Miten joku VOI valittaa saaduista lahjoista? Selittäkää, please.

minun kirjoittamani. Kävin välillä muualla netissä, eikä kirjautuminen pysynyt päällä, kun palasin takaisinpäin...

jolta mä saan kaikkea mitä kummallisempaa... itse tiedän (on sen suoraa sanonut),ettei hän olisi halunnut mua miniäkseen ja tää on hänen yks keinonsa näyttää se...



Mun huvittavimpii kuuluu mm.sellainen Jyskin ilmaiskupongilla haettu heppapehmolelu.. ja se siis oli MULLE,meillä ei ollut vielä silloin lapsia ja paketoitu oli hienosti ja päällä mun nimi..

Ja sit on tullut mm. Yves rocherin ilmaiskello, kirkkovirret cd (emme kuulu kirkkoon,olemme ihan muuta uskontoa) yms yms kivaa



Itse kiitän kyllä ja hankin hänelle lahjaksi aivan häntä varten ajateltuja,en siis "kosta" näin tmv

kalliita lahjoja joita ei tarvita, tai sitten jotain halpaa krääsää, mikä menee roskiin. Itse haluaisin antaa sellaisia lahjoja, joiden tiedän miellyttävän saajaa. Tänä vuonna olen toivinut lahjaksi sukkia ja kattilaa. ei kovin mennä ostokset pieleen, siis jos nut töivee täyttyvät :)

. Itse haluaisin antaa sellaisia lahjoja, joiden tiedän miellyttävän saajaa

Eiköhän suurin osa ihmisista halua näin? Ei kuitenkaan koskaan voi olla 100% varma että se omasta mielestä ihana ja tarpeellinen lahja miellyttää saajaa. Mitä jos sinä tunnistaisit täältä jonkun tuttusi purnaavan sinulta saamaansa lahjaa? Että hitto kun se ilkimys ihan tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä ja ostaa turhaa roinaa...Tämä siis oli pointti, että miksi valittaa kun se lahja ei ole omasta pussista pois!

ja roinavuoria.



Kynttilöitä ja saippuoita siis tänne, kiitos, mutta ei mitään popcorn-koneita tms.

Aina eivät lahjat mene nappiin hyvälläkään tarkoituksella ja aina sitä hyvää tarkoitusta ei ole. Hyvät käytöstavat vaativat kuitenkin aina osoittamaan kiitollisuutta lahjasta, vaikka se oikeasti ei niin mieleinen olisikaan. Ja jos lahjasta hankkiutuu vaivihkaa eroon, se pitää tosiaan tehdä niin vaivihkaa, että antaja ei koskaan saa tietää. Poikkeus on lähinnä se, että jos läheisiltä ihmisiltä saa sillä tavalla vääränlaisen lahjan, että sen voi vaihtaa sopivampaan, niin on ihan ok kysäistä, olisiko kuitti tallella. Ja tällä tarkoitan nyt sitä, että kun ne kummin antamat reinotossut ovat lapsellenne numeron liian pienet tai kun molemmat mummot antavat lahjaksi Herra Hakkaraisen 7 ihmettä, niin on sopivien käytöstapojen rajoissa tiedustella mahdollista kuittia, jotta tossut saisi vaihdettua isommiksi ja toisen Hakkaraisen vaihdettua Tatun ja Patun outoon unikirjaan.



Muuten lahjoista ei natista niin, että se voisi kulkeutua antajan korviin. Ei edes silloin, kun voi olla varma siitä, että antajalla ei ollut tarkoitustakaan antaa sopivaa lahjaa. Sitä paitsi siinähän häviää koko homman, jos provosoituu toisen provosoinnista. Jos oikein sieppaa, pitää vain ajatella, kuinka paljon sitä tahallaan ikävän tai ilkeästi vihjailevan lahjan antajaa harmittaa, kun saaja vain kiittää hymyssä suin. Toinen asia sitten on, että jokaisella olisi hyvä olla pari sellaista ystävää, joille voi puhua mistä vain ja kuinka epäkorrektisti vain. Siis myös nauraa räkäisesti niille surkeille lahjoille.

