Miksi 1v3kk kiukkuaa ihan koko ajan

kiukustuu hyvin helposti milloin mistäkin, heittäytyy lattialle, hakkaa päätään jne.. Jotkut kai vaan on vähän dramaattisempia jo pienestä asti.

yritetään ymmärtää nuita pikkuisia :) ei se elämä ole aina niin helppoa!

voi olla korvatulehdus tai muu kipu!

tai ei tehdä lapsen mielen mukaan, niin luulisin että uhma (yleensä 2-vuotiailla) on alkanut etuajassa. Lapsi testaa rajojaan, eikä vielä osaa sietää pettymyksiä ja käsitellä pahanolon tunteitaan. Toisilla tulee rajumpana kuin toisille, kuten murrosikäkin.



Meilläkin on voimakastahtoinen 1 v 2 kk ikäinen pikku mies. Silloin kun on kipeä tai hampaita tulossa, on eri tavalla herkkä, saattaa esim. alkaa itkemään kun pyllähtää (ei itke tätä normaalisti). Erotan tuon siitä 'tahtokiukusta' joka on ihan selvää hermitusta, kun äiti ei anna toista pullaa, ei anna kiivetä tv-tasolle jne. Sanon aina, että sinua harmittaa kun äiti kieltää tms. ja yritän saada kiinnostumaan muista asioista. Välillä kyllä on äidin hermot tiukalla : )

että muista antaa lapselle paljon syliä, huomiota, yhteistä leikkiä jne. silloin kun hän on hyvällä tuulella. Meillä lapsi selvästi kerjää huomiota tekemällä tahalla pahojaan ja tätä on silloin selvästi vähemmän, kun on ehditty enemmän päivän aikaan leikkiä, laulaa, nauraa ja touhuta yhdessä. Siis silleen oikeesti yhdessä, että lapsi saa äidin jakamattoman huomion.

tekee samaa. Etenkin jos on herännyt liian aikaisin tai muuten vaan väsynyt. Tai jos äiti kieltää. Sit myös tekee tahalleen juttuja mistä tietää että äiti korottaa ääntä ja sit saa taas itkeä ja kiukuta. Ja muutenkin on pojalla tosi lyhyet hermot niinku on äitilläänsäkin :D Heti jos ei joku juttu onnistu niin huutaa ja heittää tavarat ja kiukkuaa. Mutta sitten jos on kaikki hyvin niin osaa kyllä olla oikea aurinko! Oliskin useammin kaikki hyvin :D maha täynnä ja ei väsyttäs eikä tulis hampaita sun muita niin ja vielä äiti kerkeis koko ajan leikkiä yhdessä pojan kanssa ja antaa kaiken huomion niin johan ois lokoisaa. mutta toisinaan kyllä ei se huomiokaan auta. rasittavaa, mutta ehkäpä olen ite ollut samanlainen? :D

ja tehnyt tuollaista 1v2kk iästä alkaen. Jos ei saa jotain tavaraa jonka näkee pöydällä tms., saattaa heittäytyä lattialle vatsalleen ja hakata otsaa lattiaan!! Helpommin tietenkin väsyneenä ja nälkäisenä.

Ainoa keino joka meillä tuntuu toimivan on huomion suuntaaminen nopeasti muualle, ettei kiukku ehdi yltyä pahaksi.

tsemppiä!

Meillä poika oli tuollainen. Alkoi, kun oli noin 1v3kk ja se päättyi noin 1v6kk, kun oli oppinut tarpeeksi sanoja, että sai itsensä ilmaistua. Sitä siis jurppi tasaisesti, kun ei ollut keinoja kommunikoida. tuo 3kk meni, että sai itselleen riittävän sanavaraston ja alkoi tietysti paremmin myös ymmärtää, että mitä ne muut jupisee. Hänellä niitä sanoja oli sitten tosi paljon silloin 1.5v:nä, että jos olisi ollut sillä saralla hitaampi, niin olisi varmasti jurppinut kauemmin.

Tyttö on ollut kipeänä ja tämä kiukuttelu on oikeastaan sen jälkeen vasta alkanut. Tai no on aikaisemminkin ollut temperamenttinen ja suuttunut pienestäkin mutta nyt tuntuu olevan enemmän kärttyisä=( Juuri pe käytiin lääkärissä ja korvat oli ok. No ehkä tämä tästä helpottaa... joskus... Esikoinen (poika) on ollut jotenkin paljon helpompi. Vaikka osaa hänkin kiukuta ja olla ilkeä, mutta pääasiassa hyväntuulinen



ap

on ylensä hyväntuulinen ja "helppo" lapsi, ei paljon kiukuttele turhista, tietty joskus kokeilee rajojaan mutta kiukku unohtuu helposti kun ohjaa huomiota muualle. Pääsiäisen aikaan oli kipeänä ihan vaan kuumeessa ja kuumeilun jälkeen meni n. 3 päivää ihan hirveissä raivonpuuskissa. En tiedä saiko kipeänä ollessaan liian helposti tahtonsa periksi vai mikä oli, mutta kyllä meitä kovasti koetteli (tai koetteli lähinnä kotona olevaa äitiä)!



Noiden muutamien päivien jälkeen on taas ollut helpompaa. Kiukkupäiviä kuitenkin tulee ja menee, eihän sitä itsekään jaksa aina hyvällä tuulella olla! Hermoja se koettelee kun lapsen mielestä 10 minsan välein taas koko maailma romahtaa, mutta yritän kunnon kiukkupäivänä toistella mielessä itselleni "minä olen AIKUINEN, minä olen AIKUINEN...".