Miten joku VOI valittaa saaduista lahjoista? Selittäkää, please.
Mun päähän ei mitenkään mahdu toisten tapa arvostella tai kiukutella saaduista lahjoista, esim. joululahjoista. Oikeasti, se lahja - oli se sitten mieluinen tai ei - on vain ja ainoastaan lahjan antajan pussista pois, ei vastaanottajan!
Jos lahjalle ei ole käyttöä, se on väärän värinen tai kokoinen, niin voit a)yrittää keksiä sille käyttöä b)myydä sen c)lahjoittaa jollekin d)säilyttää kaapin pohjalla e)heittää roskikseen.
Mikä on siis ongelma? Miksi pitää paheksua vaikka sitä vähävaraista sukulaismummoa joka osti ruman lelun lapselle? Luuletteko tosiaan että hän on oikein ilkeyksissään valinnut jotain sellaista josta kullannuppusi ei pidä? Vai voisitko kerrankin vain niellä kiukkusi ja opettaa lapsellesi, että jokaisesta saadusta lahjasta kiitetään vaikka se ei olisi JUST SE ihana juttu mitä on aina halunnut.
En ennen tätä palstaa tiennyt,. että sukulaisuus/ystävyyssuhteita punnitaan niin paljon saatujen lahjojen ja niiden rahallisen arvon perusteella. En kerta kaikkiaan voi käsittää!!!
Kommentit (85)
Mun anoppi on myös lahjonut mua mielenkiintoisesti. Synttärilahjaksi joku meikkien mukana kaupanpäällisenä tullut rihkama koru, jota en ole käyttänyt kertaakaan. Joululahjaksi anopin vanhat korvakorut, tuliaiseksi anopin vanha hame yms. Ja mainittakoon, että emme ole todellakaan saman tyylisiä tai kokoisia. Tosi kiva kun anoppi tuo omia vaatteitaan koko 34 minulle ja mun koko on 42. Sit hän aina vielä kovaa ääneen kailottaa, että ehkä tämä ei mahdu sulle kun on mun kokoa tms. Kivaa :/
Ja kestäisin kaiken tämän hymyhuulilla jollei anoppi valittaisi meidän ostamista lahjoista. Hän antaa meille ilmaiseksi saamiaan tavaroita, kaupanpäällisiä yms. Me ostamme hänelle kirjoja, vaatteita, lahjakortteja... Ja AINA anoppi valittaa kun on niin vähän/halpoja lahjoja.
Siis ko ihminen sai tänä jouluna tietää et apen lemppari on perunalaatikko. JA tuossa hän kuitenkin väittää että he ovat keskusteleet tästä asiasta jo vuosia myös allekirjoittanut itse. "ennen pitkään lannistuneet ja tdenneet että asiasta on turha keskustella..." Kyllä minä ainakin ymmärrän että tässä tilanteessa tuo asia on se perunalaatikko mistä on keskusteltu.;)
No, ei se mitää, sattuuhan näitä mokia meille kaikille. VArsinkin tällaisella palstalla jossa ei tarvitse etes henkilöllisyyttä paljastaa.;)
Appiukko ja heidän poikansa, eli mieheni ja lankomieheni, ovat aikansa yrittäneet keskustella. Minäkin olen neljääntoista vuoteen kerennyt oman osani keskustelunaloitteista tekemään. Mutta anoppi on aivan toivottoman huono puhumaan mistään ja varsinkaan myöntämään olevansa väärässä tai epäoikeudenmukainen. Tästä syystä olemme kaikki ennen pitkää lannistuneet ja todenneet, että asiasta on turha keskustella ja ennen kaikkien mielenrauhan takia on parempi vain nieleskellä.
musertako minun iloa siitä kun tajusin että tämä "perunalaatikko- juttu" onkin vain keksitty. Olin niin suuresti helpottunut ettei tommosta tossua olekaan olemassa! Jotenki ahdisti lukea tuollaisesta tossu-apesta ja kun selvitin nokkelana tyttönä että se olikin satua niin helpotuin niiiiiin suuresti. HUh! Nyt jos te vain saatte minut uskomaan että se olikin totta niin voi apua en saa joulumielta itselle kun ajattele sitä raasua joka ei saa perunalaatikkoaansa. Menis etes salaa jonnekin shellille tai ravintolaan syömää, vaikka kauppa reissulla kun on vaimolleen hakemassa hänen lempparisuklaata. Jos siitä koituu apelle huono omatunto niin käy sit vaikka kukkakaupan kautta. Kerro sää miniä sille apelle et se vois käydä salassa syömässä sitä laatikkoo jossain. Sano sit et se on niin pieni pettäminen ettei siitä tartte anopille kertoo! Jooko!
