Mitä voi 3,5kk vauvan kanssa tehdä?
Hei mammalomalaiset!
Mitä voi 3,5kk vauvan kanssa tehdä? Me käydään varmaan kolmet vaunulenkit päivässä, ostoskeskukset on koluttu (eikä huonojen yöunien jälkeen sinne jaksa lähteäkään, jouluhysteriaan), lattialla on leikit leikitty eikä jaksais elää vaan ruokinnasta toiseen tai päikkäreistä toiseen (ja nekin on aina lyhyemmät kuin toivoisi). Yksinkään ei halua lattialle/sitteriín jäädä, vaan vieressä pitäisi istua höpöttämässä. TV:n kaikki sarjat katotaan ja sekin alkaa kypsyttämään. Miten saisin päiviini enemmän sisältöä ja järkeä?
Kaikki tarinat tosielämästä ois mukavaa lukea!
T. Arkamamma
Kommentit (5)
On varmasti sallittua tuntea niin, että kotona vauvan kanssa on välillä tosi tylsää ja on vaikea keksiä itselleen ja vauvalle tekemistä jotta aika kuluisi edes jotenkuten. Nyt runsaan 6 kk:n ikäisen pojan kanssa jotkut päivät tuntuvat jo tosi lyhkäisiltä, kun ruokailuihin menee enemmän aikaa syöttötuolissa syödessä ja seurustellessa ...
Kun meillä vielä syötiin pelkkää maitoa (pullosta), aamuisin pojan syötön jälkeen laitoin olkkarin telkun päälle, pojan lattialle lelujen keskelle ja söin oman aamupalani sekä selasin päivän lehden telkkua katsellessa. Poikakin killitteli sitä leikkiensä lomasta. Sitten lueskeltiin kirjoja lattialla ja leikittiin leluilla. Oma aikansa meni pukluja siivotessa ja välillä vaatteita vaihdellessa =) Sitten olikin jo ekojen unien paikka.
Unien ja lounasmaidon jälkeen poika köllötteli keittiön lattialla lelujensa kanssa ja minä siivoskelin keittiötä, laitoin pyykkejä kuivumaan ja uutta koneellista pyörimään. Usein kokkasin aikuisten ilta-aterian tässä välissä lämmitystä vaille valmiiksi. Sitten taas lueskeltiin kirjoja, oltiin puuhamatolla ja mahdollisesti surffattiin netissä jos oltiin hyvällä tuulella. Oma aikansa meni taas puklujen ja vaatevaihtojen tiimellyksessä =)
Kolmansien unien jälkeen aina tulikin niiiiiiiiin tylsää kun jo odotin pojan isää saapuvaksi kotiin. Usein katsoimme telkkua, höpöttelimme, kutittelimme, jumppailimme yms.
Iltaisin pojan "viihdyttäminen" jäi isukin vastuulle =)
Me asumme niin korvessa että ihmisten ilmoille en kauhean usein lähde kun aina on tavaroiden ja auton pakkaaminen edessä ennen kuin voi pihalta startata. Samoin pojan puklailu on ikävä kyllä verottanut paljon ulkona liikkumista. Meillä ei myöskään vaunulenkkejä ole tehty, kun poika ei koskaan malttanut nukkua liikkuvissa vaunuissa.
Olen päässyt pojan kanssa aika helpolla tähän puolen vuoden ikään saakka, poika on viihtynyt paljon itsekseen eikä ole tarvinnut viihdyttää. Nyt en enää saakkaan tehtyä yhtään mitään, kun toinen kitisee ja kränisee jatkuvasti eikä haluaisi yhtään olla yksin. Odotan sitä kun lähtee liikkeelle ja oppii oikeasti leikkimään leluillaan: sitten on ainakin tekemistä äidillä kun juoksee pojan perässä paikasta toiseen =)
Mutta siis ... tylsää kotona on, mutta jos vaikka muutamana päivänä viikossa käy jossain kerhossa tms. niin ne muut päivät menee nopeammin. Myös ruokakaupassa käyminen kuluttaa mukavasti vuorokauden tunteja =) Itse en kasaa menoja yhteen päivään, vaan ripottelen niitä pitkin viikkoa niin on jotain tekemistä ja jotain mitä odottaa. Aikamoista viikkosuunnittelua siis.
Tsemppiä meille kotiäideille =)
Hei! Ymmärrän hyvin, että ihan pienen vauvan kanssa oleminen voi olla aika kiinni sitovaa. Mutta pakko myöntää, että ei se ainakaan meillä ole muuttunut mihinkään, meillä on 9kk ikäinen tyttö, eikä hän viihdy pitkiä aikoja yksin edelleenkään. Parhaillaan hänellä on myös eroahdistus-kausi, joten hän viihtyy yksikseen vielä huonommin. Ja nyt kun hän liikkuu, niin todellakin saa olla koko ajan vahtimassa! Ei ole mitään mahdollisuutta jättää leikkimään yksin, muuten loukkaa takuuvarmasti itsensä tai ainakin huusholli on saanut kyytiä.
