Lue keskustelun säännöt.
Lapsi puhuu aivan ihmeitä....olen todella ihmeissäni!!
24.04.2009 |
Lapsi oli siskollani tänään hoidossa ja oli siellä kertonut siskolleni että kuinka hän papan ja iskän kanssa olivat haudanneet vaarin jonnekin pellolle.
Hän oli sanonut että vaari kuoli ja meni sinne kuoppaan ja hän laittoi hiekkaa ja lunta päälle. En muista tarkalleen että mitä kaikkia muita juttuja hän oli selittänyt mutta jotain just tollasia kuolemajuttuja. Ja yks mikä on ihmeellistä että pojalla ei ole vaaria, siis pojan isän isää sanotaan papaksia ja minun isää sanotaan ukiksi.
Yks päivä tällä viikolla hän kysyi minulta että mitä meille sitten tapahtuu kun me kuollaan, sanoin että en oikein tidä enkä siis osaa vastata tuohon niin poika sanoi että me ainakin mennään kuoppaan ja meidän päälle laitetaan hiekkaa, katsoin ihan monttu auki enkä saanut sanaa suustani. Meillä ei ole puhuttu kuolemasta ja poika on vasta 4-vuotias eikä hän ole koskaan ollut esim. hautajaisissa.
Mietin tässä että mistä hän olisi voinut keksiä tollasia juttuja, toki telkkaristahan hän olis voinut nähdä mutta mä kyllä pyrin tosi tarkkaan rajoittamaan sitä mitä lapsi katsoo telkkarista.
Mietin vielä tuossa että pääsiäisen aikaan kun oltiin mummolassa ja siellä oli paljon serkkuja ja jossain vaiheessa kun serkukset olivat leikkimässä yläkerrassa niin kuulin että he olivat katsoneet siellä myös Rölli-elokuvaa ja enkä todellakaan ole antanut pojan sitä katsoa aikaisemmin mut tämä katsominen tapahtui minun tietämättäni. Olen elokuvasta nähnyt pikku pätkiä ja päätin silloin että mun lapsen ei tarvii katsoa tota elokuvaa vielä pitkään aikaan. Haudataanko siinä elokuvassa joku...tai tapahtuuko siinä jotain ton tyyppistä mikä voisi selittää noi pojan puheet???
Kommentit (18)
joka pohtii kuolemaa ja siihen liittyviä kysymyksiä. On tosin ollut hautajaisissa ja srk:n kerhossa pääsiäisen aikaan käsiteltiin jeesuksen kuolemaa.. Joten pienellä mielessä paljon kysymyksiä. Olemme selittäneet että me kaikki olemme täällä vain tämän yhden elämän ajan ja sitten kuolemme.. Meidät haudataan ja sielu nousee taivaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidät haudataan ja sielu nousee taivaisiin.
Heh, juuri tänään selvitin 4-vuotiaallemme kuinka kuollut ihminen laitetaan arkkuun (aarrearkkuunko, kysyi lapsi) ja haudataan maan alle ja siellä muuttuu mullaksi josta taas kasvit saavat ravintoa jne. Satunsa kullakin :)
puhuu tuollaisia ja tekee omia tulkintojaan ja päätelmiään kuolemasta, kun kerran vastaan hänelle vain " en osaa vastata..." Sinunhan juuri pitäisi olla se, joka vastaa lapsen kysymyksiin, 4v on jo kyllin vanha kuulemaan kuolemasta. Juuri siinä iässä elämän suuren kysymykset alkavat pyöriä pienessä päässä; kuolema näiden mukana.
Lapsi on varmasti kuullut päiväkodissa lapsilta, tai jonkun aikuisen puhuvan vaarin hautaamisesta, ja tekee tästä omia johtopäätöksiään kun ei kerran kotoa saa asiaan vastauksia. Nyt kipin kapin selittämään lapselle asian laita, tietenkin lapsen ikätasoon sopivalla tavalla (voit kertoa vaikka, että ihminen kuolee vanhana ja sitten haudataan maahan) ei tarvitse sen kummemmin kertoa, yleensä tuo riittää lapselle ensihätään.
t. lto
"Olin ennen vanha, sitten kuolin ja synnyin uudestaan nuorena." Tuli vähän outo olo, kun lapseni on ihan isoäitini näköinen, joka kuoli vuotta ennen kuin lapseni syntyi. Isoäitini rakasti kukkia ja meidänkin lapsemme on ihan kukkaistyttö. Viimeisen kerran kun näin isoäitini hän sanoi, että "haluaisin olla sinun kanssasi enemmän".
