Eilisestä naisten maailmasta tuli mieleen:

Päästin sitten itseni ihan totaalisesti repsahtamaan. Tuli pari lasta ja olin pienessä onnettomuudessa ja sain hyvän syyn olla liikkumatta. Painoa tuli yli 30kg. Ystäväni tosin kehuivat kokoajan miten kaunis olen kasvoistani ja blaa blaa. Olin varsinkin sinkkuystävieni suursuosikki, sillä olin naimisissa ja minut oli hyvä ottaa miesmetsälle mukaan, sillä kukas mua nyt oikeasti olisi katsellut, mutta olin hauskaa seuraa siihen asti että löytyi miesseuraa.

Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja hävitin jo 26kg, ja mitä tapahtui? Olin juuri erään ystäväni kanssa risteilyllä, ja emme olleet nähneet yli puoleenvuoteen. Hän oli todella tyly. Veti kamalat kännit kun tajusi, että miehet halusivat tanssia myös minun kanssani. Ilmoitti sitten kännipäissään, että mä olen pilannut hänen matkansa, sillä hän on sinkku ja kaipaa miesseuraa ja minä sekoitan kuviot, ja että olisin voinut hieman enemmän kertoa mitä mulle kuuluu, niin olisi osannut valmistautua. Mitä mun olisi pitänyt sanoa? Niin sori, mäkin olen taas ihmisen näköinen!