Tosin nykyään vauvan kanssa oleminen on aivan toisenlaista kuin esim. juuri 3kk ikäisen kanssa, kun vauva on kehittynyt ja kasvanut, hän "osallistuu" asioihin ja tajuaa enemmän, eli vuorovaikutus on paljon kehittyneempää.
Totta kai joka päivä on pakko hoitaa huushollia, käydä suihkussa ja syömässä jne. Suihkussa käyntiin sain hyvän vinkin kaveriltani: vauva vain sitteriin ja sitteri kylppäriin ja avot, pääsee ottamaan vaikka kuinka pitkät suihkut! Näin olen toiminut myös pyykinpesun ja -lajittelun suhteen.
Ruoanlaitto onnistuu siten, että vauva syöttötuoliin istumaan ja viereen tarkkailemaan, miten pilkotaan vihanneksia ja paistetaan lihoja. Tai vaihtoehtoisesti keittiöön pyörimään, mutta meidän tyttö on ainakin lahkeissa roikkuvaa tyyppiä, että ruoanlaiton aikana on turvallisempaa antaa istua syöttötuolissa.
Omat syömiset hoidan vauvani kanssa siten, että ajoitan hänen syöttämisen aina samaan aikaan kun itsekin syön, siis "lounassoseen" tarjoilen sen jälkeen kun olen itse syönyt lounaan. Vauva istuu omassa syöttötuolissaan ja tarkkailee äidin syömistä kiinnostuneena.
Kotonakin voi keksiä kaikenlaista, esim. tietokoneella on helppo istua (hetken!) vauva sylissä, samoin telkkua voi katsella vauvan kanssa samalla kun köröttelee vauvan kanssa. Lattialla voi jumpata käyttäen vauvaa "punnuksena", voi tanssia musiikin tahdissa vauva sylissä jne...
Pakko myöntää, että meillä ainakin on mennyt niin päin, että vauvan kasvaessa oma aika on kortilla yhä enemmän. Pienempänä tyttö saattoi nukkua neljätkin päikkärit päivässä, joitten aikana ehdin tekemään vaikka mitä. Nyt päikkärit ovat lyhentyneet ja vähentyneet 2-3 uniin päivässä.
En tiedä miten teidän tilanteenne, mutta itse imetin vauvaani ja kun imetys loppui reilu kuukausi sitten, olin paljon vapaampi tekemään asioita itsekseni ja jättämään vauvan miehen hoitoon. Vauvan ollessa 5kk aloitin myös pilateksen ja joogan, ja ne olivatkin sitten todellisia henkireikiä! Eli suosittelen aloittamaan esim. ensi vuoden alussa jonkin harrastuksen, jonne menette ilman vauvaa. Se piristää kummasti!
Kolmatta kertaa yritän tätä viestiä lähettää, jos Vauvan palvelin pysyisi nyt pystyssä...
Elikkäs: Ymmärrän hyvin, että ihan pienen vauvan kanssa oleminen voi olla aika kiinni sitovaa. Mutta pakko myöntää, että ei se ainakaan meillä ole muuttunut mihinkään, meillä on 9kk ikäinen tyttö, eikä hän viihdy pitkiä aikoja yksin edelleenkään. Parhaillaan hänellä on myös eroahdistus-kausi, joten hän viihtyy yksikseen vielä huonommin. Ja nyt kun hän liikkuu, niin todellakin saa olla koko ajan vahtimassa! Ei ole mitään mahdollisuutta jättää leikkimään yksin, muuten loukkaa takuuvarmasti itsensä tai ainakin huusholli on saanut kyytiä.
Tosin nykyään vauvan kanssa oleminen on aivan toisenlaista kuin esim. juuri 3kk ikäisen kanssa, kun vauva on kehittynyt ja kasvanut, hän "osallistuu" asioihin ja tajuaa enemmän, eli vuorovaikutus on paljon kehittyneempää.
Totta kai joka päivä on pakko hoitaa huushollia, käydä suihkussa ja syömässä jne. Suihkussa käyntiin sain hyvän vinkin kaveriltani: vauva vain sitteriin ja sitteri kylppäriin ja avot, pääsee ottamaan vaikka kuinka pitkät suihkut! Näin olen toiminut myös pyykinpesun ja -lajittelun suhteen.
Ruoanlaitto onnistuu siten, että vauva syöttötuoliin istumaan ja viereen tarkkailemaan, miten pilkotaan vihanneksia ja paistetaan lihoja. Tai vaihtoehtoisesti keittiöön pyörimään, mutta meidän tyttö on ainakin lahkeissa roikkuvaa tyyppiä, että ruoanlaiton aikana on turvallisempaa antaa istua syöttötuolissa.
Omat syömiset hoidan vauvani kanssa siten, että ajoitan hänen syöttämisen aina samaan aikaan kun itsekin syön, siis "lounassoseen" tarjoilen sen jälkeen kun olen itse syönyt lounaan. Vauva istuu omassa syöttötuolissaan ja tarkkailee äidin syömistä kiinnostuneena.
