Muita, joita kateus kirvelee? Kenelle olet kateellinen ja mistä?

Tee jotain radikaalia ja tee itsestäsi onnellinen! Äläkä välitä YHTÄÄN mitä muut sanoo. =)))

Ei mitään. Yrittää vaan sinnitellä päivästä toiseen ja paiskia hommia että saa edes vähän siitä mitä nuo miehen avulla pärjäävät saavat ilmaiseksi. Vituttaa, surettaa. Ikinä ei mitään spesiaalia.



Ap

Tein ekan lapsen 18 vuotiaana ja siitä asti on rinnat ollut, kuin lapaset ja mahanahkassa aepia ja maha roikkuu :´(

"Se voit olla sinä". No kun joskus olisikin! Aina joku muu voittaa.

eivätkä ikinä liho. Itse ramppaan lenkillä ja säännöstelen hulluna syömisiäni ja siltikin ne 10 ylimääräistä kiloa eivät tunnu lähtevän millään...elämä on epäreilua. :(

olen kateellinen niille jotka ovat voineet elää koko elämänsä samassa kaupungissa.

Olen itse ulkosuomalaisten lapsi ja nyt melkein 10 vuotta kolmannessa maassa. Juureni ovat kolmessa maanosassa.

Koti ikävä on kova. Lapseni eivät tunne isovanhempiaan.

Kaverini ovat eri maailman kolkissa. Kaipaan sellaisia täälläpäin asuvia, mutta olen aika hidas tekemään syvällistä tuttavuutta. Ehkä sen takia että elämäni aikana olen aina joutunut jättämään kaveruus suhteet. Vaihdoin koulua 9 kertaa.



Ja nyt olen kateellinen niille jotka ovat saaneet talonsa myytyä sen takia että omani on nyt myynnissä. Olen juuri eronnut ja se on minulle helpotus.

Ei kannata kadehtia! Vaikka on rahaa, niin sitli puuttuu jotain ja paljon. Nimittäin tunne-elämän puolella. Onhan se joo kivaa, kun saa matkustella, shoppailla ja tavallaan kaikkea mitä rahalla voi saada mutta silti minä haluaisin olla kuitenkin välillä niiden saappaissa, joilla on ihan tavisduunarimiehet. Työssä 7-16 ja jotka tekee paljon kotona hommia perheensä, lastensa ja vaimonsa eteen. Ja näyttää sen myös!



Kateellinen en kuitenkaan ole kenellekään, koska se tunne vain syö energiaa eikä anna takaisin mitään. Jokainen voi kuitenkin tehdä omassa elämässään jotain mitä joku toinen ei voi!

Ei kannata kadehtia! Vaikka on rahaa, niin sitli puuttuu jotain ja paljon. Nimittäin tunne-elämän puolella. Onhan se joo kivaa, kun saa matkustella, shoppailla ja tavallaan kaikkea mitä rahalla voi saada mutta silti minä haluaisin olla kuitenkin välillä niiden saappaissa, joilla on ihan tavisduunarimiehet. Työssä 7-16 ja jotka tekee paljon kotona hommia perheensä, lastensa ja vaimonsa eteen. Ja näyttää sen myös!

Kateellinen en kuitenkaan ole kenellekään, koska se tunne vain syö energiaa eikä anna takaisin mitään. Jokainen voi kuitenkin tehdä omassa elämässään jotain mitä joku toinen ei voi!

Rahalla on ihan liian suuri statusarvo hänen korviensa välissä. Arvottaa tavallaan kaiken sen mukaan mitä mikäkin maksaa, kukakin tienaa, millaista työtä tekee työkseen, millaisessa asunnossa asuu, mitä omistaa jne.



Minä sitten taas ihan tavallisen talon tyttönä olen sitä mieltä, että kun on rakkaus, koti, työ ja lapset ja tulee omillaan toimeen, niin se riittää. Pitäisi olla, ja ennen kaikkea osata olla, myös yhdesssä perheenä. Ei riitä, että tuo sen rahan kotiin ja olettaa, että kaikki on hyvin. Mistään ei saa koskaan olla esim. surullinen, vihainen tai kipeä, koska on rahaa! Minunkin pitäisi olla ennemmin kotona kuin opiskella jotain miehen mielestä jonninjoutavaa. Ja sitähän on kaikki muut paitsi opiskelut kauppakorkeassa tai oikiksessa.



Narsismi se on mikä näissä piireissä kukkii!

