Uskomatonta: äidin halu olla kotona tärkeämpi kuin toimeentulo!!
Enpä voi muuta kun ihmetellä erästä kaveriani, joka ei suostu menemään töihin, vaikka perheen toimeentulo vaatii sitä. Hänen miehensä on yrittäjä, jolla on nyt tosi vähän ollut töitä ja kaverini on hoitovapaalla. Kolme lasta on, lainaa paljon ja tosi tiukkaa rahallisesti. Kyllästyin kaverini valitukseen rahan puutteesta ja siitä aiheutuvista kovista riidoista. Sanoin hänelle, että menee töihin. Ala on sellainen, että töitä olisi jos rouvalle kelpaisi, mutta ei. Hän ei kuulemma aio laittaa kuopusta, joka on kuitenkin 1,5 vuotta, hoitoon eikä hän ainakaan täyttä päivää suostu tekemään, eikä, eikä, eikä...Tekosyitä löytyy. Ihmettelen suuresti millaiselle ihmiselle oma kotona oleminen on tärkeämpää kuin se, että perheen ei tarvitsisi kitkuttaa ihan toimeentulon rajalla ja lasten kuunnella rahariitoja. Niin ja kyse ei edes ole siitä, että pienin tarvitsisi laittaa hoitoon. Miehellä kun on töitä minimaalisesti niin ainakin alkuun voisi ihan hyvin hoitaa lapset kotona ja jos töitä tulee lisää niin sitten hakisivat hoitopaikkaa. En ymmärrä todellakaan, mutta eihän minun onneksi tarvitsekkaan.
Kommentit (39)
vai onko hän edes ystäväsi kun puhut hänestä noin rumasti??
Olen itsekin niin lapsirakas, että en halua muiden hoitavan katrastani, olkoon sitten kuinka tiukkaa hyvänsä perheellä.
Loppujen lopuksi lapsi hyötyy eniten siitä, että hänellä on rakas perhe ympärillään eikä laumaa vieraita, raha ei ole autuaaksi tekevä asia. Mekin juuri ja juuri pärjätään mutta olemme tosi onnellisia!
Ainoa, mitä sanoisin, on, että rahasta ei pidä tapella. Jos miehellä on tiukkaa kun ei asiakkaita tarpeeksi, eikö mies voisi vaihtaa tavalliseen työpaikkaan. Omani teki juuri näin, fiksusti.
-Ehkä ap:n kirjoituksen pointti oli se että jos kerran äiti tekee päätöksen olla kotona, niin ei sitten VALITTAISI rahasta, ja ettei sitä ole. Sitä paitsi kai isälläkin on jotain oikeuksia?? Esim. oikeus olla yrittäjä. Kyllä kummatkin voivat jakaa tulonhankinnan. Jos sun mies on olistunut ja mennyt takaisin töihin, kun sua ei huvita, niin ei muitten tarvitse tehdä niin.
Nyt voisi isä olla kotona ja äiti käydä töissä. Jos lapsen kotihoito on pää-asia, niin ei kai äideillä siihen ole yksinoikeutta. Mitä jos isä haluaa olla kotona??
En ymmärrä, miksi jotkut laittavat vastakkain tällaisissa keskusteluissa ihmisten arvot siitä, mikä on tärkeintä. Ei todellakaan ole yksi yhteen, että jos menen töihin, on perhe arvoissani kakkonen ja jos olen kotiäitinä vuosia, niin perhe on silloin ykkönen. Omat lapseni menivät hoitoon äitiysloman päätyttyä ja nyt 1,2 kk iässä ja vaikka menen töihin on perhe silti arvomaailmassani AINA ykkönen. Yhteiskunta toimii niin, että ihmiset käyvät töissä ja elättävät perheensä ja sellaisen mallin haluan antaa myös lapsilleni. Päivähoito on hyvä asia lapsen elämässä. He ansaitseva muitakin ihmisiä elämäänsä kuin äidin.
Tyhjää parempi, eikä kuormittaisi isärassua liikaa.
Niin, on varmaan vaikea ymmärtää että joillekin äideille/isille on tärkeää että lapset saavat olla kotona kun he ovat pieniä?
