Lue keskustelun säännöt.
Onko muita "vanhoja" vauvahaaveilijoita?
03.05.2009 |
Meillä on jo kaksi lasta, mutta koko ajan on jossain takaraivossa ollut ajatus kolmannesta lapsesta. Aika monestakin syystä se vain jäi, ja nyt huomaan olevani jo 38 vuotias. Olen miettinyt että voiko näin vanhana vielä "tehdä" lapsen. Onko kukaan täällä samassa tilanteessa? Minä olen jo pähäkäillyt aika kauan ja tiedän että nyt se päätös pitäisi tehdä jos koskaan. Ja eihän sitä tietenkään tiedä onnistuisko se lapsen teko enää tässä iässä.
Monilla tutuillani on tullut perheenlisäystä myös vanhemmalla iällä ja heidän elämänsä näyttää ihan sujuvalta. Silti välillä mietin että olisinko hullu kun aloittaisin taas alusta ne yövalvomiset ym. Mutta on tämä vauvahaaveilu sen verran voimakasta että ei tässä järjen ääni oikein näytä auttavan. Sekin välillä pelottaa että mitäs jos vauvalla kaikki ei olisikaan hyvin, eikös riski saada vammautunut lapsi kasva jos äidin ikä on yli 35v?
Kommentit (45)
Onhan se noinkin, mutta myös meillä on oma asunto, auto ja miehellä ihan hyväpalkkainen työ alalla jolla ei ole pelkoa että työt yhtäkkiä loppuis. Minä palaan syksyllä opiskelemaan, mutta jos hätä tulisi niin minä myös olen saman alan ihmisiä kun mieheni ja vaikka ei tutkintoa olekaan niin sillä alalla sillä ei ole mitään merkitystä koska kokemusta minulla on rutkasti, pääsisin töihin vaikka heti, mutta aion opiskella itselleni toiselta alalta toisen ammatin, siksi palaan opiskelemaan.
Minä olen 19v, mies 24v ja meillä on tyttö 1,5v ja tyttö on suunniteltu lapsi, ei vahinko kuten kaikki tuntuvat automaattisesti kuvittelevan koska olin vain 17v tullessani raskaaksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohdin kirjautua ennen ku laitoin tuon edellisen viestin, eli tuo Vierailija (ID 1760237) olen minä :)
kun en vieläkään näkyny nimimerkillä... Olen ilmeisesti jotenkin tohelo... :D
Minä aion olla 38veenä jo isoäiti! Kertokaahan miks naisetki lykkää nykyään tuota lasten tekoa jonnekki 30v? Onhan se biologisesti kuitenkin alle 20v paras ikä synnyttää.
Mies nyt saa olla mielellään vanhempi tietty ku 20.
"Teiniäitys" on riski monessakin suhteessa, eikä "38-vuotias mummo" ole mikään aihe ylpeillä.
Yks vastaajistahan sen hyvin kiteytti - ei haluta luopua pikkulapsivaiheesta. Koska niin kauan kun on taaperoisen vanhempi, on "nuori".
Asun Keski-Euroopassa ja täällä lapset "tehdään" aika vanhoina - about 40- vuotiaina. Nuorimmaiseni on nyt ekalla ja monet luokkakavereiden vanhemmat on 50- vuotiaita. Isistä osa varmasti lähempänä 60 v. Ovat varmasti rakastavia ja hyviä vanhempia, mutta ei sitä käy kieltäminen, että ovat oikeasti jo vanhoja ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Ja vähän "väsähtäneitä". Koska pirteä ja nuorekas 50 v. ei vaan kuitenkaan ole sama kuin pirteä 37 v. Vaikka kuka mitä väittäis.
Totta on, että vaikkapa 43- vuotias ei ole vanha vauvan vanhemmaksi. Mutta 40 ja 50 välillä tapahtuu aikamoinen harppaus vanhenemisessa. Ihan erilailla kuin 25-40 ikävuosien aikana. Ja 50 v. on vanha ekaluokkalaisen vanhempi. Ja 60 v. on vanha 17 vuotiaan vanhemmaksi. Mutta eihän se siis tee sitä vanhempaa huonoksi. Jokainen tekee omat valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näyttävät ikäistään vanhemmilta, joten ovatkohan liene aivan niin vanhoja kuin arvelet...
Ja kyllä nykyisin 50+-ikäiset ovat "nuorempia" kuin vaikkapa pari vuosikymmentä takaperin. Oma äitini sai minut 40-v, eikä hän milloinkaan minusta ollut "vanha", vaan jaksoi puuhalilla kanssani, kuten myös isäni, jonka kanssa mm. kesäisin matkailimme pitkin Lappia lapsuudessani.
