Lue keskustelun säännöt.
Anoppi valittaa toiseen korvaan äiti toiseen :(
03.05.2009 |
On se kumma ettei jollekin vanhoille akoille kelpaa mikään. Uusia vaatimuksia vaan kehitetään koko ajan mutta tilalle ei anneta mitään. Miksi mun esim pitäisi olla gourmet-kokki, kun ei näistä ämmistäkään kumpikaan ole? Iso velaton talo pitäisi olla, itse ämmät on kasvattaneet lapsensa pienissä kerrostalokopeissa. Omat opinnot jäi kesken mutta mitä sitten, ainahan miniältä/tyttäreltä voi vaatia ensin koulussa kymppejä ja sitten yo-koulutusta ja huippuvirkaa.
Ulkonäkönikin on jotenkin vääränlainen, enkä osaa pukeutua. Ja vääränlaiset häätkin halusin pitää, onneksi anoppi sai miehen pään käännettyä ettei tule sukulaisilta sanomista.
Kyllä, mua v*tuttaa tällä hetkellä sekä oma äiti että anoppi.
Kommentit (3)
Mistähän se johtuu, että monesti naiset vaativat naisilta vaikka mitä, vain kaikki sellainen, jonka voi lukea puutteeksi huomataan. Miehet saavat olla näiltä vaatimuksilta rauhassa ja jos yhdesti osuu keittiöön tai lapsia hoitamaan niin kylläpä ovat ajat muuttuneet ja on niiiiii-in ihmeellistä, kun ihan perunat osaa keitää.
Auttaisiko sellainen, että kun kuulet jotain mikä alkaa kirvelemään. Pysähdyt ja huomaat tilanteen. Rauhoitut ja ajattelet, että ahaa taas naisten vanhat maneerit nainen vaati naiselta täydellisyyttä. Sanoisit ihan rauhallisesti, niin vaivaako sinua ettei minulla ole vielä virkaa tai oletko meistä huolissasi kun puhut lainoistamme tsm. Ihan ystävällisesti. Olisi sitten mahdollisuus äidillä ottaa asia puheeksi ja saattaisi pulinat loppuakin, kun huomaavat ettei ne sinua häiritse, mutta joutuvat itse sanoitsaan vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidillä on mielenterveysongelmat, ja olen lapsesta asti tottunut varomaan mitä hänelle voi sanoa. Reaktiota ei ikinä voi ennustaa. Mies taas on vielä äitinsä tossun alla sen verran, ettei oikein tajua kuka meidän ydinperheeseen oikeasti kuuluu ja kuka ei. Eli jos anopille alkaa jotain inttämään se on minä vastaan koko heidän suku, mies mukaan lukien ja en jaksa sellaista...
Pitää vissiin vaan hyväksyä ettei mun mielipiteellä ole mitään väliä, pääasia että teen niinkuin käsketään ja synnytän paljon lapsenlapsia...
mä oon kuitannu mokomat valitukset tokaisemalla, että Mun elämä. Mun valinnat. Ja MINÄ elän valintojeni kanssa ihan itse.
Kyllähän se mummua mm. kaiveli aika rankasti, ku sain opiskelupaikan okl:sta ja lähdinkin sit linja-autonkuljettaja-kurssille ja ajan nykyään linja-autoa, ku eihän autolla ajaminen oo naisen työtä, eikä varsinkaan äidin.. No tuon tokasun jälkeen ei oo valittanu.