Näin myös meillä, raha on todella tiukassa mutta 1v4kk en todellakaan hoitoon laita, eikä kyse ole minun laiskuudestani ,ei todellakaan. Odotan että menee vielä vuosi, sitten lapsi on jo isompi ja palaan töihin, mutta mielestäni ensin ajatellaan lasten etua, sitten vasta sitä onko rahaa syödä sisäfilettä ja matkustella maailman ympäri...
Joillakin on erilaiset arvot!!
t. 4 lapsen äiti
Täällä alle 3-vuotiaan päiväkotiin hoitoon vienyt äiti, mutta en syö sisäfilettä ja matkustele maailmaa ympäriinsä. Toki olisin mielelläni kotona lasten kanssa, mutta asuminen maksaa, ruoka maksaa (eikä tarvitse ostaa sitä sisäfilettä). Eikä sitä rahaa ilmasta syliin tipu. Itse haluan omalla toiminnallani olla esimerkkinä lapsilleni; kanna itsestäsi ja läheisistäsi vastuu, osallistu yhteiskunnan toimintaan. Haluan, että saan edes kohtuullista eläkettä. Onko se lasten paras, että huolehtivat pärjäämisestäni sitten kun olen vanha?
johan menee eräillä taas puurot ja vellit sekaisin.
On minustakin todella outoa, jos perhe kitkuttaa nälkärajalla ja lainoista ei selviydytä, ja siitä huolimatta äiti ei voi mennä töihin ja isä ottaa välillä vastuuta lapsista.
ihmeellinen perhe. Äiti ei halua töihin vaan pitää olla kotona. Mies ei halua jäädä lasten kanssa kotiin vaikka ei ole töitäkään. Molempien pitää olla siellä rahattomana ja tapella. Järki?
Toki pienen lapsen on parasta olla kotona, mutta kyllä sitä rahaakin tarvitsee mukavaan elämään ihan oikeasti. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevissa perheissä myös varmasti kinataan ja hermoillaan raha-asioista - hermostuneisuus ja huoli tulevasta heijastuu lapsiinkin.
On myös lapsen etu, että perhe ei elä köyhyysrajan alapuolella - ei pelkästään äidin itsekkyyttä..
Minä olen kyllä sitä mieltä, että jos lapsia hankitaan, ne pitää myös pystyä elättämään. Taloudellisesti siis.
Olen myös sen verran lapsirakas, että en halua lasteni joutua kärsimään ruokarahojen riittämättömyydestä, muusta selvästä puutteesta taikka vanhempien jatkuvasta riitelystä. Sen sijaan en usko, että enää 1,5 -vuotiaankaan tarvitsee olla aivan 100 % ajastaan juuri äidin kanssa.
Päivähoito, hyvässä yksikössä, sopivan pituisina hoitopäivinä ja pienempänä mieluiten lyhennetyllä hoitoviikolla, on usein erittäin hyvä ratkaisu. Nämä laatuasiat pystyy kyllä järjestämään, jos näkee vaivaa sen eteen.
meillä ei koskaan tapella rahasta, sitä ei oo. mitäs siitä tappelemaan. ja me ollaan oikeasti köyhiä, mutta onnellinen perhe. ja varmasti meidän taapero on onnellisempi kotona kuin olisi hoidossa.
Toki pienen lapsen on parasta olla kotona, mutta kyllä sitä rahaakin tarvitsee mukavaan elämään ihan oikeasti. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevissa perheissä myös varmasti kinataan ja hermoillaan raha-asioista - hermostuneisuus ja huoli tulevasta heijastuu lapsiinkin.
On myös lapsen etu, että perhe ei elä köyhyysrajan alapuolella - ei pelkästään äidin itsekkyyttä..
äiti nurisee kavereilleen eli on tyytymätön, kotona jatkuvaa riitaa, maitoa säännöstellään... Ei kuulosta lasten onnelalta.
Ja mies ei kyennyt perhettä elättämään.