Ja mut on aina opetettu kiittämään, sain mä sitten mitä hyvänsä, ja olenkin tavallaan kiitollinen kaikesta.

Mutta en vain aina tiedä mitenkä suhtautua anopin kummallisiin lahjoihin, se kun laittoi esikoiselleni syntymäpäivälahjaksi pienen pahvilaatikollisen vanhoja tyhjiä insuliinitikkujensa purkkeja!!! Me availtiin niitä ja ihmeteltiin että mitä niissä pitäisi olla, niin anoppi sanoi ettei mitään, hän vain ajatteli että tyttö tykkäisi leikkiä niillä. Tyhjillä pienillä purkeilla???

Esimerkiksi XXL-kokoisen yöpaidan (jonka hän oli saanut sukulaisilta), vanhoja vaatteita vintiltä ja kaappikellon. Mummo tarjoili usein vanhentunutta ruokaa ja käsienpesuvesi piti säästää aina käyttövedeksi. Hän oli vanhan kansan pihi ihminen, joka ei ikinä olisi lähtenyt tähän kerskakulttuuriin matkaan, vaikka varakin olisi ollut.



KOSKAAN vanhempani eivät arvostelleet hänen lahjojaan. Itsekin olin vain otettu, jos mummo halusi jotain antaa minulle. Niistäkin epäsopivista lahjoista tiesin, että hän tykkäsi minusta. Kuolinvuoteellaan hän sanoi, että olisinpa saanut olla sinun kanssasi enemmän tekemisissä. Ei hänen olisi sitä tarvinnut sanoa, koska hän oli välittämisensä kyllä osoittanut, omalla tavallaan.



Historia toistaa itseään ja anoppini ja vanhempani tuovat usein erikoisia lahjoja sekä minulle, miehelle että lapsillemme. Minun lapseni on kasvatettu niin, että he ovat iloisia kaikista lahjoista. Jos lapseni kommentoisivat, että miksi isoäiti tuo väärän kokoisen paidan, sanoisin "Säilytä se paita muistona isovanhemmista. Jonakin päivänä sille ehkä löytyy käyttöä, mutta joka tapauksessa se on rakas muisto".



Hyvää joulua ja sydämen sivistystä!

Minä joskus purnaan saamistani lahjoista, en tosin lahjan antajalle sano mitään, vaan netissä tai muille ystäville/sukulaisille valitan. Ja miksikö? No koska minulla on sukulainen joka antaa tahallaan lahjoja joille ei ole käyttöä, ja joita ei pysty myymäänkään pois, ihan turhaa krääsää. Tietää että meillä on rahat todella tiukassa ja vaikka pieni lahjakortti ruokakauppaan tervetullut, tai ihan vaikka kahvipaketti piristäisi mieltä. Mutta ei, sen sijaan antaa jotain kamalia Tiimarin koriste-esineitä, lautasliinoja tms. mitä ei oikeasti tarvitse ja josta ei ole meille mitään hyötyä, lähinnä haittaa. Joka synttäri, joulu ynnä muu juhla sama juttu. Krääsää tursuaa jo korvista, samalla kun rahat eivät aina riitä edes ruokaan. Siksi tulee joskus valitettua.

Minä joskus purnaan saamistani lahjoista, en tosin lahjan antajalle sano mitään, vaan netissä tai muille ystäville/sukulaisille valitan. Ja miksikö? No koska minulla on sukulainen joka antaa tahallaan lahjoja joille ei ole käyttöä, ja joita ei pysty myymäänkään pois, ihan turhaa krääsää. Tietää että meillä on rahat todella tiukassa ja vaikka pieni lahjakortti ruokakauppaan tervetullut, tai ihan vaikka kahvipaketti piristäisi mieltä. Mutta ei, sen sijaan antaa jotain kamalia Tiimarin koriste-esineitä, lautasliinoja tms. mitä ei oikeasti tarvitse ja josta ei ole meille mitään hyötyä, lähinnä haittaa. Joka synttäri, joulu ynnä muu juhla sama juttu. Krääsää tursuaa jo korvista, samalla kun rahat eivät aina riitä edes ruokaan. Siksi tulee joskus valitettua.

