Lue keskustelun säännöt.
Minusta on outua, jos ensimmäisellä lapsella olisi jokin erityisasema äidin sydämessä
02.05.2009 |
Kaikki lapset ovat yhtä erityisiä ja kaikilla heillä on oikeus samanlaiseen äidin rakkauteen.
Ei se vauva mitenkään tärkeämpi tai rakkaampi ole, mutta vaatii uutena tulokkaana enemmän aikaa ja hoitoa kuin esikoinen. Tämä tasaantuu kyllä ajan myötä, kun vauvakin kasvaa...ja saa pikkusiskon tai -veljen.
Ei lapsia tarvitse laittaa mihinkään tärkeysjärjestykseen. Kaikki ovat ihan yhtä rakkaita ja jokainen ihan omanlaisensa persona, joka kyllä saa oman tärkeän paikkansa perheessä.
T Kolmen lapsen äiti (17v., 13v. ja 11v.)
Kommentit (3)
Mulla lähintä sydäntä on esikoinen (18v) ja perheen kuopus (5v).
Lapset on kaikki persoonia, ihan omanlaisiaan. Jonkun kanssa vaan synkkaa paremmin kuin toisen kanssa.
Esikoinen lähti just kahdeksi kuukaudeksi työharjoitteluun toiselle puolelle Suomea. Haikealta tuntuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä on ihan normaalia, että lapsiaan rakastaa vähän eri tavoin, vaikkakin yhtä paljon. Meidän esikoinen on biolapsi ja kuopus adoptoitu. Jo taustojensa puolesta lapset eroavat toisistaan ja ovat omalla tavalla erityisiä. Esikoisella on sen puolesta erityinen sija sydämessäni, että hän aikanaan teki minusta äidin ja vain hänen kanssaan olen kokenut raskauden. Kuopus taas on aivan erityinen tultuaan erityisellä tavalla perheeseemme. Hän avasi meille oven toiseen kulttuuriin ja adoption ihmeelliseen maailmaan. Olen kuopusta kohtaan paljon suojelevampi kuin esikoista, taustoista johtuen. Rakastan molempia lapsia aivan mielettömästi, mutta esikoisen kanssa minulla on yhteys, joka välillä tuntuu jopa telepaattiselta. Monesti oikeasti tiedän, mitä hän ajattelee ja hänkin tuntuu usein tietävän minun ajatukseni. Vaikka esikoinen ei herää mihinkään tiettyyn kellonlyömään aamuisin, tiedän lähes aina enne kuin hän herää, että hän herâä ihan kohta. Hän nukkuu eri huoneessa, joten en edes kuule mahdollista heräilyä.
Kuopus taas on aivan mahdottoman rakastettava hassuttelija ja perheen pikku aurinko. Ehkä side häneenkin entisestään vahvistuu kunhan ikää tulee lisää. Ja jos pysyy nykyisenlaisena, on sekin hyvä.
Se ei tarkoita sitä, että häntä rakastaisi yhtään enempää kuin muitakaan lapsia, mutta esikoinen on se jonka kanssa on kasvettu äidiksi yrityksen ja erehdyksen kautta. Hänen kanssaan on hermoiltu niin hyvässä kuin pahassakin ja opeteltu äitinä olemista.
Kyllä ensimmäisen lapsen odotukseen ja synnytykseen liittyy aina myös se ensimmäisenä koettu.
t. äiti ja 4 lasta (kaikki yhtä rakkaita ja ihania)