AINOA ratkaisu ongelmiin on lasten vieminen hoitoon!! Et pysty arvostamaan äidin tarpeellisuutta lapselle. Perhe voi olla onnellinen pienilläkin tuloilla, jos riiteleminen lopetetaan, ja sekin on mahdollista jos vain yrittää!! Ja mitä vikaa on siinä, että mies elättää?? Oletko kade, jos se ei teillä onnistu ;-)?
jos lapsi viedään liian aikaisin hoitoon. Olen kasvatustieteilijä ja hyvin valveutunut siitä, että lapsen paras paikka on useimmiten kotona. Alle kaksivuotiaalle on todella tärkeää, että hoitaja on äiti tai isä. Tämän ap:n mainitseman perheen tilanteessa ymmärrän äidin valintaa; hän todennäköisesti ajattelee lastaan eikä omaa "laiskuuttaan." Perheen isä varmaan voisi hoitaa lasta ja pistää oman tuottamattoman firmansa hyllylle laman ajaksi ja äiti voisi palata töihin? Kyllä joku kompromissi elannon turvaamiseksi on löydyttävä ilman että lapsen etu kärsii!
Kysymys ei ole lasten hyvinvoinnista vaan omasta.
rahasta on turha valittaa, tai pikemmin sen puutteesta, jos on tehnyt valinnan, että on kotona lasten kanssa.
maleksia kotona. Sen valinnan kanssa on sitten elettävä ja pidettävä suunsa kiinni.
Pitäisi miettiä asiaa koko perheen näkökulmasta, eikä vain sen 1,5-vuotiaan näkökulmasta. Ei ole oikein, että jopa maitoa joutuu säännöstelemään. Harkitsisin ilmoitusta lastensuojeluun.
meistä äidesitä kuitenkin moni on sitä mieltä että jos lapsia tehdään niin ne itse hoidetaan. kyllä minä haluan lapseni kotona hoitaa. kunhan ei nälkää nähdä, niin muusta voikin sitten tinkiä. lasten hyvinvointi on kuitenkin etusijalla ja missäs lapsen olis parempi olla kuin äidin kanssa kotona???
Samaa mieltä minäkin!
Pitkällä tähtäimellä tuo ei kannata. Tuosta saattaa tulla jopa ero, kun mies väsähtää kantamaan yksin huolta perheen taloudesta.
Mun mielestä perhe on yritys, josta yhdessä pidetään huolta ja kumpikin osapuoli on vastuussa perheen toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Meillä on tämä ratkaistu niin, että mä käyn välillä tekemässä keikkatöitä, jotta saadaan uylimääräistä rahaa ja voin olla nuorimmaisen kanssa kotona hiukan pidempään.Täytyy kyllä sanoa, että siinä voittaa kaikki. Mun oma pää voi paremmin, kun näen muitakin ihmisiä. Ja perhe voi paremmin, kun ei tarvtse riidellä vähistä rahoista. Lisäksi, jos rahaa tarvitaan enemmän, niin silloin teen keikkaakin enemmän. Työt teen viikonloppuisin, joten mies pystyy olemaan lasten kanssa silloin kotona ilman hoitoon viemisiä.
Kaverisi vois vähän miettiä...
meistä äidesitä kuitenkin moni on sitä mieltä että jos lapsia tehdään niin ne itse hoidetaan. kyllä minä haluan lapseni kotona hoitaa. kunhan ei nälkää nähdä, niin muusta voikin sitten tinkiä. lasten hyvinvointi on kuitenkin etusijalla ja missäs lapsen olis parempi olla kuin äidin kanssa kotona???
Samaa mieltä minäkin!
Siis ei niin, että jos lapsia tehdään, niin ne myös (yhdessä tai tarvittaessa vaikka ihan itsekin) elätetään? Just.
tällaisissa keskusteluissa ihmisten arvot siitä, mikä on tärkeintä. Ei todellakaan ole yksi yhteen, että jos menen töihin, on perhe arvoissani kakkonen ja jos olen kotiäitinä vuosia, niin perhe on silloin ykkönen. Omat lapseni menivät hoitoon äitiysloman päätyttyä ja nyt 1,2 kk iässä ja vaikka menen töihin on perhe silti arvomaailmassani AINA ykkönen. Yhteiskunta toimii niin, että ihmiset käyvät töissä ja elättävät perheensä ja sellaisen mallin haluan antaa myös lapsilleni. Päivähoito on hyvä asia lapsen elämässä. He ansaitseva muitakin ihmisiä elämäänsä kuin äidin.