Onko muita joilla esikoisen ja kuopuksen välissä 10 vuotta?

jonka lapset oli se vastasyntynyt, 10 v ja 20 v. Kiva sarja ja kaikki tais olla eri miehen kanssa :)

miksi lähestyä asiaa noin negatiivisesti. Sehän on ihana asia kun eskikoisesta tulee isosisarus ja perheeseen uusi vauva!

Puhuttiin esikoiselle paljon etukäteen siitä että rakastamme häntä aina yhtä paljon, vaikka joskus voi tuntua että vauva olisi rakkaampi.



Vauvan synnyttyä juttelimme siitä, että vaikka vauva on ihana, on ihan ok tuntea joskus ärsyyntymistä häntä kohtaan. Siis että negatiivisetkin tunteet on sallittuja.

lasten välillä 22 vuotta. Ja hyvällä ystävälläni esikoisen ja kakkosen välillä 12 vuotta. Itse sain esikoiseni 22-vuotiaana, nyt hän on tokaluokkalainen, minä 31-vuotias, ja mietin, pitäisikö tässä lähivuosina tehdä päätös toisesta lapsesta. En varmaan ainakaan pariin vuoteen kuitenkaan vielä tietoisesti lähde yrittämään, joten yli 10 vuotta tulee minunkin lapsille ikäeroa, jos toinen lapsi joskus tulee tähän perheeseen.



Ainahan sisarkateutta ilmenee, kun perheeseen syntyy toinen lapsi, mutta tärkeintähän on, etteivät vanhemmat käytöksellään vahvista sitä vaan pyrkivät käsittelemään sen. Isomman lapsen kanssa voi jo jutella asioista suoraan. Käy läpi vauvan syntymää esikoisesi kanssa jo nyt etukäteen. Puhu siitä, että vauva vie aina aluksi paljon vanhempien aikaa, mutta esikoisesi on sinulle ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin aina ennenkin. Ottakaa vanhempina sitä aikaa myös esikoiselle: kahdenkeskeistäkin. Ja ottakaa esikoinen mukaan vauvanhoitoon. 10-vuotias osaa jo olla ihan oikeasti avuksikin pienemmän kanssa.

Siis aivan innoissaan odottaa isosiskoksi tuloa, nyt vain h-hetken lähestyessä huomattavissa pienoista sisarkateutta ja rakkauden riittämistä, hänestä itsestään lähtöisin, pohtii ja kyselee.





Ja hirmusti on saanut olla ja halunnut olla mukana tarvikehankinnoissa, nimien pohtimisessa ja on innoissaan hoitamaan vauvaa.



Mutta silti on jollain määrin "surullinen ja peloissaan" oman aseman vuoksi. Vaikka ei syytä olekaan. Siihen kaipaan tukea, että tuntisi olevansa ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin ennenkin

ap

olihan se esikoisella ensin vaikeaa jakaa huomio, mutta hän rakastui sisaruksiinsa niin syvästi ettei vaihtaisi ikinä päivääkään pois. vaikka välistä sanookin nyt päät kiinni pienet... siinä 2 pienempää sisarusta sitten kikattelee kun sanonta on niin hauska heistä. pienemmät sisarukset palvovat isosiskoa.

omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että parhaat teinivuodet tunsin olevani "kotiorja", joka aina hoitaa siskoaan tai tekee kotitöitä, kaiken koululta liikenevän vapaa-ajan. Itselläni alkoi kuukautiset juuri samoihin aikoihin, kun sisko syntyi. Se oli itselleni todellä järkyttävää, mutta minun ongelmiini ei ehditty keskittyä silloin, kun olisin tarvinnut aikaa. Oma murrosikäni olikin sitten vaikeaa, ehkäpä huomio tuli haettua sitä kautta. Muutin myös heti kuin mahdollista kotoolta pois, ensin opiskelijaboksiin sitten poikaystävän kanssa yhteen. Siskoni kanssa meillä ei ollut vuosiin mitään yhteistä, mutta nyt aikuisiällä olemme todella läheiset. Eli suosittelen todellakin sen vanhemman lapsen huomioimiseen paneutumista, vaikka näyttäisi ettei hän sitä kaipaakaan, kun on jo "niin iso". Toisaalta, isolla ikäerolla kuopuskin saa "ainoan lapsen" huomion, ainakin meidän tapauksessa. Tavallaan olen katkera, myönnän sen, mutta toisaalta siskoani en vaihtaisi pois!

