Missä iässä lapselta voi jo vaatia tietynlaista käyttäytymistä eri tilanteissa?

vaan kerroin ne mitkä meillä toimii... kumma juttu jos sinuun noin kovasti kolahti..



ja todellakin,tunnen sympatiaa,mutta kommentoinkin juuri ap:n viestiä (ja muutamaa muuta sivusin) joissa sanottiin,et lapsi juoksee,ei vaan osaa istua jne



Ja missä olen tuominnut mitään? Tosiasia vain on,et on hieman erikoista jos tavallisenvilkas lapsi ei osaa 4-5v iässä istua esim 1h sillälailla hiljaa,ettei häiritse muita ihmisiä?

Ja tää ei todellakaan tarkouta et peppu on liimattu penkkiin,en ole niin sanonut enkä sanonut ettei jalkoja saa heilutella,ihan ne on kaivettu sieltä kirjoittajan omien korvien välistä...

Myös levottomat lapset.

*samalla* lailla. Luepa uudestaan...

ja valmistelisi lasta joka kerta tilanteeseen? Kuten itse sanoit 4-5v, lapseni on 4 ei vielä 5v. Minkä minä tai lapsi vilkkaudelle mahdetaan? Ihan hakoteillä ei voi kasvatus meillä olla, jos 2v osaa olla jo aivan kunnolla.

]

mut tässähän tää lukee: olet kirjoittanut,että oot kasvattanut samallailla

... suuhunne.

Ei se lapsen pituus aina kaikkea kerro. Toiset lapset kun on pidempiä kuin toiset...

asiallisesti?

on helppo ja rauhallinen lapsi. Ymmärrän, ettei kaikkien lapsien kanssa ole näin helppoa. Meillä ei ole tarvinnut edes varsinaisesti opettaa tai komentaa tuohon.



Musta ikäraja osata nuo on jotain 4. Viimeksi ravintolassakin oli 6-vuotias (kertoi) tyttö, joka seilaili pitkin ruokaravintolaa, pysähtyi juttelemaan meidänkin pöytään (mulle ok, koska pidän lapsista) ja harrasti pituushyppyä portaikosta. Eikö tuon ikäistä opeteta yhtään, koska tyttö vaikutti ihan nokkelalta muuten.

Vanhempi lapseni on kotioloissa hirveä huutaja ja riehuja, eikä pysy paikallaan muuta kuin telkkarin ja tietokoneen edessä. Istuu silti 6-vuotiaana ihan nätisti eskarissa, konserteissa yms. MInua ei kuitenkaan yhtään häiritse jos jonkun muun lapsi ei käyttäydy 100-prosenttisen täydellisesti, ei ole ikinä häirinnyt. Kyllä ne vilkkaimmatkin jossain vaiheessa rauhoittuvat - lapsia ne vain ovat!

Meillä 2- ja 4-vuotiaat osaavat istua kauniisti paikoillaan ja ovat aina osanneet. He ovatkin rauhallisia ja vieraissa paikoissa ujoja. 1-vuotiaalta en sellaista käytöstä osaakaan odottaa, mutta kyllä 5-vuotiaana viimeistään pitäisi pystyä istumaan hetki paikoillaan ja jos ei osata, paikalta voi poistua. En ole mikään tiukkapipo, mutta kun on ravintolassa syömässä ja viereisen pöydän lapset saavat tehdä mitä haluavat, samalla kun yrittää opettaa omille lapsille ravintolan käyttäytymistapoja, niin siinä alkaa pinna hiukan kiristyä.

Ainakaan minä en olisi uskaltanut päästää alle kouluikäisenä meidän adhd-poikaa kirkossa juoksemaan. Sitähän ei tiedä yhtään mitä se olisi tehnyt. Vieressä pidin istumassa ja yritin saada olemaan mahdollisimman hiljaa, ja jos ei onnistunut niin sitten pihalle.

Nimim. klassisen musiikin konsertissa (joka kesti 45 min) meni puoli tuntia ohi kun takana oleva vesseli ei valttanut olla hiljaa ja aloillaan van rynkytti penkkiä ja kailotti kovaan ääneen :P Ei auttanut vaikka sanoin. Ja sen verran pieni tila, että kuului kyllä ihan eturiviin asti: kuulin konsertin jälkeen kuinka joku kommentoi että edes eturivissä ei kuullut kunnolla kun joku mölyapina (eturiviläisen kommentti) yritti vissiin kiljua soittajat suohon.

Ei lapsen tarvitse olle mikään puujumala, mutta siinä vaiheessa kun möly ja häiriö on jatkuvaa eikä esim. satunnainen kysymys tms. niin eiköhän siinä vaiheessa häirikön paikka ole muualla oli ikää kuinka vähän tahansa.

Vanhempi lapseni on kotioloissa hirveä huutaja ja riehuja, eikä pysy paikallaan muuta kuin telkkarin ja tietokoneen edessä. Istuu silti 6-vuotiaana ihan nätisti eskarissa, konserteissa yms. MInua ei kuitenkaan yhtään häiritse jos jonkun muun lapsi ei käyttäydy 100-prosenttisen täydellisesti, ei ole ikinä häirinnyt. Kyllä ne vilkkaimmatkin jossain vaiheessa rauhoittuvat - lapsia ne vain ovat!

Toisilla, niinkuin meillä yksinhuoltajilla, ei ole mahdollisuutta harjoitella poistumalla esimerkiksi kaupasta, jos lapsi käy huutamaan. Omani on huutanut siitä asti kun syntyi, tähän päivään mennessä on käyty kaupassa huutamatta luultavasti yhden käden sormilla laskettava määrä (lapsi on lähes 4v).



Kirkonmenoihin tai muihin tilaisuuksiin ei luonnollisesti oteta osaa, kavereiden lasten ristiäiset ja muut on jätetty suosiolla menemättä, ettei kenenkään tarvitse osoitella sormella, kun "lapsi ei osaa käyttäytyä" (= äiti ei osaa kasvattaa...?).

mutta osaavat käyttäytyä, kun ollaan esim. joulujuhlissa, syömässä ulkona tai ihan missä vaan...nuorempi on vasta kolme ja esikoinen on uhmakas 6v...

mutta meillä kaksi poikaa 7 ja 4v ja esikoinen on aina ollut hallittavissa mutta tämä nuorempi.... huh huh!

Samat kasvatusperiaatteet mutta siis niin erilaine persoona.

Meillä esikoinen ja vika ovat vilkkaita, keskimmäinen istuu kyllä kiltisti. Kuopus on nyt 5 enkä kyllä antanut hänen juoksennella joulukirkossa. Mutta ymmärrän tuotakin äitiä: meilläkin lapset ovat käyttäneet tuota hyväksi: jos en saa mennä, huudan. Mitä siinä sitten teet?

Ainakin minä olen ottanut isinä (yh) aina mukaan ja joka paikkaan. Ovat aika kiltisti, jos ei ole nälkä eikä vaipassa ns. jekku..



Kuullun ymmärtämistä pidän sopivana vaiheena, kun osaavat puhua ja ymmärtävät puhetta. Suosittelen julkisissa tiloissa olemista. Itse en ole hyvä kokki ja syömme usein ravintolassa. Siitä kai ovat oppineet. Pieninkin tilaa itse ruokansa vaikka on 4 vuotias. Kaikki toimii molemmilla kielillä, koska olemme suomen ruotsalaisia, mutta arvostamme arkikielenä suomea, koska murmur oli kuitenkin suomalainen alkujaan.