kiukutteleeko lahjan antajalle vai mutiseeko täällä ventovieraille ja anonyymisti, että lahjat voisi antaa niinkin, että edes himppusen mietitään lahjan saajan makua ja tarpeita...
Eli. Lahjan antajaa pitää tosiaan aina kauniisti kiittää. Naaman nyrpistely on yksinkertaisesti HUONOA käytöstä ja kakaramaista.
Mutta tottahan toki jotkut lahjat ovat parempia kuin toiset ja minusta täällä voi niistä keskustella ilman, että siitä kenenkään pitää vetää hernettä nenuun.
Itse en arvota lahjaa rahallisen arvon mukaan. Mutta en oikein osaa pitää napakymppinä sellaisia lahjoja, jotka selvästi eivät ole saajansa makuun tai elämäntilanteeseen osuvia. Sellaiset "kunhan nyt jotain muodon vuoksi kaupasta häthätää" -lahjat eivät ole toisen aitoa huomioimista, vaan ostettu tavan vuoksi, koska lahjan antaminen kuuluu tiettyyn tilanteeseen, eikä lahjan antaja halua erottua negantiivisesti joukosta. En sellaisesta ilahdu, jos nyt en toki loukkaannukaan.
En ajattele lahjaa siis rahallisena panostuksena, vaan ajatuksen ja muistamisen panostuksena - kalliskin lahja voi olla hällä-väliä.
Ja tosiaan, jos joku tuo miniälleen ihan selvästi liian pienen vaatteen ja alkaa vielä elämöidä kovaan ääneen, miten se ei tietenkään mahdu miniälle... se on selvää vittuilua ja siitä sopii loukkaantuakin.
HYVÄ kirjoitus!
Näin myös minä ajattelen.
Entäs sitten jos on iso suku ja en vie kenellekää aikuiselle mitää, ostan vain kummilapsille. Mitäs siitä olette mieltä? En ole pihi enkä huonokäytöksinen. Tuntuu vain että jokaisella on jo kaikkea, ihmisillä on yltäkyllin tavaraa ja kulutus senkuin jatkuu, ihan mahdotonta tavaran keräämistä. Mietin myös paljon luonnon kuormittamista. Ja sitä että miksi ihminen haluaa haalia ympärilleen kasapäin tavaraa?
Olen siis valinnut sen linjan et lapsia muistan, omiani ja myös kummi. Muuten en sitten ostele.
kiukutteleeko lahjan antajalle vai mutiseeko täällä ventovieraille ja anonyymisti, että lahjat voisi antaa niinkin, että edes himppusen mietitään lahjan saajan makua ja tarpeita...
Eli. Lahjan antajaa pitää tosiaan aina kauniisti kiittää. Naaman nyrpistely on yksinkertaisesti HUONOA käytöstä ja kakaramaista.
Mutta tottahan toki jotkut lahjat ovat parempia kuin toiset ja minusta täällä voi niistä keskustella ilman, että siitä kenenkään pitää vetää hernettä nenuun.
Itse en arvota lahjaa rahallisen arvon mukaan. Mutta en oikein osaa pitää napakymppinä sellaisia lahjoja, jotka selvästi eivät ole saajansa makuun tai elämäntilanteeseen osuvia. Sellaiset "kunhan nyt jotain muodon vuoksi kaupasta häthätää" -lahjat eivät ole toisen aitoa huomioimista, vaan ostettu tavan vuoksi, koska lahjan antaminen kuuluu tiettyyn tilanteeseen, eikä lahjan antaja halua erottua negantiivisesti joukosta. En sellaisesta ilahdu, jos nyt en toki loukkaannukaan.
En ajattele lahjaa siis rahallisena panostuksena, vaan ajatuksen ja muistamisen panostuksena - kalliskin lahja voi olla hällä-väliä.