mutta se teki lapsen niin ahdistuneeksi (inhoaa multaa, matoja jne) joten sielu-juttu oli pakko ottaa käyttöön :)
Heh, juuri tänään selvitin 4-vuotiaallemme kuinka kuollut ihminen laitetaan arkkuun (aarrearkkuunko, kysyi lapsi) ja haudataan maan alle ja siellä muuttuu mullaksi josta taas kasvit saavat ravintoa jne. Satunsa kullakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, juuri tänään selvitin 4-vuotiaallemme kuinka kuollut ihminen laitetaan arkkuun (aarrearkkuunko, kysyi lapsi)
istuttaessaan kukkia haudalle lapsen (neljä vee) kanssa hautausmaalla. Kun mummo kasteli kukkia, lapsi oli kysynyt että "nykkö sä ruokit niitä sinne?".
Jeesushan kuoli ja haudattiin, ja sitä tarinaa lapsille kerrotaan. Joku toinen lapsi on varmasti tuossa yhteydessä kertonut, että kun hänen vaarinsa kuoli, isänsä kanssa laittoivat vaarin kuoppaan ja multaa päälle.
Olisikohan aika jo keskustella lapsen kanssa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkin ovat olleet kovasti kiinnostuneita kuolemasta ja kyselleet...
Ja lapsille ei kovin pikkutarkasti edes tarvitse kertoa. Sielusta voi puhua mutta senkin ymmärtäminen aika vaikeaa...Voi esimerkiksi sanoa että me ihmiset ollaan niinkuin hanskoja.Ja käsi sisällä on se sielu...Kuolemasta on paljon kirjojakin lapsille ja oppaita miten lapsen kanssa käsitellä kuolemaa...
Mutta se on tärkeää ettei tehdä siitä kuolemasta tabua ja sanota että siitä ei saa puhua, jne. Ja se on kans aika tärkeää että puhutaan ihan oikeilla nimillä kuolemasta ei esim. pois nukkuneesta. Lapsi voi silloin luulla että nukkuessa kuolee ja alkaa äärimmäisessä tapauksessa pelkäämään nukkumista tai pelkäämään että äiti ja isä kuolee nukkuessa...
"Olin ennen vanha, sitten kuolin ja synnyin uudestaan nuorena." .
Muistatko millä sanoilla tarkalleen sanoi, oliko tuollaiset vai jotain lapsellisempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on juuri siinä iässä, että alkaa kysellä kuolemasta ja Jumalasta ym. sellaisista asioista.
Ei kukaan vanhempi voi olla noin avuton, että kun lapsi kehittyy ja kasvaa, oppii ja haluaa oppia uusia asioita, vanhempi on sitä mieltä että "lapsi puhuu aivan ihmeasioita". Ihan tavallisia asioitahan nuo on, joista pitää jutella lapsen kanssa, kuten tässäkin on jo kerrottu!
Voi herrajumala, mitä meinaat tehdä, kun lapsi kysyy vaikka että mikä on abortti? Kirjoitat tänne, että puhuu ihme juttuja, onkohan se nähnyt abortin kun oli viimeviikolla kylässä?
Et voi kasvattaa lasta missään umpiossa, ja vaikka kuinka yrität, niin väistämättä lapset oppivat asioita ja heidän kuuluukin oppia ja tietää. Ja sun tehtävä vanhempana on kertoa ja vastata ikä ja käsityskyky huomioiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti synnymme uudelleen ja sama oravanpyörä jatkuu sitähän emme voi valita että minkä muodon saamme olemmeko ihmisiä vai taivaan lintusia. Joka tapauksessa tätä kenenkään ei tarvi uskoa huomaatte sitten aikananne olevanne odottavassa tilassa jossa muistot valuvat pois elämästäsi kuin vesi sateisena päivänä rännistä ja silloin saatte uuden alun tyhjältä pöydältä.
northern kirjoitti:
Valitettavasti synnymme uudelleen ja sama oravanpyörä jatkuu sitähän emme voi valita että minkä muodon saamme olemmeko ihmisiä vai taivaan lintusia. Joka tapauksessa tätä kenenkään ei tarvi uskoa huomaatte sitten aikananne olevanne odottavassa tilassa jossa muistot valuvat pois elämästäsi kuin vesi sateisena päivänä rännistä ja silloin saatte uuden alun tyhjältä pöydältä.
Lääkkeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun poikani oli neljä ja serkkutyttönsä viisi kun isoisänsä isän puolelta kuoli.
Kävimme sairaalan kappelissa hyvästelemässä isoisän, joka makasi kauniisti laitettuna arkussa. Lapset eivät millään tavalla järkyttyneet eivätkä saaneet traumoja kumpikaan. Hautajaisissa olivat mukana.
Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä ,ei omaa kuolemanpelkoaan pidä tartuttaa lapseen!