Meillä pojilla ikäeroa 10 ½ vuotta. Kaikenlaista vaikeutta on tietysti ollut, mustasukkaisuuttakin ajoittain aika paljon. Meillä vaikeutena on ollut isonveljen erityisvaikeudet eli pienempi oppii monia asioita huomattavasti nopeammin kuin isompi aikoinaan ja ymmärtäähän tuo jo amislainen asian. Meillä isompi viihtyy tosi paljon kotona ja toimiikin sitten enemmän tai vähemmän vapaaehtoisena lapsenvahtina (lahjonta auttaa asiaaan) ja kuskaa veljeä tarvittaessa jumppaan (koulu ihan vieressä). Yllättävän paljon noilla on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta on tietysti paljon asioita joista toinen ei kiinostu yhtään. Ajoittain isompaa pitää toppuutella, ettei opeta pienemmälle kaikkea mitä toinen mahdollisesti haluaisi oppia. Kouluunkin kun pitää jättää jotain opittavaa. Pari kesää sitten oli tosi rankka jakso kun isommalla oli raju murkkuikä ja pienemmä tietysti samanaikaisesti uhmaikä. Nyt menee jo helpommin.

16-vuotta ikäeroa esikoisen kanssa ja kuopuksen! Esikoinen lähti lukioon, kun pikkusisko tuli kotiin sairaalasta!!!! (sama isä myös lapsilla) Isällä on sitten ex:n kanssa vielä kaksi lasta 26 - ja 28-vuotiaat....

omalla isoveljelläni ja pikkuveljelläni ikäeroa 17v ja juurikin ystäväni odottaa iltatähteä heille ja esikon ja kuopuksen välille ikäeroa 18v ja saman miehen kanssa :) ovat kuulemma tulevat isoveikat innoissaan vauvasta.

Luulen, että itse pelkäsin tätä ikäeroa enemmän kuin tuleva isosisko. Esikoinen oli jo pitkään toivonut pikkusiskoa tai pikkuveljeä, mutta jostain syystä luonto soti vastaan monta vuotta ennen kuin raskauduin. Ensimmäinen suuri "yllätys" oli se, että vauva olikin ihan pieni ja avuton ja siitä ei saanutkaan leikkikaveria heti. Tosin asiasta oli jo puhuttu etukäteen, mutta ehkä lapsen oli kuitenkin hieman vaikeaa ymmärtää se.



Mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt kuin harvoin, mutta meillä yritetään usein leikkiä "pikku-äitiä" ja nyt murrosiän alettua helposti vanhempi lapsi haluaa puuttua vähän liiankin aktiivisesti pienemmän kasvatukseen. Sanotaan näin, että nyt kun nuorempi on uhmaiässä ja vanhempi murrosiässä, niin välillä sitä on aika kovilla. Kun murkku suuttuu niin pienempi ottaa heti mallia ja tekee perässä. Luulen, että hyvänä "esimerkkinä" olemisen taakka on myös yksi, joka saattaa painaa vanhemman lapsen mieltä.



Olemme parhaamme tehneet, että molempia lapsia huomioitaisiin tasapuolisesti, esimerkiksi siten, että nuorempi menee vähäksi aikaa mummolaan ja me menemme esikoisen kanssa leffaan tms. ja välillä menen vain vanhemman kanssa "shoppailemaan" kaupungille ym.



Suurin asia mihin kiinnittäisin huomiota on se, että vanhempaa lasta on TODELLAKIN kuunneltava ja keskusteltava kaikista häntä painavista huolista. Sen ikäinen ymmärtää jo järkipuhettakin, jos muuten vanhempi-lapsi suhde on kunnossa eikä tulehtunut. Uskon, että meillä esikoinen on myös ymmärtänyt, että pieni lapsi tarvitsee enemmän fyysistä huolenpitoa, mutta rakkaus on tasapuolista molempia kohtaan. Kummaltakin edellytetään asioita ikätasonsa mukaisesti.



Äitinä olen päässyt helpolla, mutta kyllä tämä on rumbaa... ensin onnistuin jo kasvattamaan esikoisen suht isoksi ja sitten aloitettiin kaikki taas alusta... henkinen sopeutuminenkin vie myös aikansa kun sitä on kuitenkin jo unohtanut puolet vauva-ajasta ja kaikki pitää opetella uudelleen... lähinnä tottua yövalvomisiin ym. No, nekin ovat olleet jo pitkään meillä mennyttä aikaa...