Ja tosiaan, jos joku tuo miniälleen ihan selvästi liian pienen vaatteen ja alkaa vielä elämöidä kovaan ääneen, miten se ei tietenkään mahdu miniälle... se on selvää vittuilua ja siitä sopii loukkaantuakin.
Ihan kiva huomata, että joku vaivautuu lukemaan mun kirjoituksia. Ja vielä aivan pilkuntarkasti.
Tarkoitin juuri sitä, että anopin mielivaltaisesta käyttäytymisestä ja siitä, että hän joka asiassa ottaa aina itseensä, on yritetty keskustella tässä vuosien mittaan. Perunalaatikkoasiasta ei ole koskaan keskusteltu, koska olin aina kuvitellut ettei se maistu kenellekään heidän perheestään kun sitä ei koskaan ole tarjottu.
Mulla olisi kyllä tosi köyhä elämä, jos kuluttaisin täällä päivääni sepittelemällä tarinoita ventovieraille ihmisille. =)
niin piti vielä tulla lohduttamaan sitä kirjoittajaa, jonka joulu oli menossa pilalle appiukkoni kohtalosta luettuaan.
Appivanhemmat ovat tänä jouluna tulossa meille viettämään joulua, joten appiraasu saa lemppariaan, sillä se on myös minun ja sukuni lempparijouluruoka ja kuuluu meidän joulupöytään. =)
Rauha maassa siltä osin. Ja appiukko on kyllä todella omatoiminen ja reipas mies, vaikkei siltä vaikuta. Heillä taitaa olla ns. mukavuusavioliitto, ovat yhdessä vaikkei heillä juuri mitään yhteistä olekaa. Appiukolla on valikoiva kuulo eikä hän enää jaksa anopin kotkotuksista välittää. Surullista mutta totta.
Minkä ikäisiä anoppinne ovat? Onko koskaan tullut mieleenne, että heillä saattaisi olla muistihäiriöitä, liikkumisen vaikeutta tai aistien heikkenemistä, jotka vaikuttavat lahjojen hankintaan?
Appeni viimeisenä jouluna saimme jokainen lahjoja apelta ja anopilta, mutta niistä kyllä näki, että ne oli ostettu Siwasta. Heidän voimansa eivät riittäneet sillä hetkellä pidemmälle kuin lähikauppaan, joten lahjat todellakin olivat tyyliä saippua ja sädetikut.
Nyt, muutama vuosi myöhemmin, anopilla on todettu Alzheimerin tauti. Lääkärin mukaan hän on onnistunut piilottelemaan sitä jo monen vuoden ajan, koska hänellä on hyvä päättelykyky ja kielelliset taidot. Olemmekin ihmetelleet hänen kummallisia lahjojaan, mutta ilmeisesti nekin johtuvat muistihäiriöstä. Hän ei enää muista, miten toimitaan. Kauppaan päästessään hän on jo unohtanut, mitä piti ostaa. Vaikka hän viime vuonna kysyi lapsenlapsen lahjatoiveet kahteen kertaan ja kirjoitti ne ylös, paketista paljastui täysin vääräntyyppistä tavaraa.
Minkä ikäisiä anoppinne ovat? Onko koskaan tullut mieleenne, että heillä saattaisi olla muistihäiriöitä, liikkumisen vaikeutta tai aistien heikkenemistä, jotka vaikuttavat lahjojen hankintaan?
Anoppi on 55v ihan nuori siis vielä.;) Ja kun hänen tapasin eka kerran oli vähä päälle 40 ja aikalailla täysissä järissään. Kiusa se on pienikin kiusa.;)
Käyttötavaraa. Ja kai niitä sädetikkujakin aina silloin tällöin tarvii.
