Hoitajia paikalla? Miten työssäsi näkyy ihmisarvon kunnioittaminen?

Rapotin luvusta, viimeksi luin raporttia puolitoista TUNTIA. Koneet ei toimineet.. Jonkun mielestä varmaan vain istuin ja juorusin (mitä teinkin välillä), mutta potilaita on vaikea hoitaa, jos ei tiedä heistä mitään. Toki kävin välillä juoksemassa muita asioita, mutta joskus asia ei ole sitä, miltä se näyttää. Ja kyllä, silloin kun on mahdollista, istun ja juon sen kahvikupin loppuun, vaikka joku joutuisi odottamaan sen 5 minuuttia. On nimittäin niitä päiviä, jolloin ei ehdi edes vessassa käymään, saati juomaan vesilasillista. Joten jos on rauhallisempaa, käytän kaikki tauot hyödykseni.

vie vessaan ihmisarvoisesti 140kg painavan ihmisen, jonka jalat ei kanna. Meidän vanhainkodin nosturi ei nosta kuin 130kg. Pää ihmisellä kyllä pelaa ja tahtoo että hänet vietäisiin vessaan.

ihmistä vaikka kuinka haluaisi minne jos kerran nosturia ei olisi.

vie vessaan ihmisarvoisesti 140kg painavan ihmisen, jonka jalat ei kanna. Meidän vanhainkodin nosturi ei nosta kuin 130kg. Pää ihmisellä kyllä pelaa ja tahtoo että hänet vietäisiin vessaan.

Noh, järkytys ei loppunut siihen että sai kokea olevansa "pohjasakkaa". Vuodeosastoharjoittelu oli meille kaikille (jotka siis oltiin samassa paikassa yhtä aikaa harjoittelemassa) ensimmäinen kosketus sairaisiin ihmisiin. Oli kyllin haastavaa suhtautua uloste- ja virtsavaippojen vaihtoon voimatta pahoin, tai limaimuihin potilaalta jolla pneumonia ja lima haisee NIIIIIIIN kuvottavalta että edelleen tulee oksennus kurkkuun sitä muistellessa... Mutta silti kovimmille otti juuri se, ettei hoitaminen ollutkaan yhtään sitä mitä koulussa oli opetettu.



Ei siellä tosiaan lakattu mummojen kynsiä ja laitettu papiljotteja. Ei vietetty rattoisia hetkiä keskustellen vuoteenvierellä. Syöttäminen ei tosiaan tapahtunut kuten koulussa oltiin opeteltu (rauhassa jotta aikaa niellä) vaan saimme haukkuja kun ennätimme syöttää yhden potilaan siinä ajassa kuin ohjaava sairaanhoitaja syötti kolme potilasta...

Ja vessattamiset. Silmät suurena kerroimme ohjaavalle opettajallemme, että yksi potilas oli pyytänyt apua päästäkseen vessaan, mutta häntä ei oltu sinne ohjattu vaan sanottu että "sinulla on vaippa, tee sinne". Se oli meistä täysin käsittämätöntä ja järkyttävää.



MUTTA. Se on ap sitä alkujärkytystä vaan. Sitä naiviutta jota jokaisessa (toivottavasti) on kun hoitajaksi lähdetään opiskelemaan. Halua olla ihminen ihmiselle. Kun se kokonaiskuva hahmottuu, ymmärtää ettei siihen ole nykyresursseilla monessakaan paikassa mahdollisuutta!!!! Hoitajat takuulla haluaisivat antaa potilaille enemmän aikaa, mutta se ei ole mahdollista kun sitä aikaa ei ole!

Ja todellakin, on asiakkaita jotka ovat sekavia. Tai oikeasti vaan rasittavia. Ja soittavat sitä potilaskelloa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Eikä heillä ole mitään asiaa kun heidän luokseen menee. He ovat "vain" yksinäisiä tai heillä on tylsää. He kaipaisivat ihmisen rinnalleen istumaan ja höpöttelemään. Mutta siihen ei ole aikaa, kun muita pitää syöttää ja vessattaa ja hoitaa. On toisaalta väärin ottaa tälläiseltä ihmiseltä soittokelloa pois, mutta esim. vaikeasti dementoituneen potilaan kohdalla se voi olla ainut vaihtoehto, sillä muuten kello soi lakkaamatta eikä potilas edes muista miksi on soittanut.