Rehelliset vastaukset tavalla jonka lapsi ymmärtää. Kyselee ja miettii mutta siirtyy kohta muihin hommiin kun saa kunnolliset vastaukset. Lapsen kanssa voi ja pitää keskustella.
Se on luonnotonta miten elämään tärkeinä osina kuuluvista asioista jotka meillä kaikilla on edessä, tehdään jotain mystillistä ja kiellettyä ja kamalaa! Kuolema viedän piiloon sairaalaan, hyssytellään, ei saa puhua. Peitellään ja väistellään. Kaikki riippuu aikuisen asenteesta ja reaktioista. Lapsi oppii mallin mukaan!
Meilläkin 3v puhuu välillä kuolemasta. ”Mä en halua äiti että sä kuolet” oli kyllä vaikea. Mitäpä siihen muuta kuin että ei tarvi miettiä sitä vielä moneen vuosikymmeneen. Olen tutustuttanut kuolemaan ötököiden ja ikkunaan lentäneiden lintujen kautta. Välillä poika on kysynyt kaikki tutut ihmiset ja lemmikit läpi, että kuoleeko se ja sekin.
Niinhän se on. Turha sitä on kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani oli neljä ja serkkutyttönsä viisi kun isoisänsä isän puolelta kuoli.
Kävimme sairaalan kappelissa hyvästelemässä isoisän, joka makasi kauniisti laitettuna arkussa. Lapset eivät millään tavalla järkyttyneet eivätkä saaneet traumoja kumpikaan. Hautajaisissa olivat mukana.
Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä ,ei omaa kuolemanpelkoaan pidä tartuttaa lapseen!
Rehelliset vastaukset tavalla jonka lapsi ymmärtää. Kyselee ja miettii mutta siirtyy kohta muihin hommiin kun saa kunnolliset vastaukset. Lapsen kanssa voi ja pitää keskustella.
Se on luonnotonta miten elämään tärkeinä osina kuuluvista asioista jotka meillä kaikilla on edessä, tehdään jotain mystillistä ja kiellettyä ja kamalaa! Kuolema viedän piiloon sairaalaan, hyssytellään, ei saa puhua. Peitellään ja väistellään. Kaikki riippuu aikuisen asenteesta ja reaktioista. Lapsi oppii mallin mukaan!
Nimenomaan! Itsekin olen käynyt katsomassa kaikkia kuolleita isovanhempiani, olin 8-, 16- ja 28v. Äitini ensin epäröi, että mitä 8v. tuosta tuumii, mutta olin asian kanssa OK. Minun piti saada todeta, ettää mummo on kuollut, tuolta hän nyt näyttää (=nukkuvalta ja toisaalta kuin tyhjä kuori). Ei traumoja.
Miehen isä kuoli hetki sitten ja anoppi oli aivan omituinen. Hyssytteli, ettei meidän lapsille (3 ja 5 v.) saa kertoa ja ettei heidän ole ehkä hyvä tulla hautajaisiin mukaan, tulee vaan pelkoja jne. No ei todellakaan.
Minusta kuolemasta pitää puhua realistisesti. Juuri tuollainen hyssyttely tekee siitä pelottavan. Meidän lapset tulivat ukkinsa hautajaisiin ja olivat asian kanssa ihan sinut. Mieheni taas on aina ollut kuolemanpelkoinen ja ahdistuu jopa hautuumaalla kävelemisestä. Olisikohan anopin suhtautumisella asiassa jotakin tekemistä?
Tietysti hyvä että muistaa ihmisen elämän eikä lasten ehkä tarvi nähdä vainajaa.
Voit mennä lapsen kanssa vaikka hautausmaalle kävelemään ja jutella yleisesti, ettei kukaan varmasti tiedä.
Voit vaikka kertoa että vanhat kuolee. No kuolee nuoriakin kun aika tulee täyteen ykskaks.
Mutta ihan pienten lasten kuolemasta ei kannata keskustelua aloittaa. Nykyään tuhkaus on yleistymässä.
Voit myös verrata kuolemaa marrakseen jolloin vanha lakastuu, mutta juurissa on uusi kasvu. Tai jotain.
Elämän tarkoitus on elää. Lapsen ei pitäisi joutua pohtimaan yksin mitään pelottavia juttuja, joista aikuinenkaan ei tiedä varmasti. Kuuntele hänen pohdintojaan hetki, mutta ohjaa sitten keskustelu nykyhetkeen.
eikä kuitata "en tiedä" -sanoilla. Meillä 3-vuotiaskin tietää, mitä kuolema on ja miten/miksi/minne ihmiset haudataan, vaikka ei ole hautajaisissa ollut.