Lue keskustelun säännöt.
Onko muita "vanhoja" vauvahaaveilijoita?
03.05.2009 |
Meillä on jo kaksi lasta, mutta koko ajan on jossain takaraivossa ollut ajatus kolmannesta lapsesta. Aika monestakin syystä se vain jäi, ja nyt huomaan olevani jo 38 vuotias. Olen miettinyt että voiko näin vanhana vielä "tehdä" lapsen. Onko kukaan täällä samassa tilanteessa? Minä olen jo pähäkäillyt aika kauan ja tiedän että nyt se päätös pitäisi tehdä jos koskaan. Ja eihän sitä tietenkään tiedä onnistuisko se lapsen teko enää tässä iässä.
Monilla tutuillani on tullut perheenlisäystä myös vanhemmalla iällä ja heidän elämänsä näyttää ihan sujuvalta. Silti välillä mietin että olisinko hullu kun aloittaisin taas alusta ne yövalvomiset ym. Mutta on tämä vauvahaaveilu sen verran voimakasta että ei tässä järjen ääni oikein näytä auttavan. Sekin välillä pelottaa että mitäs jos vauvalla kaikki ei olisikaan hyvin, eikös riski saada vammautunut lapsi kasva jos äidin ikä on yli 35v?
Kommentit (45)
on kohonnut kromosomipoikkeaman riski
alle 20-vuotiaiden raskaudet ovat riskeiltään samaa luokkaa kuin yli 40 vuotiaiden raskaudet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskauduin yllätyksellisesti marraskuussa, mutta valitettavasti emme jatkaneet raskautta helmikuuta pidemmälle lapsen kromosomihäiriön vuoksi (sitä se ikä teettää) mutta tasan tarkkaan emme nyt käytä ehkäisyä ja vauva saa tulla kun on tullakseen. Tai vaikka kaksi.
t: kolmen elävän äiti
Saanko kysyä, kuinka tuo kromosomihäiriö todettiin? Tehtiinkö teille lapsivesipunktio? Onko se muuten automaattista, jos äidin ikä on yli 35v?
Kyselee tietämätön ap
vaan ihan oikeasti ikä tuo myös erilaista positiivista suhtautumista moniin asioihin. En käynyt missään lapsivesitutkimuksissa enkä koskaan ajatellut että syntyyköhän vammainen lapsi jne. Elin onnellista raskautta, toki tiesin että vammaisia syntyy, sillä olen vuosia sitten ollut kehitysvammaisten hoitajana laitoksessa, mutta mielestäni on parempi elää normaalia elämää odotusajalla, sillä enemmän on terveitä syntyneitä.
Olen hoitanut työssäni nuorten äitien kehitysvammaisia lapsia, ei aina ikä ole syy, kahdella nuorella naapurini lapsilla on kehitysviivästymää. vaikka ikääntyessä mahdollisuus kuulema kasvaa saada vammainen lapsi. Joskus on ollut joillakin väärä diagnoosi, mutta tiede on tietysti useimmiten oikeassa.
Olen ottanut kaikkien (suurperheen äitinä) vauvojen ensimmäisten kehitysviikkojen alusta asti monivitamiinia, hivenaineita...eräässä paketissa luki ensimmäisen odotuksen aikoihin: sisältää foolihappoa, joka on tärkeä kehitysvaiheen alussa, alkion hermostoputken sulkeutumisen vuoksi...mielellään saisi foolihapoa olla veressä valmiina jo raskauden alettua, sillä hermostoputki muodostuu ja sulkeutuu hyvin aikaisessa vaiheessa, aina ei edes tiedä olevansa raskaana. Mutta paljon maailmassa terveitä ihmisiä syntynyt vaikka odottaja ei ole tiennyt koko foolihaposta mitään. Nyt lopetat epävarmuutesi, nauti lapsistasi ja ole onnellinen jos alkaa uusi raskaus. Terveisin "kokemuksen rintaäänellä".
halua lapsia. Se ei olisi reilua lapsiakohtaan ja itselläkin on elämä nyt mallillaan kun kaksi lasta juuri kouluiässä ja oma työelämä reilassa. Joten ei kiitos!! En halua että lapseni pääsevät ripille niin olen jo yli viisikymppinen mummeli!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kysyä, kuinka tuo kromosomihäiriö todettiin? Tehtiinkö teille lapsivesipunktio? Onko se muuten automaattista, jos äidin ikä on yli 35v?
Kyselee tietämätön ap
Niskaturvotus oli yli 4mm, joten siitä jo päättelin että kaikki ei ole kunnossa. LVP vain vahvisti asiaa. Oli elämäni hirvein kokemus enkä soisi sitä kenellekkään.
Olin kuitenkin jo 18. viikolla.
t: 3
Vierailija ID 1760749:lle: minähän sanoinkin että olen menossa itselleni opiskelemaan itselle toiselta alalta toista ammattia, mutta hätätilassa saan töitä vaikka heti hevosalalta. :) Nimenomaan kun lapsen takia en aio vapaaehtoisesti12-16 tunnin työpäiviä enää tehdä.
Ja luuletko sinä että hevosalalla haetaan töitä jonkun cv:n avulla...? :D Ei todella. Ehkä ratsualalla joillain talleilla, mutta jos töitä haen ravitallilta niin en minä kelleen mitään kirjallisia todistuksia ja papereita kuljeta... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
emme silti ryhtyneet tuumasta toimeen, vaan tyydyimme odottamaan isovanhemmuutta.
