Kotiäiti, paljonko omaa aikaa päivittäin/viikottain?

jos lapsi suvaitsee nukkua päikyt, niin silloin itselle ruokaa nassuun ja ehkä kahvikupillinen kotitöiden ohessa. Kerran pari vuodessa pääsen johkin yksin ja silloin mies eli lapsen isä hoitaa lasta. Normaalisti tulee niin myöhään töistä, ettei mihinkään jumpille lähteminen enää pitkän päivän jälkeen ilta kahdeksalta innosta.

Päivittäin ehkä 2 h kun lapsi päiväunilla. Ei sitä paljon muuten ole, mutta olen ihan tyytyväinen. Joskus mies saattaa mennä lapsen kanssa mummolaan viikonlopuksi niin saan omaa aikaa ainakin siinä, mutta tuota tapahtuu ehkä sen kerran kahdessa kuussa.

onko sulla lapset mukana duunissa?

näin minäkin sen ajattelen. Onko jollakin sellainen työpaikka, missä saa tehdä mitä haluaa, mennä vaikka uimahalliin, laulutunnille tai shoppailemaan työajalla?

Mulla on 2 kk vanha vauva ja musta saan relata koko ajan. Omaa aikaa mulla on iltaisin tunti-puolitoista lapsen nukkumaan menon jälkeen (aamuisin ihana mieheni valvoo lapsen kanssa ennen töihin menoa jotta saan nukkua), päikkärit ja kävelyjen ajat. Oikeasti, jos lapsi nukkuu ulkona kun kävelee, musta se on ihan sama onko ne vaunut mukana vai ei. Samalla tavalla sitä saa funtsia omia juttujaan. Imetyksen aikana myös. Siivouksesta tykkään koska näkee valmiin tuloksen nopeasti, joten tavallaan sekin omaa rela-aikaa. Ja kun vihdoinkin on oma suloinen vauva, ei sen kanssa puuhastelu ole kauheaa josta pitäis pyrkä pois.

Kaikki isät vaan eivät ole 8-16 töissä... Mieheni tehtävä ja asema vaativat pitkiä työpäiviä ja paljon matkustamista.



Normaalina viikkona mies on nelisen yötä poissa kotoa tai jos tulee yöksi kotiin on kotona jotakuinkin tunti ennen lasten nukkumaanmenoa, jos ei sen jälkeen. Tuo tunti meneekin melko nopsaan, syödään porukalla iltapalaa, jompikumpi käyttää koiran ulkona ja hoidetaan yhdessä iltapesut. Ei mulla silloin ole enää edergiaa mihinkään lähteä. Toisekseen kiva itsestänikin on miehen kanssa vähän aikaa viettää. Viikonloput ovat usen taas niin täynnä ohjelmaa, vieraita, kyläilyä asioiden hoitamista, matkustelua jne. että ei siitä riitä omaa aikaa kummallekaan. Ja taas ihana on välillä ihan vaan olla perheen kesken. Juu, eikä miehellänikään ole omaa aikaa.



Olen vastikään palannut kotiäidiksi ja tällä hetkellä se hyvä puoli tässä on, että nyt meillä todella on varaa palkata lastenhoitaja ja siivooja, jotta saan sitä omaa aikaa ja jaksan vähän paremmin pyörittää tätä rumbaa.



Ja oikeesti tilanne on hankala, sillä mies ei voi edes työpaikkaa vaihtaa kun on sellainen sopimus. On monesti miettinyt, mitä tekee sitten kun soppari umpeutuu. Siirtyykö vähän inhimillisemmän aikataulun työhön, josta ei tietysti makseta lähimainkaan sitä mitä nykyisestä vai jatkaako vielä vähän aikaa tässä oravanpyörässä ja kerää meille eläkerahoja.

täytyy vielä erikseen järjestää "omaehtoista extempore harrastustoimintaa". Ymmärrän kyllä vielä jonkun jumpan ja sen sellaisen, mutta kuinka ihmeessä te kykenette olemaan ensin lähes kokopäiväisesti poissa lastenne luota ja sittenkin vielä vaatimaan lisää omaa aikaa? Eikö lapsilla ole mitään oikeutta olla vanhempiensa kanssa?



Todella itsekeskeistä ja epäkypsää vanhemmuutta.

näin minäkin sen ajattelen. Onko jollakin sellainen työpaikka, missä saa tehdä mitä haluaa, mennä vaikka uimahalliin, laulutunnille tai shoppailemaan työajalla?

aika moni vanhempi sitten on itsekeskeinen tai epäkypsä. Kyllä sitä usea tarvitsee jonkin pienen hengähdystauon itselleen, jolloin ei tarvitse olla kenenkään toisen käytettävissä. Miksi muuten sallit jumpan, mutta et muita harrastuksia, ihan samalla tavalla sitä pois on kotoa. Ja miksi ei yksi vanhempi riitä lapsille siksi aikaa kun toinen on poissa, pärjätäänhän sitä yksinhuoltajaperheissäkin.

aika moni vanhempi sitten on itsekeskeinen tai epäkypsä. Kyllä sitä usea tarvitsee jonkin pienen hengähdystauon itselleen, jolloin ei tarvitse olla kenenkään toisen käytettävissä. Miksi muuten sallit jumpan, mutta et muita harrastuksia, ihan samalla tavalla sitä pois on kotoa. Ja miksi ei yksi vanhempi riitä lapsille siksi aikaa kun toinen on poissa, pärjätäänhän sitä yksinhuoltajaperheissäkin.