Kiire on ihan todellista siellä. Ei kukaan ilkeyttään tai laiskuuttaan ole vastaamatta potilaiden tarpeisiin.



Ja minusta sinun olisi tärkeää ymmärtää jo tässä vaiheessa, että hoitajatkin tarvitsevat sen oman taukonsa. En minäkään juuri opinnot aloittaneena, adrenaliinia ja innostusta pursuavana kaivannut rauhallista kahvitaukoa. Olin intoa täynnä kuin vieteri, kun kello soi, pomppasin vastaamaan välittämättä tippaakaan siitä jäikö ruokani kesken tai ei.

Mutta kun sitä tekee vuodesta toiseen. Aloitat vähän yli 20-vuotiaana ja lopetat vähän yli 60-vuotiaana. Ei ihminen jaksa tehdä yli neljääkymmentä vuotta töitä ilman taukoja!!! Ne tauot on lakisääteisiä, ja on tärkeää että hoitajat pitävät itsestäänkin huolta sen verran, että hetkeksi rauhoittuvat. Ja ompa tosi nautinnollinen tuo ajatus, että jokainen kävisi yksinään kahvilla?!?! Eiköhän se ole tärkeää työhyvinvoinnin kannalta että tiimin kanssa saa keskustella ja purkaa mieltä.



Ja itse siis olen vasta alle 30v nyt, mutta sen ajan ollut työelämässä, että silmät on auenneet. Itse toimin sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa, ja minulla on ominapotilaina yleensä max. 5 asiakasta. Heidän kanssaan kykenen YLEENSÄ sen tasoiseen hoitoon jota itseltäni vaadin ja edellytän. Eli minulla on aidosti aikaa istua siinä sängyn vierellä ja jutella. Ja hommat hoituu muutenkin niin, että ihmiset on tyytyväisiä. Koen sen tosi tärkeäksi. Olen hyvin kiltti ja täsmällinen ihminen, haluan hoitaa työni parhaalla mahdollisella tavalla. Silti joskus saattaa tulla vastaan päiviä, että käyn päivän aikanä vain kerran tai kaksi näyttämässä nenääni jonkun potilaan huoneen oven raossa, ja kysyn että onhan kaikki ok. Nämä potilaat ovat aina hyvävointisia ja omatoimisia, mutta siitä huolimatta moinen on minusta ala-arvoista hoitoa. Tämän esimerkin halusin nyt tuoda esiin siksi, että jos minulla on välillä täysi työ ja tekeminen niiden viiden asiakkaan kanssa, niin voi vaan miettiä millaista se työ on siellä terveysaseman vuodeosastolla, jossa yhdellä hoitajalla voi olla tuplaten niitä(vuode)potilaita....

Tai muotoillaan niin, että MUISTAN opiskeluni alusta, miten TK:n vuodeosastoharjoittelu oli minulle järkytys. Menin sinne juuri lukiosta päässeenä, hyvin ylpeänä tulevasta ammatistani. Sh-koulussa oli puhuttu silmät ja suut täyteen sitä idealismia, potilaan aidosta kohtaamisesta, ihmisarvosta, lämmöstä jota hoitaessa pitää välittyä yms.



Heti harjoittelun alkaessa me opiskelijat aistimme ettemme olleet kovinkaan tervetulleita osastolle. Suhtautuminen oli enemmän ja vähemmän nuivaa. Tehtiin esim. selväksi että opiskelijat ei sitten käy kahvilla samaan aikaan hoitajien kanssa. Tämä tuntui ällistyttävältä opiskelijasta, mehän oltaisiin tulevia työkavereita! Miksei meitä haluttu samaan kahvipöytään? Myöhemmin olen ymmärtänyt (oman kokemuksen kautta), että on hyvin uuvuttavaa jos sinulla on koko ajan opiskelija ohjattavana. Itse ainakin suhtaudun opiskelijaohjaukseen vakavasti, ja se vie voimia kun yrittää hoitaa työnsä, ja siinä sivussa sitten panostaa täysillä siihen että opiskelija oppisi mahd. paljon.



(viesti jatkuu, tämä herjaa liian pitkää viestiä)

Ja ompa tosi nautinnollinen tuo ajatus, että jokainen kävisi yksinään kahvilla?!?! Eiköhän se ole tärkeää työhyvinvoinnin kannalta että tiimin kanssa saa keskustella ja purkaa mieltä.