No omasta sisarrusparvesta: meillä on toiseen aina 5 vuoden tauko. Nuorimmalla ja vanhimmalla on 20 vuotta välissä. Äidin esikoinen sai oman lapsen kun meille tuli viimenen. Onhan se kiva, tavallaan. Mutta kun se sisarrusten elämä maailma on erilaista!

Nyt kun taas meistä nuorin on saanut esikoisen ja vanhin meistä alkaa olemaan samalla aaltopituudella -että osaisi kertoa juttuja itsestään ja ajatuksistaan (miltei nelikymppisenä parikymppiselle) koska perhe-elämä tavallaan sitoo nuorempaakin, niin se voi olla raskasta yrittää NYT tehdä tuttavuutta, siis 20 vuotta sittenhän esikoisella alkoi oma perhe-elämä ja se erkaannutti pienimmästä, tai ei sitä kunnon tunnetta sisaruudesta varmaan ole koskaan oikein ollutkaan?



Itse olen väliin putoaja perheessä. Olen 30- vuotias ja perheellinen ollut 5 vuotta.

Olisin toivonut enempi vanhimpaan sisareen enempi lapsena yhteyttä. Olin varhaisteini kun muutti pois. Vaikka tietty osasin olla jo ylpeä hänen vauvastaan.

Aika ristiriitasta, mutta suhde on parantunut kun saatiin vauva.



Minulla on nuorimpaan läheisimmät suhteet ja luulen ettei nuorimmainen vielä tajua miten vanhimmat sisaretkin haluaa olla osa heidän arkea.

Tälläsiä ei vaan selvinpäin meillä kerrota. Varmaan tarttee vappuna juoda nousuhumala kuoharista ja leperrellä pienimmälle ja rohkasta isoimmalle että ottaa vaan yhteyttä nuorimpaan. Se ei tajua vielä että joku voi loukkaantua jos ei koskaa itse soita. Ne elää eri maailmoissa ja on ollut ihan liian vähän yhteydessä.



Vähyyteen vaikuttaa varmasti sekin että vanhemmat erosivat ja vanhin asui erillään muusta perheestä.

kun yhteinen ensimmäinen lapsemme syntyi ja synnärillä poika oli ensin vähän ihmeissään ja yritti esittää välinpitämätöntä. Kotona taas hoivasi ja seurusteli vauvan kanssa todella paljon, tykkäsi touhuta veikan kanssa kovastikin.



Mustasukkaisuutta on ajoittain ilmennyt, mutta eiköhän se kuulu sisarusparveen normaalisti. Nyt poika on jo 15 v ja pikkuveikkoja on kaksi ja hyvin tulevat toimeen ja isoveli on pienemmille sellainen esimerkki ja vähän idolikin. Toivottavasti vanhempanakin pysyvät hyvissä väleissä, siitä olisin todella onnellinen.

minusta oli ihana hoitaa pikkuveljeä

itse olen syntynyt 1978 ja pienin siskoni syntyi 1991

oli ihana hoitaa pikkuveljeä

Esikoisen ja kuopuksen välillä on 12v ja toisen ja kolmannen lapsen välillä 10v. Esikoinen ja kakkonen on olleet aivan innoissaan pikkusisarestaan, ei ole tarvinnut erityisesti tukea. Tosin tää kuopus on nyt niin yksinäinen kun isommat jo noin isoja että suunnitelmissa on vielä neljäs lapsi.

siinä välissä on vielä kaksi muuta. 10-vuotias suhtautui uuteen vauvaan ihastuneesti ja innostuneesti :-)

on esikon ja kuopuksen välissä 1kk vajaa 10v, tosin siinä välissä on 3 muutakin. :)



Meillä esikoinen (poika) on suhtautunut nuorimpaan vaihtelevasti. Välillä auttaa innokkaasti, välillä ei 'siedä' lainkaan. Jostain syystä nauttii suuresti, kun ollaan kerrottu isommille lapsille, että näin teillekin tehtiin, kun olitte pieniä (leikitty, höpötetty, hyppyytetty jne) ja kerrottu muutenkin heidän omasta vauva-ajastaan. On ainakin auttanut huomaamaan, että heitäkin rakastetaan, vaikka ei ehkä enää osoiteta samalla tavalla kuin vauvana. :)

ja aika etäisiksi ollaan jääty, saa nähä korjaantuuko asia ajan myötä. 28-v ja 18 v:llä on niin eri intressit ja aatteet tällähetkellä.

Mutta voihan olla että ainoalla lapsella voi olla sellainen syndrooma ;)



Meillä on lapset 14, 12, 10 ja 4 ja uusi on tulossa....