Niin varmaan onkin monta itsekästä ja epäkypsää vanhempaa. Hengähdystähän tulee työmatkoilla ja hengähdystä se on olla aikuisyhteisön jäsenenä työpaikalla. Jumma ei ole extempore harrastus vaan oletettaen joku säännöllinen toiminto.

Kyllä jokin sellainen voi olla, mutta halu ja vaatimuskin sellaiseen lapsiperhe-elämään, missä voisi viikoittain tehdä mitä itse huvittaa on aivan ylimitoitettua elämäntilanteeseen nähden. Pakollisiakin menoja lasten luota on jo niin paljon, niin kuinka joku voi vielä vaatia sitä lisää?

Nyt ei puhuttu isistä, vaan äideistä, ainakin otsikon mukaan. Isät ovat hyvä asia lapsille ja tärkeitä, mutta eihän toki perhe-elämä mitään vuorotyötä ole vaan perheiden pitäisi olla yhdessä.

Työssäkäyvät äidit näkevät lapsiaan hereillä pari kolme tuntia vuorokaudessa, johon kuuluu kauppareissua, syömistä, siivoamista jne. Missä on työssäkäyvän äidin huomio lapsilleen? Ei missään, eikä sitä ole näköjään halua antaakaan. Minulle vain, minä minä minä tarvitsen, aikaa, vapautta, vaurautta.

jumppa on harrastus, samoin kuin moni muukin. Toinen nauttii jumpasta, toinen vaikka kielikurssista. Kaikilla ei ole mahdollisuutta hengähtää työpaikalla tai työmatkoilla? Jos aikuinen tarvitsee tunnin hengähdystauon viikossa, mitä pahaa siinä on? Etkö sinä extempore-harrastuksista kirjoittava koskaan käy yksin missään, et edes kaupassa, tai miehesi kanssa kahdestaan?

ruokakaupassa, lääkärissä, verovirastossa, jne. Työssä käydessäni omaa aikaa on työssä käynti.



Jos työssäkäynti olisi perheen tai lasten aikaa, silloin ei tarvitsisi työssä käyvän osallistua millään tavoin perheen pakollisiin töihin.



Kyllä ne ajat muuttuvat, kun lapset kasvavat. Aina ei vain voi saada kaikkea.



Tämä on juuri sitä, kun sanotaan, että vanhemmuus on kadoksissa. Ei osata luopua vapauksista, joita lapsettomalla on.

ne on ihan ok. Mutta arvaas jos ÄITI uskaltaakin poistua hetkeksi jonneki niin johan huuto alkaa. Epäkypsää! Itsekästä! jos ei esim viikonlopun tunneista löydy ainuttakaan sellaista että äiti voisi olla hetken jossain itsekseen, niin kyllä jossain mättää pahasti.

Ei mua haittaa vaikka lapset onkin paikalla.



N. 3 kertaa viikossa käyn kuntosalilla, joten se kai on sitä "omaa" aikaa - tosin silloin saatan ottaa 1-2 lasta mukaan lapsiparkkiin.



Muuten otan omaa aikaa niin että vaikka olen koneella, tai luen, tai siivoan/järjestelen tms., tai haaveilen ja vaikka luen matkaesitteitä, ja lapset leikkii omiaan / vauva lattialla tai sitterissä.

Tai joskus katsovat videota.

Ja isommat voi vähän viihdyttää pienempiä, tai vanhimmat voivat ulkoilla yhdessä.



Mulle tää melkein kaikki aika on mun "omaa" aikaa - todellista lomaa työelämästä, aivan ihanaa ja löysää aikaa siis!



Kun mennään lasten kanssa puistoon / mammakahvilaan tms., niin sehän on mun "harrastus", jossa tapaan muita tuttuja.



Ainoa tylsä homma melkein on ruoanlaitto, mutta senkin delegoin vk-loppusin miehelle, ja otan aina jonkun lapsen "auttamaan" siihen.

Työssäkäyvät äidit näkevät lapsiaan hereillä pari kolme tuntia vuorokaudessa, johon kuuluu kauppareissua, syömistä, siivoamista jne. Missä on työssäkäyvän äidin huomio lapsilleen?

monet tekee lyhennettyä työaikaa, minäkin näen lapsia hereillä 6 h joka päivä. On se nyt kumma jos ei missään saa itsekseen käydä, onhan niillä isäkin. Ei ihme että äidit on sekoamisen partailla kun tämmöiset asenteet jyllää.