Voisiko kahvilla käydä esim. puolet ja puolet? Harvassa muussakaan työpaikassa tehdään niin, että koko porukka lähtee kahville tasan samaan aikaan. Ei teollisuudessa lyödä koneita kiinni tai kauppa sulje oviaan kahvin takia...

hoitajat istuvat yhtäaikaa kahvilla. Jos ei muu ole rajoittanut niin ainakin taukohuoneen koko ;-)

Ei ainakaan missään missä itse olen ollut opiskeluaikoinani harjoittelussa / valmistuttuani töissä.

t. 36 ja 37 (?)

Ja ompa tosi nautinnollinen tuo ajatus, että jokainen kävisi yksinään kahvilla?!?! Eiköhän se ole tärkeää työhyvinvoinnin kannalta että tiimin kanssa saa keskustella ja purkaa mieltä.

Voisiko kahvilla käydä esim. puolet ja puolet? Harvassa muussakaan työpaikassa tehdään niin, että koko porukka lähtee kahville tasan samaan aikaan. Ei teollisuudessa lyödä koneita kiinni tai kauppa sulje oviaan kahvin takia...

ollut niin suunnilleen puolessa on tehty noin. Yhdessä oli keskustelua onko se välttämätöntä, mutta luonnollisesti vastustus oli kovaa juuri tuohon työhyvinvointiin vedoten...



-se edellinen joka ei muista numeroaan ;-)

hoito ole enää ihmisarvoista vuodeosastoilla tai vanhainkodissa, mutta mitäs teet ? Lisä käsipareiksi et voi tyhjästä muuttua, säästää ja säästää pitäisi..... Vajaalla henkilökunnalla pitäisi tehdä entistä enemmän.. Oma roppa alkaa rempata. Vaativat omaiset haluavat lisää omaiselleen, mitä muista=(

Ainainen kiire, taukojen pitämättömyys, huono syöminen(ei aikaa syödä) alkaa käydä terveyden päälle ja "ressaa". Vessassa käynnistäkin tuntee syyllisyyttä kun se on joltain toiselta pois. Onneksi jokapaikassa tilanne ei ole näin paha

ei saisi puhua työn/harjoittelupaikan asioista yhtään mitään!!! nyt on päässy pahoin unohtumaan kaikkein tärkein asia. kerrotteko esim. bussissakin näitä asioita?!

antaapa tytön nähdä miten kylmää kyytiä ensihoidossa joskus asiakkaille annetaan ;)

Idealismi idealismina ja pylly pois tyynyltä!

ei saisi puhua työn/harjoittelupaikan asioista yhtään mitään!!! nyt on päässy pahoin unohtumaan kaikkein tärkein asia. kerrotteko esim. bussissakin näitä asi

oita?!

Vaikenemallahan asioita parannetaan kaikista parhaiten!

Missään ei ole mainittu osastoja, sairaalaa,laitosta tai potilasta. Kaikki on ihan yleisellä tasolla.

Tottahan se on että tieto lisää tuskaa.

Olisi niin kiva nukkua ruususen unta ja uskoa että kaikki on hyvin. Ehkä kannattaisi välittää oikeasti niistä omaisista. Eikä odotella vain perintöä

ja vaikka kuinka kiire vaiva niin minusta voi kiireenkin kesekellä olla ystävällinen ja hymyilevä asiakkaille/potilaille. tiedän kyllä paikkoja,laitoksia missä jotkut potilaat saattavat jäädä ilman ruokaa kun eivät pääse itse sit hakemaan ja se unohtuu kärryyn kun hoitajalla niin kiire,taikka ruoka tulee kylmänä ja se syötetään lennossa. Taikka vanhukset eivät pääse vessaan kun on niin kiire,sanotaan vaan että tee sänkyysi nyt ei ehdi. sekö helpottaa työtä sitten siivota tarpet sängystä ja pestä vanhus sekä pukea puhtaat vaatteet ja vaipat hänelle päälle? minusta ihmisarvon kunnioitus on kadonnut!! törkeää tälläinen. Itse en tee töissä kiireellä mitään,jos menee ylitöiksi niin siinähän ne isot kihot näkevät että jatkuvasti yöityötunteja tulee hoitajille ja selvästi tarvitaan lisää henkilökuntaa. Ei ne asiat osastoilla muutu kun kaikki tehdään mitä käsketään ja juostaan pää kolmantena jalkana ilman taukoja. tehkää rauhassa ja pitäkää tauot,laittakaa yhdessä kaikki työntekijät asiaa eteenpäin jos jotain on. Yleensä työpaikoilla valitetaan jumalattomasti kun on vaikeaa töissä ja vali vali,mutta sitten kun pitäisi asiasta tehdä juttua suurempaa että ehkä saataisiin muutosta aikaan niin ei,yksi hoitaa asiaa ja muut eivät sano halaistua sanaa asian suhteen.että näin. meillä työpaikalla asiat korjaantuivat ja kiirekkin välillä katoaa kun yhdessä teimme asioille jotain ja vaadimme oikeuksia myös meille työntekijöille!