Kenenkään sukulaisen ei pidä pitää yllä sinun talouttasi. Lahjat saavat olla ihan vapaasti turhuutta. Sinä olet juuri näitä joilta sivistys puuttuu.

Miten niin ahne? Olisi vaikka mieluummina antamatta yhtään mitään kuin aivan turhaa krääsää johon maapallo jo hukkuu. Eikä kenenkään sukulaisen tarvitse ylläpitää meidän talouttamme, mutta mukava se on silti jos joku muistaa meitäkin välillä. Itsekin pyrin auttamaan läheisiäni mahdollisuuksieni mukaan. Etkö sinä muka auttaisi, vaikka sillä kahvipaketilla, omien lapsiesi perheitä jos heillä olisi todella tiukka tilanne elämässä?

Ja toistan että kyseinen sukulainen tekee sen ihan tahallaan, pelkkää ilkeyttään antaa lahjoja joille ei ole käyttöä. (Tekee tätä muillekin kuin meille)

Ja jos juuri silloin on sattunut olemaan monta viikkoa että olen käyttänyt kaikki konstit saadakseni edes halvinta ruokaa pöytään sekä jättänyt itse aterioita väliin niin eikö muka saa tulla yhtään paha mieli kun tämä sukulainen kantaa meille sen hyödyllisen pikkulahjan sijaan kassillisen ö-luokan koristetavaraa ja olettaa että laitamme kaikki näytille?

Kenenkään sukulaisen ei pidä pitää yllä sinun talouttasi. Lahjat saavat olla ihan vapaasti turhuutta. Sinä olet juuri näitä joilta sivistys puuttuu.

Joo, anoppi on ihan hyvissä voimissa, käy töissä ja pitää itsestään huolta. Kaikille muille osaa ostaa ja ostaa ihan kivat lahjat.

Mutta mä saa kenkälaatikossa lux-saippuaa ja sädetikkuja, kiva kiva :)



Ja mä olen myös saanut näitä ilmaislahjoja, olen saanut myös aivan järkyn ison aamutakin jossa oli vielä päällä oranssi hintalappu 3 euroa, sekä myös minä olen saanut hautakynttilöitä ja tuikkupussin. Olen saanut myös kirjan, miten oppia rakastelemaan paremmin???



Kuten sanoin, nykyään jo oikein odotan mitä se anoppi keksii lahjaksi seuraavaksi, ja toki muistan kiittää kohteliaasti :)

Miten niin ahne? Olisi vaikka mieluummina antamatta yhtään mitään kuin aivan turhaa krääsää johon maapallo jo hukkuu. Eikä kenenkään sukulaisen tarvitse ylläpitää meidän talouttamme, mutta mukava se on silti jos joku muistaa meitäkin välillä. Itsekin pyrin auttamaan läheisiäni mahdollisuuksieni mukaan. Etkö sinä muka auttaisi, vaikka sillä kahvipaketilla, omien lapsiesi perheitä jos heillä olisi todella tiukka tilanne elämässä?

Ja toistan että kyseinen sukulainen tekee sen ihan tahallaan, pelkkää ilkeyttään antaa lahjoja joille ei ole käyttöä. (Tekee tätä muillekin kuin meille)

Ja jos juuri silloin on sattunut olemaan monta viikkoa että olen käyttänyt kaikki konstit saadakseni edes halvinta ruokaa pöytään sekä jättänyt itse aterioita väliin niin eikö muka saa tulla yhtään paha mieli kun tämä sukulainen kantaa meille sen hyödyllisen pikkulahjan sijaan kassillisen ö-luokan koristetavaraa ja olettaa että laitamme kaikki näytille?

Kenenkään sukulaisen ei pidä pitää yllä sinun talouttasi. Lahjat saavat olla ihan vapaasti turhuutta. Sinä olet juuri näitä joilta sivistys puuttuu.

