Lue keskustelun säännöt.
Kohtalotovereita?
26.04.2009 |
Erosin reilu kuukausi sitten avoliitosta, meillä on yhteinen 1-vuotias tytär. Lapsen tapaamiset sujuvat ihan ok. Elämä on mallillaan, ja tiedän tehneeni oikean ratkaisun eron suhteen, suhteesta ei vaan olisi pidemmän päälle tullut yhtään mitään. Nyt olo on todella tyhjä ja ajoittain yksinäinen. Ystäviä minulla ei ole kuin pari. Ottaa päähän ja mikään ei huvita. Entistä miestäni en kaipaa, mutta HALUAN ELÄMÄN!!
Kommentit (2)
Kiitos lohduttavista sanoistasi. Taitaa se aurinko paistaa vielä joskus tähänkin risukasaan :)
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun erosta on tosin jo 1,5v aikaa ja mun tytär oli erotessa vastasyntynyt. Oli todella turhauttavaa ja yksinäistä istua kotona kahdestaan vastasyntyneen vauvan kanssa ilman aikuista seuraa, oli vielä kovat talvipakkaset eikä pientä voinut ulos edes viedä.
Omalla kohdallani kestin nuo hankalat alkuajat internetissä keskustelun avulla (mulla on paljon chatkavereita ympäri maailmaa joista oli todellakin seuraa yksinäisinä hetkinä) ja niiden parin ystävän avulla jotka kävivät mua katsomassa. Myös vanhemmistani oli apua kun asuvat suht lähellä.
Sitten tuli kevät ja kesä ja elämä alkoi hymyillä, aloin liikkua enemmän ulkona vauvan kanssa ja tapasin uusia ihmisiä. Myös totuin tietty ajan kanssa yksinoloon ja elämäntilanteeseeni. Myös perhekerhossa sain juttukavereita, siitäkin oli apua ettei tarvinnut yksin kotona maata.
Kuukausi on kuitenkin hyvin lyhyt aika, oon aivan varma että kaikki muuttuu tosta ajan kanssa paremmaksi :)
Mulla nyt elämä hymyilee, oon tavannut uuden ihanan miehen ja muutenkin kaikki tuntuu olevan hyvin. Eroa entisestä miehestäni en ole katunut hetkeäkään.