Olen opiskelemassa hoitoalaa ja todella tyrmistynyt ja välillä jopa järkyttynyt siitä miten potilaita kohdellaan. Etenkin vuodeosastolla. Sopii vaan toivoa, ettei koskaan sairastu niin että joutuu sairaalaan hoidettavaksi. Ja yksi asia; ihan turha vedota kiireeseen. Kiire ei ole kuin kahvihuoneeseen istumaan.

28 vuotta alalla toimineena näen myös hoitajien epäasiallista käyttäytymistä potilaita kohtaan. Olen asiaa vienyt eteenkin päin muutamia kertoja, mutta asiaan ei jostain syystä puututa tarpeeksi napakasti ja toiminta jatkuu. Toivon, että puutut väärään kohteluun. ME HOIDAMME IHMISIÄ.

Ennen hyvä hoitajaksi pyrkivä oli sydämellinen ja välittävä, nykyään otetaan tehokaita, sydämettömiä koneita mieluummin.



Se hoitaja, joka tekee työnsä kunnolla esim. palvelutalossa, saa esimieheltä noottia siitä, että aikaa kuluu liikaa!



Eli oieasti henkilökunnan määriä pitää lisätä reilusti, ei vanhuksia ja vammaisia saa kohdella kuin häkkieläimiä! Ei pelkkä perustarpeiden hoitaminen jos sitäkään ja vielä myöhässä riitä!!!!



Kysymys kuuluukin, että miksi ennen hoitajia oli varaa palkata tarpeeksi?????

ollut alalla 15 vuotta, ja nähnyt niin hyviä kuin huonojakin paikkoja. Huono hoitokulttuuri sokaisee, ja paikan käytäntöjä aletaan pitää välttämättöminä tai normaaleina. Näin ei suinkaan aina ole, vaan ihan oikeasti joissain paikoissa on todella huonoa hoitoa. Ja se, joka yrittää muuttaa asioita savustetaan pihalle.

Ja ei, en nyt puhu siitä, että joku ei pääse 30 kertaa päivässä vessaan. Puhun siitä, että potilas joutuu istumaan siellä vessassa esim. 2 tuntia, kun ketään ei kiinnosta hakea pois.

mutta minä kyllä kysyisin ennemminkin arvostavatko ne omaiset enää sitä vanhustansa? Voitte aivan hyvin itse käydä siellä laitoksessa auttamassa sitä omaistanne, ihmeellinen yhteiskunta meillä. Meidän osastolla on muista kulttuureista tulleita hoitajia, jotka pyörittelevät päätään sille, että omaiset soittavat kelloa ja pyytävät hoitajaa viemään äitiä/isää vessaan. Heille on aivan käsittämätön ajatuskin, etteikö omaiset itse auttaisi.

voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että osastolla on kiire! Hyvä että työvuoron aikana ehti hoitaa kaikki asiat!



Olen nykyisin töissä palvelutalossa ja aikaa on ihan erilailla kohdata ihmisiä. Minä pyrin keskustelemaan, pitämään kädestä ja ennen kaikkiea olemaan läsnä. Kuuntelen toiveet ja toteutan kaikki mitä on mahdollista toteuttaa. Tiedän kyllä, että jotkut leipääntyneet 50-vuotiaat hoitajat toimivat erittäin tökerösti ja tekevät työtä "ropottina".

mutta se ei oikeuta kohtelemaan potilaita huonosti.



Minulla itsellä on ollut sellainen "ohjenuora" että kohtele potilaita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Aina se ei ole helppoa, myönnetään.



Minusta se että olet oikeasti läsnä etkä vaan suorita esim. vaipanvaihtoa on sitä ihmisarvon kunnioittamista.