Missä iässä lapselta voi jo vaatia tietynlaista käyttäytymistä eri tilanteissa?
Esim. että kirjastossa puhutaan hiljaisella äänellä, kirkon penkissä istutaan nätisti, jaksaa odottaa vuoroaan jonotustilanteissa jne. ?
Kommentit (36)
Meidän 4v on todella vilkas eikä kertakaikkiaa pysty istumaan täysin paikallaan, aina vähintään jalat heiluu. Yrittää kyllä ihan tosissaan, mutta ei ole yhtä rauhallinen kuin nuorempi lapsemme.
Tosin eihän se aina toimi, mutta kyllä puolitoistavuotias jo ymmärtää, mitä tarkoittaa "pitää olla hiljaa ja paikoillaan! ja "Ei"
itselläni 4-v. ja vaikka on monissa tilanteissa rauhallinen ja sopeutuvainen, silti saattaa välillä heittäytyä tottelemattomaksi. Sanoisin siis, että vasta 5-v.:stä alkaen alkaa ymmärrystä olla riittävästi, mutta kuten aikaisemmat todenneet, on yksilöllistä.
Ja fiksut vanhemmat poistuvat ellei lapsi kykene tilaisuuten.
toki kasvatuksella on oma osansa ja esim meidän 3v käyttäytyy yleensä aika hyvin. hän on kuitenkin lapsi, eikä aina täydellinen. jotkut aikuisetkaan eivät jaksa istua kirkon penkissä..
niin opetuksella saa kyllä jo VIIMEISTÄÄN 4-5v pysymään siinä penkissä!!
Ja sitten vielä se,et jos on adhd tapaus tmv ylivilkas niin sittenhän se on vanhempien tehtävä vähän pedata etukäteen sitä hommaa,ainakin vähintään niin,et menee hyvissä ajoin paikalle,et lapsi ehtii vähän katsella ympärilleen (usein lapset on niin uteliaita et vilkkaimmat ei senkään takia malta istua) ja mikä tärkeintä,pystyy ottaan omalle porukalle paikat ihan takaa ja niin laidasta ettei se juokseminen/puhuminen/mahdollinen paikalta kesken lähteminen ainakaan pilaa kaikkien muiden iltaa!!
Ylivilkkaalle tapaukselle kannattaa ottaa myös mukaan pieni lahjominen (hyvästä käytöksestä saa tarran/tarroja/tmv),huonosta ei mitään TAI mukaan esim pieni eväs (meillä on pikku tupperi rasiassa muroja jotka ei rapise eikä narsku tmv)
niin silloin kasvatuksenkin täytyy olla erinlaista.
Jos on kaksi eri temperamenttista lasta niin sillon täytyy osata kasvatta kahdella tavalla... et joo,aika tyhmää ajatella,et jos osaa yhtä kilttiä kasvattaa tällee niin kyllä se sama oppi menee vilkkaankin päähän,haloo...
Meidän 2.5v on pääsääntöisesti hyvin käyttäytyvä, jos käyttäytyy huonosti niin ei tee sitä tahallaan - ei tuon ikäinen vielä ymmärrä syy-seuraussuhdetta tai mitä tarkoittaa hyvä käytös. Sen sijaan 4.5-vuotiaani on äärimmäisen hankala lapsi eikä omaa minkäänlaisia käytöstapoja minkäänlaisissa tilaisuuksissa, vaikka niitä on harjoiteltu vauvasta asti. Saattaa yhtäkkiä kiljaista suustaan jotain sopimatonta esim. kirkossa tai vastaantulevalle vieraalle aikuiselle saattaa sanoa pönttöpää. Nuorempi lapsi on aivan eri maailmasta temperamentin suhteen eikä koskaan ole ollut ongelmia liikkua ihmisten ilmoilla hänen kanssaan. Isomman kanssa saa koko ajan jännittää miten menee. En sitten tiedä minkä ikäiseltä voi vaatia olemaan tietyllä lailla, esim. lahjonnan keinoin, meillä ei lahjonnat paljon auta kun ei lapsi pysty ajattelemaan vielä niin pitkälle.
ja valmistelisi lasta joka kerta tilanteeseen? Kuten itse sanoit 4-5v, lapseni on 4 ei vielä 5v. Minkä minä tai lapsi vilkkaudelle mahdetaan? Ihan hakoteillä ei voi kasvatus meillä olla, jos 2v osaa olla jo aivan kunnolla.
niin opetuksella saa kyllä jo VIIMEISTÄÄN 4-5v pysymään siinä penkissä!!
Ja sitten vielä se,et jos on adhd tapaus tmv ylivilkas niin sittenhän se on vanhempien tehtävä vähän pedata etukäteen sitä hommaa,ainakin vähintään niin,et menee hyvissä ajoin paikalle,et lapsi ehtii vähän katsella ympärilleen (usein lapset on niin uteliaita et vilkkaimmat ei senkään takia malta istua) ja mikä tärkeintä,pystyy ottaan omalle porukalle paikat ihan takaa ja niin laidasta ettei se juokseminen/puhuminen/mahdollinen paikalta kesken lähteminen ainakaan pilaa kaikkien muiden iltaa!!
Ylivilkkaalle tapaukselle kannattaa ottaa myös mukaan pieni lahjominen (hyvästä käytöksestä saa tarran/tarroja/tmv),huonosta ei mitään TAI mukaan esim pieni eväs (meillä on pikku tupperi rasiassa muroja jotka ei rapise eikä narsku tmv)
tarkoititko,et sun 4.5v ei osaa ajatella "niin pitkälle"....?? Niin mitä?
Oma lapsesi taitaa omata olmin temperamentin!
niin silloin kasvatuksenkin täytyy olla erinlaista.