Mulla tulee näistä lahjoista valittavista mieleen ihminen, joka löytää kadulta kahden euron kolikon ja alkaa sitten meuhkaamaan, että v***u p****ele s***ana kun minä olisin TARVINNUT kympin enkä mitään hiton kaksieuroista!
sulle miniä jonka appi on tossu, et ehotappas apelle et ostaa vaimolleen perunalaatikkoa joululahjaksi. Lahjoistahan ei saa valittaa ja niistä pitää ennen kaikkea kiittää kauniisti ilman että näyttää pettymystään!=D
t. minä jonka joulu meni melkein pilalle,
ps. en mä ny ihan tosissaa näitä juttuja ole kirjoittanut, tää on mun puolelta ollut ihan tämmöstä hauskanpitoa, siis jos et rivienvälistä ymmärtäny.;) Sorry
moni on sanonut, tuskin kukaa suoraa valittaa ja suurin osa osaa kiittää lahjasta hymyssäsuin niinkuin suomalaisen kuuluu. Ei kai kukaa jouluiloansa menetä sillä et saa väärän kokosen hameen. Mut kai siitä voi vaikka ystävän kanssa tai miehen kanssa puhua ja purnatakin. Kunhan antaja saa kokea suurta antajaniloa ja kokea että on antanut rakkailleen ihania ja mieleenpainuvia lahjoja.;)
Käyttötavaraa. Ja kai niitä sädetikkujakin aina silloin tällöin tarvii.
Mulla tulee näistä lahjoista valittavista mieleen ihminen, joka löytää kadulta kahden euron kolikon ja alkaa sitten meuhkaamaan, että v***u p****ele s***ana kun minä olisin TARVINNUT kympin enkä mitään hiton kaksieuroista!
Mutta mitäs pitäisi ajatella kun sisko sai omalta anopiltaan viime jouluna lahjaksi hautakynttilän?
Käyttötavaraa. Ja kai niitä sädetikkujakin aina silloin tällöin tarvii.
Mulla tulee näistä lahjoista valittavista mieleen ihminen, joka löytää kadulta kahden euron kolikon ja alkaa sitten meuhkaamaan, että v***u p****ele s***ana kun minä olisin TARVINNUT kympin enkä mitään hiton kaksieuroista!
anopin herkkua ei ole perunalaatikko niin siitä laatikosta jää varmasti apellekin, kun eihän lahjaa nyt roskiin sovi heittää. Vai eikai anoppi niin julma ole että jättää perunalaatikon käyttämättä=syömättä?
sulle miniä jonka appi on tossu, et ehotappas apelle et ostaa vaimolleen perunalaatikkoa joululahjaksi. Lahjoistahan ei saa valittaa ja niistä pitää ennen kaikkea kiittää kauniisti ilman että näyttää pettymystään!=D
t. minä jonka joulu meni melkein pilalle,
ps. en mä ny ihan tosissaa näitä juttuja ole kirjoittanut, tää on mun puolelta ollut ihan tämmöstä hauskanpitoa, siis jos et rivienvälistä ymmärtäny.;) Sorry
saitte anopin suostumaan tähän järjestelyyn? Kun sain anopistasi sellaisen kuvan että hän pitää langat omissa käsissään ja luo joulun ihan vain omista tarpeistaan lähtien eikä huomioi toisten toiveita... Nythän anoppisi joutuu oleen ihan toisten "armoilla". JA toisten kodissa jossa joku toinen tekee ruokaa ja luo sitä joulumieltä taloon. Ei oikeen mene nyt jakeluun miten anoppi onkin yhtäkkiä näin pehmennyt. Vai tuleeko myös toisten kotiin määräileen mitä kukanenkin saa syödä?
niin piti vielä tulla lohduttamaan sitä kirjoittajaa, jonka joulu oli menossa pilalle appiukkoni kohtalosta luettuaan.
Appivanhemmat ovat tänä jouluna tulossa meille viettämään joulua, joten appiraasu saa lemppariaan, sillä se on myös minun ja sukuni lempparijouluruoka ja kuuluu meidän joulupöytään. =)
Rauha maassa siltä osin. Ja appiukko on kyllä todella omatoiminen ja reipas mies, vaikkei siltä vaikuta. Heillä taitaa olla ns. mukavuusavioliitto, ovat yhdessä vaikkei heillä juuri mitään yhteistä olekaa. Appiukolla on valikoiva kuulo eikä hän enää jaksa anopin kotkotuksista välittää. Surullista mutta totta.