Itse olen nyt 42-v, enkä todellakaan koe olevani vanha tai edes vanhenemassa. Ikäisekseni olen erittäin nuorekas, eikä tuo kaksivuotiaamme varmastikkaan saa sen vähemmän huomiota osakseen vanhemmiltaan kuin nuorempien vanhempien lapsetkaan. Ikäisekseen hän onkin monessa edellä kehityksestä, osittain meidän "vanhojen" ja kokeneiden vanhempien ansiosta, osittain kahden isomman sisaruksen "syystä".
Ja jos kysytään 25-vuotiaalta, on 40+ jo täysin ikäloppu...
Minä kysyin kätilöltä, pitkään työtään tehneeltä, ja itsekin olin luullut että se paras ikä synnyttää olis ollut 20-25 mutta tämä kätilö sanoi että kyllä hieman alle 20v on synnytyksen kannalta paras ikä. Minä en ole tuon alan ammattilainen ja sanoin vaan mitä minulle on kerrottu. En tiedä onko asia niin vai näin mutta sen verran tiedän ettei se paras ikä ainakaan 30:kään ole!
Minun äitini tuli isoäidiksi 43vuotiaana. :)
Teiniäitiys on tietysti riski jos et ole henkisesti tarpeeksi kypsä, etkä pysty lapsestasi huolehtimaan.
Mutta eiväthän kaikki 30vuotiaatkaan ole henkisesti valmiita lapsen saamiseen. Se on tietty yksilöllistä.
Enkä tarkota että kenenkään kannattais 12veenä alkaa lapsia tehdä... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavan usein vain nämä nuoruuden liitot eivät ole niitä kestävimpiä... Eikä mikään elämässä ole niin varmaa kuin epävarmuus.
Eikä kyllä kenelläkään 19-vuotiaalla voi olla miltään alalta "rutkasti" työkokemusta, eikä taas mikään työpaikka nykyisin ole varma, varsinkaan ilman koulutusta, jos edes silloinkaan.
Lisäksi, opiskelu perheen ohella ei ole aivan helppoa, mutta toivottavasti jaksat yhdistää nämä, eikä taloudellinen tilanteenne muutu liian radikaalislti.
Ennestään on 4 isompaa.
En mennyt niskapussiultraan koska en halua kuitenkaan tehdä aborttia. Jos tämä lapsi on normaali, niin aijon yrittää toista vielä heti perään. En nimittäin halua meille "yksinäistä" lasta. Mielestäni jokainen ansaitsee leikkikaverin kotiin. Vammainen on ehkä vähän eri juttu, koska tarvii niin paljon erityishuomiota että ei ehkä rahkeet riitä toiselle enää...varsinkaan jos sieltä tulisi toinen samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole tutustunut alan tutkimuksiin...
* verenpaine => raskausmyrkytys
*ennenaikainen synnytys
*vauvan alhainen syntymäpaino
*synnytyksen jälkeinen masennut
*vauvan syntymän jälkeen eristyneisyyden ja yksinäisyyden tunne (muut ikätoverit bilettävät yms., itse kiinnni vauvassa)
Lisäksi:
*voi jäädä neuvolan palvelujen ulkopuolelle tietämättömyyttään tai haluttomuuttaa käydä siellä
* ei saa henkistä tukea lähiomaisilta, ystäviltä => mm. jatkuvat kysymykset siitä, oli vauva vahinko, voivat aiheuttaa stressiä ja riittämättömyyden tunnetta...
Nämä siis koskevat tutkimuksia 15-19-vuotiasta äideistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen, että sain lapseni nuorena. En enää jaksaisi mitenkään.
"Eikä kyllä kenelläkään 19-vuotiaalla voi olla miltään alalta "rutkasti" työkokemusta, eikä taas mikään työpaikka nykyisin ole varma, varsinkaan ilman koulutusta, jos edes silloinkaan."
Se onko tutkinto suoritettu minun alallani ei merkitse mitään. Pääsisin kokemukseni ansiosta töihin alani johtaviinkin yrityksiin. Et taida tuntea hevosalaa kovin hyvin. :D Palkka ei ole kehuttava eikä työajat myöskään, mutta töitä riittää taitavalle ja tekevälle ulkomaita myöten. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varmasti haluaisin vielä lisää lapsia tässäkin iässä jos ei lapsiluku olisi jo täynnä! Ekat lapseni sain koeputkihedelmöityksellä 30 vuoden iässä. Sen jälkeen emme käyttäneet ehkäisyä ja muutama vuosi sitten saimme kolmannen lapsen täysin luonnollisin menetelmin:). En kuitenkaan jaksaisi lisää lapsia, mutta iästä se ei johdu, vaan siitä että lapsiluku on täynnä.
