentit (23)
valitin, että tuntuu niin ikävältä ja mahaa vihloo. Katsottiin käyrät ja se ei näyttänyt mitään. Hoitsu tarjoamaan unilääkettä ja sanoi, että nyt nukutaan. Itkin siinä, että jos nyt kuitenkin katsois, mikä on kohdunsuun tilanne.
Tiuski vain, että ota tämä imovane, ettei mitään hätää kun kone ei näytä supistuksia.
Vihdoin sitten kyllästyneenä jankutukseeni sanoi, että äkkiä vilkaisee kohdunsuun tilanteen. Paikat auki 5cm. Totesi sitten, että sattui vissiin se rikkinäinen kone.
Olisi ollut kiva synnyttää imovanehöyryissä.
Siskoni tuli tukihenkilöks (on ollut useammassa sadassa synnytyksessä työnsä vuoksi) katsoi käyräviivaa jossa ei näkynyt mitään ja sanoi että näytät kipeltä ja tuo vyö ei ole oikeassa kohtaa.
Sisko laittoi eri paikkaan ja kas kummaa alkoi käppyrää tulla vauhdilla.
Joten jos on tuntemuksia kannattaisi pyytää siirtämään mittauslaitetta eri kohtaan mahalla.
Mä en osannut erottaa supistuksia tavallisista ripulikouristuksista. Ne tuntuivat ihan samanlaisilta. Ja lapsiveden menemistä en huomannut ollenkaan.
No, mulla onkin vain yksi synnytyskokemus.
mistä ensisynnyttäjä muka tietää että mikä on supistus ja mikä joku muu kipukohtaus.
Miksi ihmeessä sinulla on ollut ekassa synnytyksessä epiduraali, jos et kerran ole kokenut sietämättömiä kipuja?
Eikö epiduraali pistetä yleensä äidin pyynnöstä siinä vaiheessa, kun ei enää kestä supistuksia ilman puudutteita? Ihan rutiininomaisesti tai edes pieneen kipuun sitä ei kai mielellään pistetä, kun nimenomaan hidastaa avautumista ja vie ponnistustarvetta...
Kätilö esitti vain kysymyksen ja sinä koet sen vittuiluna. Kasvapa aikuiseksi.
supistuksia en missään vaiheessa tuntenut.
Otin sen varalta, jotta en tuntisi kipua jos niitä kipeitä suppareita myöhemmin tulisi enkä halunnut että silloin olisin jo liikaa auki. Kätilö arvioi tilanteen ja kutsui sen anestesialääkärin ja epiduraalin sain vaikka en suppareita koko aikana tuntenutkaan. ap
Aattelin vaan, että helpommalla olisit saattanut päästä ilman sitä epiduraalia, jos painontunne oli ainoa mitä tunsit...
ollenkaan kun lääkäri sen niin siististi kursi kasaan nukutuksessa, jonne jouduin kun istukka piti käsin irrottaa. ap
suihketta, eli en tuntenut yhtään mitään kun vauva vedettiin ulos. Vauvalle tuli pahka päähän, mutta sai siihen kipuun morfiinia, kun meni muutenkin nestekeuhkoisena lastenteholle tarkkailuun.
En aio tässä toisessakaan synnytyksessä tuntea ollenkaan kipua kun kerran kipulääkkeetkin on keksitty. En suostu ponnistamaan jos tuntuu yhtään kipua
Niin, että ihan sama mitä vauvalle tulee kunhan SINÄ et kipua tunne. Melko itsekästä. Jos vauva pitäisi saada nopeasti ulos niin sinä et suostu ponnistaan? Ihan sama vaikka vauva kuolisi? Ei synnytys tulekaan olla täysin kivuton. Eikä sitä kaikkea kipua voida kipulääkkeilläkään saada pois. Olisi ehkä kannattanut jättää lapset tekemättä. Sinunlaiset vinkuiitat ovat aika rasittavia synnyttäjiä.
suihketta, eli en tuntenut yhtään mitään kun vauva vedettiin ulos. Vauvalle tuli pahka päähän, mutta sai siihen kipuun morfiinia, kun meni muutenkin nestekeuhkoisena lastenteholle tarkkailuun.
En aio tässä toisessakaan synnytyksessä tuntea ollenkaan kipua kun kerran kipulääkkeetkin on keksitty. En suostu ponnistamaan jos tuntuu yhtään kipua
En pitäisi tuota minään vittuiluna.
en sitten suostunut ponnistamaankaan. Ja miten ponnistan kun ei supistele ollenkaan.
En suostu tällä toisella kertaakaan repimään omaa alapäätäni vauvan takia, koska haluan elää jatkossakin paskomatta ja kusematta housuun. Vetäkööt tälläkin kertaa vauvan imukupilla ulos
en sitten suostunut ponnistamaankaan. Ja miten ponnistan kun ei supistele ollenkaan.
En suostu tällä toisella kertaakaan repimään omaa alapäätäni vauvan takia, koska haluan elää jatkossakin paskomatta ja kusematta housuun. Vetäkööt tälläkin kertaa vauvan imukupilla ulos
vauvan takia, kun kerran sektiokin on keksitty. Eli jos en saa sektiota, makaan synnytyspöydällä lahnana, tehkööt mitä haluavat saadakseen vauvan ulos. Ja jos en saa tarpeeksi kipulääkettä, lähden pois sairaalasta kotiin potemaan synnytyskipua kun lopputulos kivun suhteen on ihan sama.
Kannattaako niitä lapsia tehdä, jos omakin kehitys ja kasvu on jäänyt kesken?
vauvan takia, kun kerran sektiokin on keksitty. Eli jos en saa sektiota, makaan synnytyspöydällä lahnana, tehkööt mitä haluavat saadakseen vauvan ulos. Ja jos en saa tarpeeksi kipulääkettä, lähden pois sairaalasta kotiin potemaan synnytyskipua kun lopputulos kivun suhteen on ihan sama.
minkään isopäisen vauvan takia. Tai uhratkoot ne ketkä haluavat kirkkaan marttyyrikruunun, mulle riittää vaikka se orjantappuraseppele.
minkään isopäisen vauvan takia. Tai uhratkoot ne ketkä haluavat kirkkaan marttyyrikruunun, mulle riittää vaikka se orjantappuraseppele.
Pääasia että sun alapääs pysyy kuosissa?? Ja ponnistaminenko sen repeytymisen aiheuttaa ja imukuppi estää? Olet sä kyllä surkea tapaus, ihan sääliksi käy. Mutta eihän kaikilta voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu...
Ei kukaan voi olla noin idiootta xD
ekalta lapselta ei ollut ollenkaan kipeitä harjoitussupistuksia. Lapsivesi meni ja synnytystä odottelin osastolla 3 päivää. Sitten kätilö vaan ilmoitti että nyt synnytys on lähtenyt käyntiin, vaikka ainoa mitä tunsin oli painontunne alapäässä. Epiduraali vei painontunteen enkä koko synnytyksen aikana tuntenut yhtään mitään ja lapsi vedettiin väkisin imukupilla kun mulla ei ollut hajuakaan siitä mihin suuntaan ponnistaa kun ei tuntunut mitään.
Tänään alkoivat kipeät vihlomisaallot toisessa raskaudessa rv 27 ja soitin synnärille ja kysyin että onko nämä nyt niitä supistuksia vaiko ei, akka rupesi puhelimessa vittuilemaan että voi voi etkö sinä synnyttäneenä tiedä miltä supistukset tuntuvat.