Teinin valehtelu, miten saada loppumaan?

Sitten pyrit osoittamaan, että totuuden puhumisesta ei tule ikäviä seurauksia. Esim. toi kaupunkikeissi: jos tyttö olisi soittanut ja pyytänyt luvan jäädä kaupunkiin, olisitko antanut sen?



Tupakalle ehdoton ei. Haju ei vaatteisiin niin tartu, että toi voisi pitää paikkansa, joten teinisi tupakoi. Mä laittaisin rahahanat täysin kiinni.

Vai onko niin, että sillä ei aikaisemmin ole ollut niin väliä?

mutta omat vanhemmat teki mun kanssa niin, että ihan tiukalla linjalla kielsivät lähtemästä. Olin siis usein myöhässä, en paljon, mutta sovituista ajoista silti, ja välillä huijasin olevani jossain muualla kuin olin.



Vanhemmat pitivät pitkät puhuttelut, ja selittivät, että rehellisestä olemisesta saan vapauksia, jos he pystyvät minuun luottamaan, mutta huijaamalla niitä vähennetään. Kyllä se järkipuhekin muhun tehosi, vaikka olinkin sitä mieltä että "mutsi on ihan tyhmä ja se ei tajuu et oon jo hei melkee aikuinen kun oon jo viistoist!!!11"



Tupakkaa en polttanut, mutta tuo rahahanojen sulkeminen voisi olla aika hyvä.. mutta vaikea sitä on katkoa kokonaan, kun kyllähän nuo teinit toisiltaan röökiä saa. Ainakin tulis teidän kanta selväksi.

Minä olen puhutellut ja asiasta on keskusteltu. On ollut kotiarestia ja sanktioita, valehtelu vaan jatkuu. Olenkin sanonut, että nyt luottamus on ansaittava takaisin. Tupakasta ja alkoholista olen kantani sanonut, eli en hyväksy.



Jos tytär olisi soittanut rehellisesti ja kysynyt saako olla keskustassa, olisi saanut jäädä, sillä tytär tuli kotipihaan jo klo 20.50. Joten ei notku yökausia ulkona, kotiintuloajoista tarkka.



Mä tiedän, että voihan sitä olla muualla ku sanoo, tein sitä minäkin. Ja on ihan tervejärkistä kokeilla rajojaan ja kapinoidakkin. Mutta valehtelua en voi sietää, minusta valehtelija on säälittävä selkärangaton otus.



Huoh, tänään taas on ovien paukuttelupäivä... kunhan tyttö herää.

Jos kuvittelet että 18 vuotiaana lapsesi yhtä-äkkiä osaa olla aikuinen, ja ottaa vastuuta itsestään, olisi jo korkea aika antaa nuorelle enemmän vastuuta itsestään. Ja mitä pahaa on kokeilla tupakointia, asutte varmaan jossakin maaseudulla, sen verran hassulta noi sun kyttäämiset kuullostaa. Kuka tahansa valehtelee, sinäkin, jos on paha paikka, itsehän ne säännöt laadit nuorelle, jotka sen panee valehtelemaan. Pitäisikö sinunkin hankkia oma elämä, ja minkä ikäisenä itse kokeilit tupakkaa, rehellisesti.

...mutta koskaan en tule hyväksymään tupakan kokeilua. En koskaan!



Olen katsonut kuinka äitini pyristeli irti tupakasta 20v ja veljeni 10v. Piru vieköön, minun lapseni jos kokeilee tupakkaa niin tulee huutia sen verran että minä saan sakkorangaistuksen.

Minä itse aloitin tupakoinnin 16-vuotiaana, minun ei ole mikään pakko hyväksyä oman lapseni tupakointia.



Jos asuinpaikka tähän vaikuttaa asumme länsi-Helsingissä, ei todellakaan ole 14v paikka olla vappuaattona keskustassa.

Ehkä olen liian tiukka ja kontrolloiva, mutta minä en hyväksy vapaata kasvatusta, enkä sitä että vanhemmat ovat kaveria. Elämä ei ole aina mukavaa.



14 vuotias on vielä lapsi, vaikka näyttää nuorelle naiselle. Tuon ikäisen aivot eivät ole vielä kehittyneet, he eivät kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia eikä harkitsemaan kunnolla. Tämä on ihan tutkittu juttu. Minulla on vastuu lapsestani, joten pelisäännöt tulevat aikuisten puolelta.

minä en valehtele edes tiukan paikan tullen, kuten sanoin valehtelijat ovat selkärangattomia. Parempi on vastaamatta jättäminen kuin valehdella.

tai esimerkki pitäneet sinut irti kokeilusta tai polttamaan alkamisesta? On todella vaikeaa tehdä oikein, lasten kanssa, mutta liialla kyttämisellä saa myöskin aikaan paljon hallaa. On vaan luotettava itseensä ja siihen että on kasvattanut lapsensa oikein, ja ollut ennenkaikkea hyvänä esimerkkinä. Lueppa A. Wahlgrenin Lapsikirjasta, miten ton ikästen kanssa toimitaan, ja uskon (ja toivon) että teillä menee paremmin yhdessä. Terveisin suurperheen äiti, jolla jo 3 täysi-ikäistä, ja liuta pienempiä.

pitää hakea kirjastosta tuo kirja ja lukea se.

