KYSELY: Puhutko itseksesi?

aika hauskalta kuulostaa että olet meuhonnut itseksesi siellä imurin varressa.... Minäkin puhun itsekseni, saatan manailla jotain töppäilyjäni, kehua itseäni ääneen tai "selostaa" tekemisiäni. En kyllä tuollaista saarnaa ole pitänyt kuin sinä. Mutta kyllä mä luulisin että ihan terve olet. Ehkä se itsekseen puhuminen jotenkin selkiyttää asioita. Ja ei tunne oloaan niin yksinäiseksi kun puhuu ääneen?

En ole minäkään koskaan kuullut kenenkään riitelevän itsensä kanssa tai suorastaan kiljuvan itselleen, joten tuo vaikuttaa jo hieman kummalliselta ja extremeltä. En siis ihmettele, että mies säikähti. Pitäisin sitä varmaan itsekin hieman pelottavana.



Olet varmaan oppinut tämän tavan jostain ja purat tuolla menetelmällä suuttumusta. Tosin pitkään jatkuneet yksinpuhelut ja tunteenpurkaukset viittaavat joskus psykoosiin tai johonkin muuhun häiriöön

Puhun enimmäkseen eläimille. Koiraa/kissaa/kania tai muuta elukkaa ulkoiluttaessani saatan puhua sille. Joskus myös kerron kissalle kotona päivän kuulumiset (vaikuttaisi aika oudolta jos on ulkopuolisia paikalla). Eihän se katti siitä mitään tajua paitsi osaa tulkita äänenpainoa. Kissakin kuitenkin pitää huomiosta. Opin tämän tavan äidiltäni, joka yksin kotiin saapuessaan tervehti ensimmäisenä kissaa ja aloitti hyvin pitkän yksinpuhelun sen kanssa.



Joskus itselleni voin sanoa jonkun toteamuksen ääneen tyyliin "voi, mitä menit taas XXXXX tekemään".

Joku voisi kummastella sitä. Olen vuosikausia (aina?) puhunut itsekseni ja englantia puhun itselleni eniten. Ranskaakin joskus (työpaikalla pomo aina kummastelee erityisesti tätä). En ole ap:n tavoin vielä riidellyt itseni kanssa, mutta ohjeita ja kommentteja itselleni annan, sekä positiivisia, että negatiivisia.



Mua ihmetyttää, eikö ap:n mies ole 7 vuoden avioliiton aikana huomannut, että ap:lla on tapana jutella itsekseen??

The habit of talking to oneself when alone?



Answer:



As long as you're not answering yourself or arguing with yourself, or developing different names for your different personalities, then you're good!

Source:

psychology grad student...

Puhun kyllä. Välillä ääneen, välillä "pään sisällä". Ja myöskin välillä englanniksi, kuten joku muukin ketjussa teki. :) Kerran mieskin jäi kiinni yksinpuhelusta ja luuli, että ihmettelen, mutta sanoin tekeväni itsekin niin.



Ääneen en kylläkään ole riidellyt koskaan. Vois mielestäni kuitenkin se miehes vähän löysätä pipoa. Vaikka kaikki ei puhu yksinään, niinjotkut kyllä puhuu. Olen kuullut muutaman muunkin tekevän niin.

No ei tiettykään mulla mitään sivupersoonia ole!



Toienn esimerkki: on sattunut jotain ja olen jäänyt tuppisuuksi. Kun asia jää kaivelemaan, niin saatan yksinäni käydä tilannetta läpi ja keksin aivan mahtavia vastauksia, nasevia, vittumaisia, tyylikkäitä, aikuismaisia... Ja latelen niitä oikein tunteella! Ja saan sillä purettua patoumiani.



Ja kuka kyseli tuosta eikö mieheni ollut ennen huomanut, muistaakseni kerran, seurusteluaikana "jäin kiinni". Koitan todella pitää tämän omituisen tapani itselläni.

Mutta en tunne itseäni mielisairaaksi.

niin ja mies tuskin kuuli kovinkaan tarkkaan, koska tosiaan imuroin tuolla meidän vanhalla rotiskolla sohvanalusta.



Pienellä kiukulla saa sitäpaitsi loistavasti lisätehoa siivoukseen...

Täällä toinen samanlainen enkä lataamolle ole lähdössä.. olen onnistunut salaamaan pahimmat yksinpuheluni läheisiltä, joskus pääsee ärräpää, mutta sitä nyt sattuu kaikille :) Päivällä, kun olen yksin vauvan kanssa kotona, rupattelen itsekseeen milloin mistäkin, yleensä silloin, kun olen vihainen tai innoissaan jostakin aiheesta :)

Ehkä johtuu siitä, kun muuten olen aika pidättyväinen, hiljainen nössöttelijä.. Kun saisikin kaikki ne tunteet ja sanat esiin ihmisten ilmoilla.



Hyvää jatkoa ja toivottavasti miehesi oppii hyväksymään sinun uuden piirteesi :D

mies nauraa tälle tavalle, mutta minusta tämä on vaan positiivinen tapa poistaa negatiivistä energiaa.



Rakkailleni en halua olla niin ilkeä, kun olen itselleni

kuuluu kyllä ihmisen kehitykseen lapsena, mutta ei se ihan normaalia ole, että tapa "jää päälle" ja sitä käyttää aikuisenakin. Toisaalta, kenellä meistä kehitys menee juuri oikein niin kuin kirjoissa..? ;-)

ihan normaalina pidän itseäni kuitenkin. Riitely varsinkin on hyvä tapa päästää höyryjä, jotta voi sitten todellisessa tilanteessa käyttäytyä aikuismaisemmin.

Ikkunoiden pesu on yksi noista isoista hommista jonka jälkeen ihastelen työn jälkeä ja pöpisen itsekseni kuinka onkaan kiva kun on puhtaat ikkunat.

Ja silloin kun teen montaa asiaa yhtäaikaa ja unohdan kesken kaiken mitä olin tekemässä alkaa pöpinä taas kuulumaan.

Ruokaa laittaessani luettelen ruoka-aineita ääneen mitä kaikkea pitää ottaa esille. Lapset joskus saattavat kysyä mitä minä teen ja sanon silloin että "Äiti höpäjää itsekseen."



Joten ap, otatko minut mukaan??

muutamankerran olen huomannut, juttelevani kaupassakin jollekki hedelmäpussille, kun ei auke.. huoh..



ja juu autonratin takana meuhkaan aina ääneen.....