Mutta vauvakuume ei siis näemmä ole iästä kiinni.
muutaman lisääkin, kun 39-vuotiaana sain viimeisen. Lapsia on syntynyt kahdella eri vuosikymmenellä, ja nuorimman ollesa 6-vuotias tuli hänestä täti ja minusta mummi. Mies vinoili että saa nyt nukkua mummon vieressä!
Nuorin aloitti koulun, olin 1-vuotiaan mummo, ei siinä mitään. Olen hoitanut ensin omat lapseni ja nyt vuosia myöhemmin huomaan, että kolmelta lapselta on syntynyt kuusi lasten lasta eikä seuravat ole vielä aloittaneet...montakohan niitä yhteensä ajan myötä tuleekaan. Koskaan ei ole tullut sanotuksi etten jaksaisi ottaa lapsia hoitoon. Kaikki lastenlapset asuvat kyläilymatkan päässä, jo koulussa olevat voivat lähteä mummolasta kouluunkin, koti kun ei ole pitkällä.
Ikä on vain numero, se ei aina kerro onko ihminen nuorekas vai vanhahko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, hyvä perheenne kannalta että vaihdat alaa :)
Luulen, että kirjallisia työtodistuksia on hyvä olla olemassa ravipuolellakin töitä hakiessa. Tietenkin vaihtelee talleittain, mutta ainakin osalle ravivalmentajista se työkokemuksen laatu ja edelliset työpaikat (JA se tutkinto hevosalalta) voivat vaikuttaa. Ratsupuolesta minulla ei ole kokemusta.
Mielenkiintoinen tuo viimeisin kommentti, että lapsenteko 37v iässä ei olisi reilua lapsia kohtaan. Itse en osaa ajatella noin. Ja nykyaikana viiskymppisetkään eivät ole mielestäni ollenkaan mummeleita... Voiko se hyvä äitiys olla iästä kiinni muutenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi. Mies on halunnut toista jo monta vuotta, mä en niinkään. Suurin syy on aivan kamala synnytys, joka tulee vieläkin uniin...:( No, mutta nyt mun pää on käännetty miehen ja lapsen toimesta ja vauva saa tulla jos on tullakseen.
En päässyt lapsivesitutkimukseen, koska niskaturvotus oli normaali, 2,8 mm. Sain terveen ja normaalikromosomisen tytön, joka aloittaa syksyllä koulun. En kyllä ymmärrä, mitä epäreilua olen tuota lasta kohtaan tehnyt tai muitakaan lapsiani kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erikoinen ajatus
minä mietin iltatähteä, viisikko voisi olla kiva. Ikää 37
Kaksi on ennestään ja eipä noita enempää ollut tarkoitus tehdä. Nyt ollaan kuitenkin harkittu jos sittenkin vielä kolmannen, mutta kun tuota ikääkin jo on.
Ikäeroakin tulisi tuohon kuopukseen vähintään 7 vuotta.
Voi olla, että jää kuitenkin haaveeksi. Mies taitaa sitä kolmatta enemmän haluta kuin minä.
Kolme on ennestään, heidät saadessani olin 30, 32 ja 36 ja kyllä silloin kolmosen jälkeen ajattelin, että lapset olivat tässä.
Mutta niin vain on viimeisen vuoden aikana tullut yhä enemmän sellainen olo, että yksi pahnanpohjimmainen olisi vielä ihana asia. Millään ei haluaisi luopua vielä tästä pikkulasten vanhemmuudesta ja tuntuu jopa, että nyt sitä vasta osaisikin ja uskaltaisi nauttia vanhemmuudesta ihan täysillä.
Mutta miestä en ole vielä saanut puhuttua ympäri ja asian taakse, joten biologinen kello tikittää ja kohta alkaa olla myöhäistä...
enkä koe itseäni mitenkään vanhaksi. Raskaus alkoi ekasta yrityksestä ja on sujunut hyvin. Äitini sai minut 43-vuotiaana eikä ole vieläkään ikäloppu, vaikka on 81-vuotias.
Eli ilman muuta ap vauvahaavetta vaan toteuttamaan!
Joo en minäkään ole ajatellut olevani 50-vuotiaana mummeli. Siihen on enää nelisen vuotta aikaa, joten en usko, että siinä ajassa ehdin ihan rupsahtaa fyysisesti tai mummoutua psyykkisesti... Uudessa työpaikassani viime syksynä nuorempi (naispuolinen) työkaverini kun ihmetteli, että et kai sinä nyt vielä ole nelikymppinen.
Olen saanut molemmat lapseni yli 40-vuotiaana, enkä ihan vilpittömästi usko olevani liian vanha 3v ja 5v lasteni äidiksi. Ikä tuo äitiyteen monia etuja. Ystävilläni, jotka saivat lapsena "oikeaan" aikaan alle 30-kymppisinä ei esim. ollut oikein aikaa nauttia lapsistaan, kun piti luoda uraa jne.
kolmatta odottava. Meilläkin pitkään pohdittiin asiaa ja kun niin paljon mietittiin päätettiin yrittää. Ekasta kierrosta onnistui tälläkin kertaa. Yrittämättä jättäminen olisi kaduttanut paljon enemmän. Ja nyt oli "viimeinen" hetki tehdä asialle jotain eikä vain lykätä päätöstä.
ja nauttimaan elämästäsi. Itse tulin äidiksi 18-vuotiaana kesken lukion, mutta silti kävin sen loppuun iltalinjalla ja luin itselleni myöhemmin ammattikorkeakoulussa ammatin, jossa viihdyn. Kaikki tämä lapsen ja perheen ohella hyvin nuorella iällä. Ja päivääkään en vaihtaisi pois.
Älä siis välitä näistä piruja seinille-maalaajista vaan nauti elämästäsi ja nuoruudestasi täysin rinnoin, niin minäkin teen.