Kotonakin voi keksiä kaikenlaista, esim. tietokoneella on helppo istua (hetken!) vauva sylissä, samoin telkkua voi katsella vauvan kanssa samalla kun köröttelee vauvan kanssa. Lattialla voi jumpata käyttäen vauvaa "punnuksena", voi tanssia musiikin tahdissa vauva sylissä jne...
Pakko myöntää, että meillä ainakin on mennyt niin päin, että vauvan kasvaessa oma aika on kortilla yhä enemmän. Pienempänä tyttö saattoi nukkua neljätkin päikkärit päivässä, joitten aikana ehdin tekemään vaikka mitä. Nyt päikkärit ovat lyhentyneet ja vähentyneet 2-3 uniin päivässä.
En tiedä miten teidän tilanteenne, mutta itse imetin vauvaani ja kun imetys loppui reilu kuukausi sitten, olin paljon vapaampi tekemään asioita itsekseni ja jättämään vauvan miehen hoitoon. Vauvan ollessa 5kk aloitin myös pilateksen ja joogan, ja ne olivatkin sitten todellisia henkireikiä! Eli suosittelen aloittamaan esim. ensi vuoden alussa jonkin harrastuksen, jonne menette ilman vauvaa. Se piristää kummasti!
3,5kk vauvasta ei vielä ole kovin paljoa seuraa, mutta hän katselee mielellään sinun puuhailujasi. Itse otin vauvan mukaan makoilemaan keittiön lattialle tai istumaan sitteriin kun laitoin ruokaa ja välillä vaihdettiin makuuhuoneeseen kun laitoin pyykkejä. Tuon ikäinen pysyy vielä hyvin paikallaan, joten samalla voi hyvin touhuta kaikenlaista. Juttelin vauvalle ja kerroin koko ajan, mitä tein, esim. tiskikonetta tyhjentäessäni kerroin mitä astiaa olin sieltä kulloinkin ottamassa.
Voit myös hyvin käydä vauvan kanssa suihkussa, vauva vain sitteriin tai autokaukaloon istumaan ja katselemaan kun suihkuttelet.
Itse myös luin vauvalle kirjoja ääneen, tuon ikäisellä ei ole vielä väliksi, mitä lukee ja voit hyvin lukea itseäsi kiinnostavia romaaneja. Meillä myös lauleskeltiin paljon.
Aika nopeasti vauva alkaa enemmän kiinnostua leluista ja liikkumisesta, jolloin hän keksii jo itsekin itselleen viihdykettä vaikkapa lelukaaren alla tai leikkimatolla.
Erilaiset perhekerhot ja vauvaryhmät ovat myös mukavia ja tuovat viikkoon vähän rytmiä ja odotettavaa. Sellaisia on ainakin MML:llä ja seurakunnilla. Kävin myös aika paljon tapaamassa samassa elämäntilanteessa olevia kavereitani ja heidän lapsiaan ja meillä kävi kavereitani kylässä ja välilä vierailtiin mummolassa.
Itselläni henkireikänä toimivat reissut ruokakauppaan, jolloin isä jäi lapsen kanssa kotiin.
Toivottavasti saat aikasi kulumaan :)
Tätä samaa olen miettinyt... Välillä vaan tuntuu, että jos kyselee mitä vauvan kanssa voisi tehdä ja siten vihjailee että kotona lapsen kanssa saattaa joskus olla jopa tylsää, niin saa kyllä kuulla kunniansa... Meilläkin on 3,5kk lapsi.
Ostoskeskukset on jouluhysterian lisäksi vaarallisia myös siksi, että aina menee rahaa. Mutta välillä kävelee mieluummin ostoskeskuksessa kun lähipuistossa, sekin on nopeasti koluttu.
Itse olen kehittänyt melkeen kaikkiin päiviini tapaamisia aikuisten kanssa. Välillä tapaan toisia mammalomalaisia, välillä käyn MLL:n kerhossa tai seurakunnan kerhossa, välillä moikkaan vanhassa työpaikassa työkavereita. Toisaalta väkisinkin tulee sellaisia päiviä, ettei vaan näe ketään muuta kuin kaupungilla jouluhysteerisiä ihmisiä.
Kotona lapsi on lattialla sen mitä viihtyy ja sillä aikaa minä luen, olen netissä, tiskaan, pesen pyykkiä yms... Jos pitää olla lapsi sylissä niin ei auta kuin lueskella lapselle, välillä tosin luen esim. Kodin Kuvalehteä ääneen, että äitikin viihtyy :) tai heiluttelen leluja tai jumpaan (nostan käsistä istumaan). Myönnän, välillä käännän lapsen niin että näkee telkkarin, että saa edes kupin teetä juotua rauhassa.
Ei kai tässä auta kuin sinnitellä, kohta se lapsi viihtyy taas vähän paremmin yksin...
Kaikille hysteerisille: KYLLÄ MINÄ TYKKÄÄN JA RAKASTAN LASTANI, MUTTA JOSKUS ON KIVA SAADA SYÖDÄ TAI KÄYDÄ SUIHKUSSA.