Minulla on hyväpalkkainen mies, joka on suvustaan perinyt runsaasti omaisuutta, ja silti hän on erittäin perhekeskeinen ihminen. Tunteitaan näyttää eikä arvota ketään rahan mukaan.



Minusta on jotenkin hirvittävän pinnallista ajatella, että varakas ihminen olisi jotenkin erilainen vain siksi, että on varakas.

Se on maaperä, josta lapsenne kasvavat.

- olen kateellinen kaikille joilla on tyttölapsia...tai varsinkin niille joilla on tyttöjä ja poikia



- olen kateellinen niille jotka saavat tehdä sitä työtä mistä minä olen aina haaveillut... ja epätoivoisesti sitä yrittänyt saavuttaa vuodesta toiseen

Minulla on hyväpalkkainen mies, joka on suvustaan perinyt runsaasti omaisuutta, ja silti hän on erittäin perhekeskeinen ihminen. Tunteitaan näyttää eikä arvota ketään rahan mukaan.

Minusta on jotenkin hirvittävän pinnallista ajatella, että varakas ihminen olisi jotenkin erilainen vain siksi, että on varakas.

Terkuin 10 vai 11 vai olinko molemmat :)

Niille, joilla ystävät ovat ja pysyvät. Ja sukulaiset. Omani katosivat lapsen jälkeen, eivät ilmeisesti kestäneet lapsen vammaa. Lähinnä olen kai kateellinen toisten vapaudesta, siitä, että lapsesta huolimatta saa tehdä omia asioita ja on joku, joka vahtii (ja jopa kenties rakastaa) lasta. Rakastan toki omaani, mutta joskus se tuntuu äärimmäisen raskaalta... Ja sekin on kateuden aihe; etten aina jaksa olla onnellinen lapsestani (tai sitten muut vaan esittävät kaiken olevan vaaleanpunaista unelmaa...).



Terveisin, väsynyt yh

Ihminen on hyvin pitkälle itse vastuussa siitä miltä hänen elämänsä näyttää. Köyhä miehetön yh-opiskelija on taloudellisessa ahdingossa, sen uskon, mutta sekä talous että kaikki muukin jäävät ikuisesti lisäämään katkeruutta jos sitä katkeruutta ruokkii. Ihminen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan. Sillä rikkaan miehen naineella sekä sillä kaveriperheellä on taatusti ongelmansa, tai sellaisia tulee vastaan. paitsi jos he ottavat vastuun omasta onnestaan- silloin yleensä ihmisellä on hyvät mahdollisuudet saavuttaa oikeasti hyviä asioita. Mitä kateellisempi sen varemmin elämä tuleekin olemaan surkeaa. Ja kuten ne kadehtimasti ihmiset, myös sä voit ottaa vastuun elämästäsi- miettiä mitä toivoisit ja alkaa tehdä itsellesi hyviä asioita. Se että aamulla herää, hengittää syvään ja ajattelee että arvostan itseäni ei maksa mitään. ja se on ihan kaikille todellisen onnen edellytys. Elämä tuo lähes kaikille koettelemuksia, joistain selviää rahalla paremmin, mutta hyvän elämän voi luoda itse. Huonoja aikoja voi olla, mutta se että silloinkin huolehtii itsestään minkä voi- tuo joskus parempia aikoja. Jos ei pysty, on syytä käydä lääkärissä, masentuminen ja liika suorittaminen ovat sairauksia jotka estävät normaalin elämän.

Mä vihaan kateutta. se on pahimpia myrkkyjä ja saastoja mitä maa päällään kantaa.

Oletko lukenut kirjan "Third Culture Kids", kirjoittanut Pollock ja Van Reken.



Suosittelen sitä sinulle lukemiseksi. Kertoo maailmankansalaisista (lapsista, jotka kasvavat ulkomailla), ja eri kulttuureissa asumisen haasteista ja mahdollisuuksista. Kirjassa on hienoja, kiehtovia ja koskettavia tarinoita uusien asioiden löytymisestä ja taakse jättämisestä. Kirja analysoi kulttuurinvälisten muuttojen vaikutuksia ihmiseen ja identiteettiin.



Kirjaa lukiessasi huomaat, että muillakin on samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Minä perehdyin kirjaan lähinnä siksi, että kasvatan lapsia ulkomailla (omat juureni ovat Suomessa), ja sain kirjasta mielestäni paljon irti. Mutta uskon, että nimenomaan ulkomailla lapsuuden viettäneet saavat kirjasta vielä enemmän.