Mutta jos luottamus on valmiiksi nollassa... ihan noiden valehtelujen takia, tyttö saa mennä menojaan jos kysyy luvan etukäteen. Mutta se että räikeästi kerrotaan satuja ei minuun uppoa.

Minä ymmärrän nämä kokeilut, olenhan minäkin ollut nuori ja kapinallinen. En minä vieläkään ole vanha.

niin mielettömästi, ettei itsekään aina ymmärrä. Jotenkin pitäis vaan vakuuttaa että on maailman ihanin lapsi, tuhat kertaa päivässä, mies/ mies- ystävä/muuperhe, tulee kakkosena. Kiitä, kehu anna huomiota, hali pidä huolta, ole kaksisteen, ton ikäisellä on todella hankaluuksia itsensä kanssa tossa tunnemyrskyssä, ja kaikki mitä sovitaan yhtenäpäivänä, onkin seuraavana jotain muuta, ei se sille mitään voi, se tie on jokaisen kuljettava. Ei mitään negatiivista palautetta, pelkästään positiivista, ja suhtaudu nuoreesi kun miellyttävään naapuriin, ja kohtele kuin olisi tavallaan vieraana teillä, älä mene liian henkilökohtaisuuksiin, missään, (vaikka mieli tekisi kuinka), yritä pitää se etäisyys, niin varmasti menee paremmin.

Lupaat teinille jotain teinille jotain tärkeää asiaa tms, mutta sitten ei onnistukkaan. Esim. Lupaat ostaa vaatteita 150€:llä ja et teekkään niin.

Näin kun teet muutamann kerran, niin eiköhän tajua miten kannattaa olla. Ja tästä asiasta pitää keskustella tapahtuman jälkeen tyyliin; eikö tunnukin ilkeältä kun valehdellaan.



Muista myös sanoa, että reilulla pelillä saa helpommin vapauksia.

Sanot, että luottamus on ansaittava takaisin. Tämähän nyt menee täysin kuuroille korville, koska itsenäistyvä nuori ei tarvitse aikuisen arvostusta mihinkään. Hänhän mielestään itse tietää parhaiten oman arvonsa. Kapinointi on välttämätöntä, jotta hän pystyy riuhtaisemaan itsensä irti vanhemmista ja suuntaamaan kiintymyksen vanhepien sijasta oman ikäisiin ja sitten vähitellen perustamaan oman perheen.



Kovaltahan se tuntuu kun lapsi irrottautuu, mutta juuri noin se tapahtuu. On tapahtunut myös meillä. Aivan kunnollinen nuori alkoi valehdella ja jatkoi vaikka päällämme olisimme seisoneet. No, nyt hän on 17 ja etsii omaa asuntoa.



Tepsivin keino on ollut tuo, että on annettu nuoren maistaa omaa lääkettään. Ei ruoka ei olekaan ollut valmiina ja pyykkejä ei olekaan pesty kun hän on sitä odottanut. Silloin hän on hetkeksi tajunnut olevansa vielä osa perhettä ja tarvitsevansa ihmisiä ympärilleen. Mutta vain hetkeksi, sillä nuoren perhe on muualla kun kotona.

Epäilen kuitenkin, että olet tiukkisäiti, mikä ei anna mihinkään lupaa eikä lapsi sitä edes viitsi pyytää. Ennemmin menee varkain. Suosittelen keskustelua ja oman otteen höllentämistä. Kyllä se 14-vuotias kaverin kanssa vielä kymmenenkin aikaan keskustassa pärjää. Mielestäni sopiva kotiintuloaika on 23.



t: olen itsekin ollut nuori

kaikki sujui helposti eikä suurempia ongelmia ollut. Toien onkin ollut erilainen, valehtelua, varastelemista jne... täyttää kesällä kuusitoista ja nyt alkaa helpottaa, 13-14 v ottivat todella voimille ja ulkopuolista apuakin haettiin. Nuoret ovat erilaisia ja ei tarkoita välttämättä että vika on vanhemmissa jos nuori kapinoi. Yritä näyttää että välität vaikkei se aina niin helppoa olekkaan

Minun äiti oli varsin tiukka menoista, ja kyllä vahti missä olin ja mitä tein. En saanut lupaa mennä yöksi uutevuotena tai vappuna ennekuin olin 17, ja muutenkin äiti tahtoi tarkkaan tietää mihin menen jos menen kaupungille. Kerroin esimerkiksi missä pitseriassa aiotaan syödä, jos mentiin pitsalle.