Ahneelta sinun asenteesi vaikuttaa, anteeksi vaan!

toivon ison krääsäkasan sijaan mieluummin yhtä kahvi/keksipakettia tai ei mitään? Mieluummin olisin ilman tuota roinamäärää jota tursuaa nyt kaikkialta, kaikkea kun ei voi heti heittää roskiinkaan. Enkä haluaisi olla edes heittämässä niitä roskiin ympäristön takia, mutta kun tämä rompe on niin hirveää ettei kelpaa kenellekään edes ilmaiseksi annettuna. Eikä ole kyse siitä etteikö koristeisiin olisi varaa. En siis lähtisi niitä ostamaan koska rahasta tekee tiukkaa, mutta käsityöihmisenä saan kyllä tarvittavat koristeet tehtyä itsekin kotiini. Minusta on vain inhimillistä tuntea joskus pettymystä, en usko että kukaan jaksaa kaiken olla pyhimys ja tuntea kiitollisuutta kaikesta. Silloin kun on ollut oikein paha hetki eikä raha riitä mihinkään, niin myönnän että tulee se paha mieli kun saamme tuota krääsää. Vaikea siinä on olla miettimättä että samalla rahalla (ja vähemmälläkin) olisi saanut meille vaikka parin päivän ruoat pöytään. Enkä kuitenkaan oleta että muut meidän elämisen maksaisivat, se vaan on inhimillen tunne mikä nousee pintaan silloin kun on vaikeaa

Ahneelta sinun asenteesi vaikuttaa, anteeksi vaan!

Ja toistan että kyseinen sukulainen tekee sen ihan tahallaan, pelkkää ilkeyttään antaa lahjoja joille ei ole käyttöä. (Tekee tätä muillekin kuin meille)

Ja jos juuri silloin on sattunut olemaan monta viikkoa että olen käyttänyt kaikki konstit saadakseni edes halvinta ruokaa pöytään sekä jättänyt itse aterioita väliin niin eikö muka saa tulla yhtään paha mieli kun tämä sukulainen kantaa meille sen hyödyllisen pikkulahjan sijaan kassillisen ö-luokan koristetavaraa ja olettaa että laitamme kaikki näytille?

Mistä tiedät, että tämä sukulainen tekee tuota ILKEYTTÄÄN??? Miksi ihmeessä joku ostaisi toiselle lahjoja ilkeyttään? Tietääkö hän tarkasti taloudellisen tilanteenne?

Oletko sanonut hänelle, että saisiko koristetavaroiden tilalla seuraavalla kerralla jotain syötävää, koska ruoka tulisi perheen taloudellisessa nykytilanteessa isompaan tarpeeseen?

Jos olet, ja tuo sukulainen SILTI tuo Tiimarin krääsää, sitten sen voi ehkä tulkita ilkeydeksi.

Muussa tapauksessa pikemminkin erilaisiksi lahja-arvostuksiksi. Tiedän aika montakin ihmistä, joiden mielestä syötävä ei ole lahja ollenkaan. Ehkä tuo sukulaisesi ei tajua tilannettanne ja/tai ajattelee, että se krääsä ilahduttaa sinua ja/tai pitää kahvipakettia nolona tuomisena.

Sinänsä minusta on ihan ok valittaa asiasta TÄÄLLÄ - sitähän varten av-palsta on, että täällä voi anonyymisti valittaa pikkuasioistakin. Jaksaapahan sitten seuraavalla kerralla pitää nassunsa peruslukemilla, kun sukulainen taas tulee kylään tekokukka-asetelman kanssa ;-)

hyvin taloudellisen tilanteen. Ja tekee kaiken tuon tosiaan ilkeyttään. Tekee sitä nimittäin muillekin, olen keskustellut aiheesta toisten sukulaisten kanssa joten ei ole pelkkää omaa kuvitelmaani. Ehkäpä hänellä on sitten jonkinlainen mielenterveyden häiriö, koska nauttii vallan tunteesta, ja siitä että hän päättää. Saattaa vaikka lapsilta kirpparilla käydessä kysyä että mitä haluaisitte lahjaksi ja ostaa sitten jotain muuta kuin mitä lapsi toivoo (siinä nenän edessä heiluttaa ensin sitä lapsen toivomaa halpaa lelua ja valitsee sitten jonkun aivan muun, jonkun krääsäturhakkeen).