Jos on kaksi eri temperamenttista lasta niin sillon täytyy osata kasvatta kahdella tavalla... et joo,aika tyhmää ajatella,et jos osaa yhtä kilttiä kasvattaa tällee niin kyllä se sama oppi menee vilkkaankin päähän,haloo...
niin helppo arvostella toisenlaisen tempperamentin omaavia lapsia ja heidän vanhempiaan. Kokeilkaapa joskus miten paljon kasvatuksella on oikeasti merkitystä teidän lastenne käytöksessä. Sanokaa kiltille pikku lapsellenne kirkossa kesken papin saarnan että: "Lähdepäs siitä kulta juoksemaan, käy sanomassa papille Heippa ja kierrä sivupenkkien luota takas tänne, jooko kulta pieni?" Veikkaanpa että rauhallinen lapsenne vastaa: "Äiti, mä en halua, onko mun pakko, en mää uskalla."
Taisin siihen viestissänikin viitata..
Keskimmäisellä ei ole mitään diagnoosia ja ei tarvitsekkaan koska on hyvin rauhallinen ja hiljaisempi tapaus,mutta taas nuorimmaiseni on juuri tutkimuksissa,en tiedä vielä minkä diagnoosin saa,mutta adht epäilys on..
Ja todellakin,kaikki kolme ovat HYVIN erilaisia temperamentiltaann,jopa nää kaksi "adht":ta :) joten todellakin tiedän erilaisesta kasvatuksesta ja siitä kuinka he tarvitsevat eri rutiineja jopa
SILTI lapseni istuvat esim kirkon kauneimmissa Joululuissa hiljaa. Takimmaisessa penkissä tosin ja saivat pienesti liikkua koska liikkumattomuus on nuorimmaiselta vielä liikaa vaadittu... mutta ei sekään tarkoittanut käytävillä tmv juoksua vaan ihan siinä penkisssä...
ehtivät ja muistavat ajatella miten pitikään käyttäytyä.
En ole 10, mutta samanlainen minunkin esikoiseni on kuin täällä muutaman. Kuopus onkin sitten helppo lapsi joka tavalla.
tarkoititko,et sun 4.5v ei osaa ajatella "niin pitkälle"....?? Niin mitä?
Tällaisille ihmisille tekisi hyvää saada yllätyksenä vaikealla temperamentilla varustettu lapsi hoitoonsa. Ehkä sitten ymmärtäisivät, että kaikki lapset eivät todellakaan pysty istumaan kahvipöydässä kädet ristissä kun aikuiset juttelevat keskenään, ei vaikka kuinka lahjoo ja kiristää ja kasvattaa.
vilkkaammalle käytävillä juoksemisen? Ketä se oikeasti häiritsee, jos lapseni heiluttaa jalkojaan kirkon penkissä, koska ei vaan PYSTY olemaan paikallaan?
Taisin siihen viestissänikin viitata..
Keskimmäisellä ei ole mitään diagnoosia ja ei tarvitsekkaan koska on hyvin rauhallinen ja hiljaisempi tapaus,mutta taas nuorimmaiseni on juuri tutkimuksissa,en tiedä vielä minkä diagnoosin saa,mutta adht epäilys on..
Ja todellakin,kaikki kolme ovat HYVIN erilaisia temperamentiltaann,jopa nää kaksi "adht":ta :) joten todellakin tiedän erilaisesta kasvatuksesta ja siitä kuinka he tarvitsevat eri rutiineja jopa
SILTI lapseni istuvat esim kirkon kauneimmissa Joululuissa hiljaa. Takimmaisessa penkissä tosin ja saivat pienesti liikkua koska liikkumattomuus on nuorimmaiselta vielä liikaa vaadittu... mutta ei sekään tarkoittanut käytävillä tmv juoksua vaan ihan siinä penkisssä...
Juuri sinun luulisi tuntevan edes hivenen sympatiaa niitä vanhempia kohtaan joiden lapsi karkaa kirkon penkistä katselemaan kirkkoa omin päin. Sen sijaan arvostelet ja tuomitset?
Itse aloin odottamaan jotain parivuotiaalta, silloin tuli tietysti useammin takaiskuja mutta esim. kaupassa lapsi ei ole kiljunut kuin kerran (alle 2 v.). Lapsi on kohta 4 v, ja yleensä käyttäytyy ihan ok, jos häiriköi, lähdetään pois niin nopeasti kuin voidaan ja pidetään puhuttelu. Eikä hetkeen mennä "epäonnistuneeseen" paikkaan, ja seuraavan kerran kun mennään niin kerrataan suullisesti nopeasti edelliskerran tapahtumat:"Muistatko kun viimeki käytiin siellä ja siellä ja sinä teit niin ja näin ja piti lähteä pois. Ethän tee niin enään, niin voidaan olla loppuun asti" Paria poikkeusta lukuunottamatta on mennyt sitten seuraavalla kerralla tosi hyvin.
ja valmistelisi lasta joka kerta tilanteeseen? Kuten itse sanoit 4-5v, lapseni on 4 ei vielä 5v. Minkä minä tai lapsi vilkkaudelle mahdetaan? Ihan hakoteillä ei voi kasvatus meillä olla, jos 2v osaa olla jo aivan kunnolla.
]
mut tässähän tää lukee: olet kirjoittanut,että oot kasvattanut samallailla
että tänään kirkossa arviolta 5-vuotias juoksenteli pitkin kirkon käytäviä eikä äiti saanut lasta pysymään penkissä. Jos yritti pitää väkipakolla, lapsi alkoi huutaa ja rimpuilla joten päästi hyvin pian vapaaksi. Itselläni vasta vauva, joka pysyi sylissä, joten ei ole kokemusta.ap