sulle miniä jonka appi on tossu, et ehotappas apelle et ostaa vaimolleen perunalaatikkoa joululahjaksi. Lahjoistahan ei saa valittaa ja niistä pitää ennen kaikkea kiittää kauniisti ilman että näyttää pettymystään!=D
t. minä jonka joulu meni melkein pilalle,
ps. en mä ny ihan tosissaa näitä juttuja ole kirjoittanut, tää on mun puolelta ollut ihan tämmöstä hauskanpitoa, siis jos et rivienvälistä ymmärtäny.;) Sorry
Juu, kyllä sun tekstistä paistoikin huumori läpi toisin kun parin muun kirjoittajan, eli no hard feelings. =)
Olipa hyvä vinkki! Täytyy tosiaan ottaa harkintaan perunalaatikon antaminen anopille joululahjaksi. Hihii.
jos lahja olisi saajan tarpeisiin sopiva.
Itse jaksan nauraa vieläkin sille kun ex-appeni antoi minulle lahjaksi kahvipaketin vaikka tiesi etten juo kahvia =p. Samasta paketista löytyi liian pieni lakana, joka siis ei ylettänyt vuoteen reunoihin asti :D
Kaikille muille antoi henkilökohtaiset ja kunnolliset lahjat.
saitte anopin suostumaan tähän järjestelyyn? Kun sain anopistasi sellaisen kuvan että hän pitää langat omissa käsissään ja luo joulun ihan vain omista tarpeistaan lähtien eikä huomioi toisten toiveita... Nythän anoppisi joutuu oleen ihan toisten "armoilla". JA toisten kodissa jossa joku toinen tekee ruokaa ja luo sitä joulumieltä taloon. Ei oikeen mene nyt jakeluun miten anoppi onkin yhtäkkiä näin pehmennyt. Vai tuleeko myös toisten kotiin määräileen mitä kukanenkin saa syödä?
Lapsenlapsilla on sellainen vetovoima. Tosin heidän piti tulla myös viime vuonna, mutta peruivat aivan viime metreillä tulonsa. Joten tätä ei voi ihan varmuudella vielä ottaa.
Mä haluaisin, että appivanhemmatkin tulisivat meille niin meidän perhe saisi rauhoittua oman perheen kesken joulun viettoon sitten välipäivinä. Traditiona kun on ollut viettää jouluaattoa mun vanhempien kanssa ja mennä joulupäiväski appivanhemmille, tai siis heidän mökilleen. Josta ei sitten pääsekään enää illaksi kotiin kun tulee sen verran ajomatkaa...
Vietettiin jouluaattoa isolla porukalla ensimmäistä kertaa kun esikoisemme syntyi, mutta mun idea meni puihin siltä osin, että anoppi odotti meidän ajavan parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa mökille joulupäivää viettämään. Eli vietin sitten kaikki joulun pyhät anopin kanssa.... huh.
Nyt mieheni kutsui vanhempansa meille, enkä kehdannut kieltää... tiedossa siis oikein ihana anoppitäyteinen joulu. =D
Itse tykkään, että lahjojen antamisessa pelaa vastavuoroisuus. Jos joku ostaa sinulle/lapsellesi, sinä ostat/teet itse lahjan hänelle. Vaikka olisi ihan lapseton sinkkukin...
Mutta mikä pakko on ostaa tavaraa? Voipi vaikka antaa lahjoituksen hänen nimissään tai antaa "palvelulahjakortin", eli vaikkapa luvata pestä hänen ikkunansa keväällä tai käyttää lastaan elokuvissa tai...
Tai sitten voi antaa vaikkapa itsetehtyjä herkkuja. Tulevat syödyksi, eivätkä kuormita luontoa.
Entäs sitten jos on iso suku ja en vie kenellekää aikuiselle mitää, ostan vain kummilapsille. Mitäs siitä olette mieltä? En ole pihi enkä huonokäytöksinen. Tuntuu vain että jokaisella on jo kaikkea, ihmisillä on yltäkyllin tavaraa ja kulutus senkuin jatkuu, ihan mahdotonta tavaran keräämistä. Mietin myös paljon luonnon kuormittamista. Ja sitä että miksi ihminen haluaa haalia ympärilleen kasapäin tavaraa?Olen siis valinnut sen linjan et lapsia muistan, omiani ja myös kummi. Muuten en sitten ostele.
anopin itsevaltaisuudesta yms. eikä vaan siitä perunalaatikosta...