Joskus aikoja sitten otin puheeksi tämän lahja-asian ja kerroin tuntemuksistani, joten pitäisi tietää ettemme toivo krääsää.

Täällä onkin hyvä valittaa, niin jaksaa taas arkea vähän paremmin :)

Mistä tiedät, että tämä sukulainen tekee tuota ILKEYTTÄÄN??? Miksi ihmeessä joku ostaisi toiselle lahjoja ilkeyttään? Tietääkö hän tarkasti taloudellisen tilanteenne?

Oletko sanonut hänelle, että saisiko koristetavaroiden tilalla seuraavalla kerralla jotain syötävää, koska ruoka tulisi perheen taloudellisessa nykytilanteessa isompaan tarpeeseen?

Jos olet, ja tuo sukulainen SILTI tuo Tiimarin krääsää, sitten sen voi ehkä tulkita ilkeydeksi.

Muussa tapauksessa pikemminkin erilaisiksi lahja-arvostuksiksi. Tiedän aika montakin ihmistä, joiden mielestä syötävä ei ole lahja ollenkaan. Ehkä tuo sukulaisesi ei tajua tilannettanne ja/tai ajattelee, että se krääsä ilahduttaa sinua ja/tai pitää kahvipakettia nolona tuomisena.

Sinänsä minusta on ihan ok valittaa asiasta TÄÄLLÄ - sitähän varten av-palsta on, että täällä voi anonyymisti valittaa pikkuasioistakin. Jaksaapahan sitten seuraavalla kerralla pitää nassunsa peruslukemilla, kun sukulainen taas tulee kylään tekokukka-asetelman kanssa ;-)

ajattelee siis, että "kyllä se tuossa jotain ronkuaa, mutta minäpä tiedän paremmin, mikä on hyvä lahja".

Olet oikeassa, itseänikin tuo jo ärsyttäisi.

hyvin taloudellisen tilanteen. Ja tekee kaiken tuon tosiaan ilkeyttään. Tekee sitä nimittäin muillekin, olen keskustellut aiheesta toisten sukulaisten kanssa joten ei ole pelkkää omaa kuvitelmaani. Ehkäpä hänellä on sitten jonkinlainen mielenterveyden häiriö, koska nauttii vallan tunteesta, ja siitä että hän päättää. Saattaa vaikka lapsilta kirpparilla käydessä kysyä että mitä haluaisitte lahjaksi ja ostaa sitten jotain muuta kuin mitä lapsi toivoo (siinä nenän edessä heiluttaa ensin sitä lapsen toivomaa halpaa lelua ja valitsee sitten jonkun aivan muun, jonkun krääsäturhakkeen).

Joskus aikoja sitten otin puheeksi tämän lahja-asian ja kerroin tuntemuksistani, joten pitäisi tietää ettemme toivo krääsää.

Täällä onkin hyvä valittaa, niin jaksaa taas arkea vähän paremmin :)

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-kortin

kuin tänne, vaikka kuinka anonyyminä?



Ymmärrättekö, että tämä on julkinen media, ihan samalla lailla kuin lehtikin. Ihan samalla tavalla tieto voi joutua asianomaisen silmiin, ja pahoittaa tämän mieltä, ja yhtä lailla olette vastuussa sanomisistanne.

Minä jupisen lahjoista siksi, että omat lapseni saavat kolmen euron krääsää ja suvun toiset lapset monen sadan euron "krääsää". Lahjan antajalle kaikki lapset ns. samanarvoisia sukulaisina...toiset eivät ole läheisempää sukua kuin toiset siis.

Helpotapa omaa oloasi äläkä enää kysele/mieti mitä ne sukulaislapset saa tai varsinkaan MINKÄ HINTAISIA lahjoja. Ole kiitollinen niistä "kolme euron krääsistä", sekin on muistamista.