Tähän oli syynä se, että muutettiin maalta Helsinkiin kun olin 13. Iso kaupunki tuntui suurelta ja vaaralliselta ja äiti tahtoi tietää mistä lähtisi minua etsimään jos ei minua kuulu takaisin.



Vaikka joskus minua harmitti tiukat rajat (esimerkiksi 15-vuotiaana sain ensin luvan mennä yön yli uudenvuoden juhliin, jonka sitten äiti perui tarkemmin mietittyään), olin kuitenkin salaa siitä myös ylpeä. Koin vahvasti, että minun äitini rakastaa minua ja tahtoo aina pitää minut turvassa. Vaikka vähän kadehdinkin ystäviä, jotka sattoivat apropoo soittaa kotiin kertoakseen jäävänsä nyt yöksi suomenlinnaan ulos kukkumaan ja vanhemmat vaan kiittivät ilmoituksesta, olin kuitenkin salaa tyytyväinen omasta turvallisesta perheestäni.



Että vaikka toiset antavat lastensa mennä 15-vuotiaana uudenvuodenjuhliin (joissa kyllä ryypättiin ja ammuttiin raketteja päin muita), ei ole mitenkään suoranaisen höhlää kieltää omaa teiniä. Sain tuolloinkin kuitenkin olla yhteen, jolloin isä tuli autolla hakemaan kotiin.



Olen asiasta äidin kanssa jutellut nyt aikuisena, ja ollut samaa mieltä monista ratkaisuista mitä hän on tehnyt.

meillä on kotiintuloajat klo 21 viimeistään, en missään nimessä anna roikkua ulkona klo 23 saakka. Ensinnäkin kouluun on lähdettävä aamuisin ja vkl ei minun mielestä 14 vuotiaalla ole mitään tekemistä ulkona.



Minä annan luvan jos pyydetään etukäteen ja näin myös olemme toimineet.



Taidan koettaa tuota takaisin antamista seuraavaksi, valehtelemaan en aloita. Vaan jätän asioita tekemättä mitä sanon, eli juuri sen ruuan.. vähän vaikeaa kun on muitakin lapsia.. ehkä syömme ja korjaan ruuan pois pikaseen.



Sain kuitenkin puristettua ulos sen että eilen oli tupakan polttanut. Sanktiota tässä mietiskelen.

pitää sanoa, jos se toimii väärin: valehtelee, varastaa, käyttää toisia hyväksi, elää itsekkäästi jne.

On se nyt kumma, jos lapsi valehtelee äidilleen niin että korvat soi ja päätä pitäisi vaan silittää. Mistähän ne rajattomat nuoret mahtaa tulla?

niin mielettömästi, ettei itsekään aina ymmärrä. Jotenkin pitäis vaan vakuuttaa että on maailman ihanin lapsi, tuhat kertaa päivässä, mies/ mies- ystävä/muuperhe, tulee kakkosena. Kiitä, kehu anna huomiota, hali pidä huolta, ole kaksisteen, ton ikäisellä on todella hankaluuksia itsensä kanssa tossa tunnemyrskyssä, ja kaikki mitä sovitaan yhtenäpäivänä, onkin seuraavana jotain muuta, ei se sille mitään voi, se tie on jokaisen kuljettava. Ei mitään negatiivista palautetta, pelkästään positiivista, ja suhtaudu nuoreesi kun miellyttävään naapuriin, ja kohtele kuin olisi tavallaan vieraana teillä, älä mene liian henkilökohtaisuuksiin, missään, (vaikka mieli tekisi kuinka), yritä pitää se etäisyys, niin varmasti menee paremmin.

Mä olen varmaan sitten kamala tiukkis, mutta kun kattelee noita kännisiä teinejä keskustassa ja miettii, missä niiden vanhemmat on niin ne on varmaan täällä av:lla neuvoja antamassa...

Epäilen kuitenkin, että olet tiukkisäiti, mikä ei anna mihinkään lupaa eikä lapsi sitä edes viitsi pyytää. Ennemmin menee varkain. Suosittelen keskustelua ja oman otteen höllentämistä. Kyllä se 14-vuotias kaverin kanssa vielä kymmenenkin aikaan keskustassa pärjää. Mielestäni sopiva kotiintuloaika on 23.

t: olen itsekin ollut nuori

Te tuhkakupin nuoleskelijat ette sitä ehkä itse haista mutta ei-tupakoiva kylläkin!!