Suurin osa mainitsemistasi riskeistähän on henkisiä. Minua ei ole masentanut, yksi kaverinikin sai juuri lapsen, en ole bilettänyt ennenkään, ei minua kiinnosta se nytkään, ainoa mitä olen tehnyt ennen on ollut töitä, töitä ja vielä vähän töitä. :D
Neuolassa olen käynyt, lähiomaiset tukevat tuhannen kilometrin päästä, mies tietysti lähempää :D Muutin kotoa 15 vuotiaana joten en minä kaipaa äitiä pesemään mun pyykkiä tai hoitamaan mun vauvaa... :D
Vahinkovauvasta kyselijöiden oma häpeä :D Miksi se aisi jonkun tuntemaan itsensä riittämättömäksi?
Se onko tutkinto suoritettu minun alallani ei merkitse mitään. Pääsisin kokemukseni ansiosta töihin alani johtaviinkin yrityksiin. Et taida tuntea hevosalaa kovin hyvin. :D Palkka ei ole kehuttava eikä työajat myöskään, mutta töitä riittää taitavalle ja tekevälle ulkomaita myöten. :)
Itselläni on siitä kokemusta, perheen keskuudesta, ja täytyy todeta että ihmeellinen tapaus olet mikäli jaksat alipalkattuna ja riistotyöllistettynä tuolla alalla kovin vanhaksi (kyllä mitä tahansa työtä jonkun aikaa jaksaa vaikka päällään seisten). Kehoitan siis ainakin harkitsemaan alan vaihtoa tai mikäli haluat tätä alaa opiskella, niin vaikkapa agrologin opintoihin voisi olla kannattavaa hakeutua. Tai no joo, hevosalan yrittäjänä saattaa onnistuessaan tienata ihan kohtuullisesti.
Ei kai työkokemukseksi voi cv:hen laittaa jostain 10-vuotiaana aloitetusta ratsastus/hevosenhoitoharrastuksesta?
toivoisin saavani pienokaisen vielä ja ikää on 45 vuotta.
ja olen kyllä 50 vuotiaana vielä nuori ja reipas.
Mutta kahdenkeskisissä keskusteluissa on tullut parin äidin kanssa puhetta, että jos olisivat tienneet, kuinka raskasta on, olisivat miettineet kaksi kertaa.
Tosiasia on, että siellä 50vuotiaana ei oikein jakseta enää katsoa lapsen perään. Lapsi saa mennä ja tulla aika huolettomasti ja kukaan ei perään huutele. Isätkin on jo sen verran vanhoja, että on jo muut hommat mielessä kuin esimurkun ongelmat.
Mutta ei sitä kukaan isommassa porukassa sano ja luottamuksellakin salaa kuiskaten.
Se 40 vauvakriisi on vain elimistön viimeinen hätähuuto kun munasolut alkavat rappeutua ja naisen vanhenemisen pelko. Jotkut naiset eivät uskalla ottaa vastuuta elämästään ja pelkäävät kahden keskistä aikaa miehen kanssa niin, että haluavat sen iltatähden vielä siihen.
Eli ikää 38 vuotta, 2 iloista ja tervettä lasta, ja kauhea vauvakuume.. Mieskin on innolla mukana - vielä ei ole kuitenkaan tärpännyt.
En todellakaan aio mummoutua 50 vuotiaana.. Ihme ajatusmalli, ettei tämänikäinen enää voi haaveilla vauvoista/lapsista?
Kirjoittajalle nro 41 sanoisin, että höpönpöpönlöppöä ;O)
Kaikki ei löydä sopivaa miestä alle 20-vuotiaana. Itse löysin miehen kun olin täyttänyt juuri 30. Lisäksi, alle 30-vuotiaana en edes halunnut lapsia, kun tunsin olevani itsekin kakara ja opinnotkin olivat aika pitkään kesken.
Nyt olen 33-vuotias ja odotan ensimmäistämme. Ollaan ostettu meille sopiva asunto, auto ja molemmilla on kohtuupalkkaiset työpaikat. Olemme siis saaneet mielestämme elämän edellytykset kuntoon ja nyt voimme rauhallisin mielin saada lapsen pelkäämättä, että jäämme tyhjän päälle vaikka toinen jäisikin vaikka työttömäksi jne...
Syitä lasten tekemisen lykkäämiseen on varmasti muitakin, mutta tässä oli siis meidän perheemme syyt. Vaikka ikää on kertynyt, en siltikään aio välittömästi heittäytyä toista lasta tekemään tämän syntymän jälkeen, vaan mikäli päädymme toista lasta yrittämään, se tapahtunee joskus kun olen 37-vuotias tai jotain sinnepäin. Mistäänhän emme toki voi tietää, onnistuuko se enää silloin.