Valehteleva kaappijuoppo
Mieheni salaa juomistaan, enkä kestä sitä. On uskomatonta kun mies saapuu viinankäryisenä ja krapulaisen näköisenä ja painelee suoraan nukkumaan - mutta mitään hän ei ole juonut. Tai vessassa sihahtaa kun kaljapullon korkki aukeaa ja myöhemmin roskikseen on piiloitettu kaljapullo - mutta ei kellään ole aavistustakaan mistä se on ilmaantunut. Tai kävelyllä törmäät mieheesi, joka heittää samantien kaljapullon ryteikköön - ai minkä kaljapullon, missä? Miksi näin näkyvistä ja päivänselvistä asioista pitää valehdella, miksi?? Eihän siinä ole mitään järkeä, ei mitään hyötyä.
Hänellä on valehtelusta sellaisia selviä kausia, mutta sitten hän vaipuu johonkin omaan maailmaansa, jossa tissutellaan salaa, roikutaan koneella ja puhutaan paskaa. Minun on vaikea arvostaa häntä ja haluta häntä enää. Minusta hän asettaa tuon ällöttävänä pitämäni käytöksen meidän suhteemme ja perheemme hyvinvoinnin edelle.
Miehelläni on takanaan lasinen ja aivan kamala lapsuus. Joskus hyvin harvoin, kun olemme tavoittaneet toisissamme sellaisen tason, että mieheni on voinut puhua valehtelustaan, hän on maininnut että on tottunut sellaiseen käyttäytymiseen jo lapsena.
Valehtelu siis tosiaan koskee asioita, jotka saatan omin silmin nähdä tai omin aistein todeta. Koen, että häntä on kaksi: se järkevä, tavallinen mies, jonka kanssa asiat sujuu, ja sitten tämä. Kun valehteluvaihde on mennyt päälle, se kestää ja kestää ja kestää, kunnes jokin liikahtaa jossain aivoperukoissa ja se saa jonkun toisenkin rattaan pyörähtämään... Ja tähän voi mennä kuukausia. Siinä välissä minulla on täysin aivokuollut mies.
Mieheni osaa harvoin ottaa niin, ettei tämä valehteluvaihde käynnistyisi. Kuitenkaan mieheni ei juo erityisen paljon, se vaan on hänelle ongelma. Siis, emme näe hänen juomistaan, ei meillä asusta Homer Simpsonia. Näemme vaan hänen poissaolevuutensa, haistamme krapulanhajun...
Mieheni on myös omalla tavallaan hyvä isä (hoitaa kotia, pysyy rutiineissa, jotka ovat lapsille tärkeitä, juttelee lapsen kanssa vaikeista asioista ja puuttuu kiusaamisisiin).
Ylipäätään elämässämme miestäni häiritsee yksinäisyys. Hän kaipaa varmaan enemmän ihmisiä ympärilleen kuin minä - mutta samalla vierastaa ihmisiä. Hän kaipaa ystäviä, mutta ei osaa yhdistyää perhe-elämää ja vanhoja ystäviään. Miehelläni painolastina on varmasti taas lapsuutensa, hän tuntee olonsa yksinäiseksi varmaan ikuisesti.
Ongelmanani on se, että minulla on vaan yksi elämä, samoin kuin miehelläni, joka kuitenkin käyttää sen näköjään tällaiseen. En halua olla mukana enää.
Kommentit (2)
Miksi juoppo valehtelee?En tiedä, tiedän vaan että juoppo on se paras valehtelija itselleen ja muille. Mitä sä voit tehdä? Et yhtään mitään. Karu totuus on, että se ei ole sun asia, sä et pysty muuttamaan miestä, jos hän ei suostu näkemään ongelmat. Pystyt ainoastaan auttaa itseäsi, eli haet apua itsellesi. Juoppo sairastuttaa aika monta ihmistä ympärillään. Väkisten et voi viedä miestäsi aa-kerhoon, hänen täytyy itse haluta katkaista riippuvuutensa, vasta silloin voit olla hänen tukenaan.
Odotan kolmatta lasta yksin, ja tuleva isä on juoppo. Meidän suhde ei loppunut hänen juomiseen, hän oli silloin oli pidempään selvänä, mut nyt hän on taas ruvennut juomaan. Tiedän jotain siitä maailmasta, mitä hän on kertonut kun on selvä, ja mitä hänen yksi hyvä (selvänä oleva juoppo) ystävä on kertonut.
Perheasiainneuvottelukeskus on hyvä paikka aloittaa, hyvä jos miehesi tulee mukaan, mutta käy siellä itsesi takia. Monet ovat saaneet apua al-anon ryhmistä, vertaistukea muilta samassa asemassa olevista. Niitä löytyy aika monelta paikkakunnilta, al-anonin sivuista löytyy lista milloin ja missä ne kokoontuvat. A-klinikalla saattaa olla jotain ryhmiä läheisille. Lue joku kirja läheisriippuvuudesta, koska siihen läheiset yleensä lipsuvat, kun niin haluaa auttaa sitä rakasta ihmistä.
Meidän tilanne on tietysti ihan eri, koska mä en ole yhdessä tämän tulevan isän kanssa. Olen saanut paljon tukea tämän äidiltä ja miehen läheiseltä ystäväpariskunnalta. Yritetään kaikki tukea toisiamme. Viimeksi tällä tulevalla isällä oli kaikki asiat järjestetty, iso palaveri tulossa a-klinikan ja psykiatrisen kanssa, mutta dokas sen pois. Katkera olen sille siitä että joi 4d-ultra-rahat, mitä hän oli saanut mummoltaan. Katkasin välit tähän mieheen, ja totesin sille, että voidaan olla yhteydessä sitten kun hän on selvä (eikä vaan ne pari päivää jolloin morkkis vaivaa ja luvataan kuu taivaalta), on laittanu elämän kuntoon ja osoittaa että on luottamuksen arvoinen. Helppoa se ei ollut, mutta mun on pakko säästää omat voimat. Ketään ei voi rakastaa raittiiksi, eikä kukaan voi raitistua toisen ihmisen puolesta. On viisasta vaan päästä irti, ja antaa sen toisen järjestää omat asiat, koska silloin niillä on se oma tahto raitistua. En nyt sillä tarkoita että eropaperit pitäis alkaa väsämään, koska sekin on vaikea prosessi, ja kaikkien tilanne on niin erilainen. Mä toivon että sinä saat apua sun tilanteeseen ja että sun mies myös ymmärtää omat ongelmat ja hakee apua. Syitä miksi miehesi juo sun on turha miettä, vaan se on hänen tehtävä miettiä ammattiauttajan kanssa.
Toivotan sulle voimia teidän tilanteeseen! Muista, ettet ole yksin!
Lähtisikö miehesi käymään aa-kerhossa? Entä voisitteko mennä perheasiainneuvottelukeskukseen(seurakunnalla ainakin on sellainen)? Sanotaan että alkoholismi on sekä perittyä että opittua...joten miehelläsi on riski tulla alkoholistiksi. Perheellisellä ovat myös omat ystävät tärkeitä. Voisitko kannustaa häntä ottamaan yhteyttä kavereihinsa? Tai onko teillä yhteisiä perhetuttuja, joita voisitte pyytää kylään? Entä jokin harrastus, entinen tai uusi? Vaikka perhe-elämä olisi onnellistakin se voi väsyttää ellei ole mitään omaa juttua.