Minkä ikäisenä pitäisi muuttaa pois kotoa?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 16:08"]No viimeistään 20 vuotiaana, herran jestas sinne äidin tissille ole tarkoitus jäädä asumaan ellei halua peräkammarin pojaksi. Ei kyllä pokka kestäisi jos joku kaveri sanoisi asuvansa vielä vanhempiensa kanssa. Eikun hei, sehän on meillä täällä maalla ihan normaalia että muutetaan aiemmin pois kotoa koska ei ole mahdollista käydä yliopistoon asti kouluja samalla paikkakunnalla vanhempien nurkissa!
[/quote]

Vähänpä tiedät opiskelumahdollisuuksista tänä päivänä. Meillä nyt ei omat lapset vielä ole isoja eikä tarvitse tällaista miettiä, mutta maalla on myös tapana jatkaa vanhempien tilaa. Kaikki eivät koskaan muuta pois "vanhempien nurkista" vaan vanhemmat lähtevät aikanaan. Oma serkku tekee näin ja on opiskellut amk sekä yliopisto tutkinnot. Kaikkia opintoja ei suoriteta istumalla viitenä päivänä viikossa luennolla.

Olen 18v (syksyllä 19) eikä minulla ole aikomustakaan muuttaa vanhempieni luota pois. En ole koskaan saanut pienintäkään kesätyötä, vaikka olen hakenut, eli minulla ei ole koskaan ollut omaa rahaa. Opiskelupaikan saaminen on nykyään myös vaikeaa, enkä usko pääseväni, koska lukio ei ole mennyt kovin hyvin (keskiarvo n.8,5 ja yo-arvosanat M-E). En myöskään ole perillä mistään tarpeellisista asioista, enkä osaisi muuttaa omaan taloon. En edes tiedä mistä aloittaisin tai miten lähtisin! Viihdyn kyllä kotona, enkä lähtisi ikinä pois, jos se vain olisi mahdollista.

muutin omaa kämppää heti 18 vuotiaana kun potkaisivat lastenkodista pihalle.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 17:04"]Olen 18v (syksyllä 19) eikä minulla ole aikomustakaan muuttaa vanhempieni luota pois. En ole koskaan saanut pienintäkään kesätyötä, vaikka olen hakenut, eli minulla ei ole koskaan ollut omaa rahaa. Opiskelupaikan saaminen on nykyään myös vaikeaa, enkä usko pääseväni, koska lukio ei ole mennyt kovin hyvin (keskiarvo n.8,5 ja yo-arvosanat M-E). En myöskään ole perillä mistään tarpeellisista asioista, enkä osaisi muuttaa omaan taloon. En edes tiedä mistä aloittaisin tai miten lähtisin! Viihdyn kyllä kotona, enkä lähtisi ikinä pois, jos se vain olisi mahdollista.
[/quote][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 17:04"]Olen 18v (syksyllä 19) eikä minulla ole aikomustakaan muuttaa vanhempieni luota pois. En ole koskaan saanut pienintäkään kesätyötä, vaikka olen hakenut, eli minulla ei ole koskaan ollut omaa rahaa. Opiskelupaikan saaminen on nykyään myös vaikeaa, enkä usko pääseväni, koska lukio ei ole mennyt kovin hyvin (keskiarvo n.8,5 ja yo-arvosanat M-E). En myöskään ole perillä mistään tarpeellisista asioista, enkä osaisi muuttaa omaan taloon. En edes tiedä mistä aloittaisin tai miten lähtisin! Viihdyn kyllä kotona, enkä lähtisi ikinä pois, jos se vain olisi mahdollista.
[/quote]
itse suunnilleen samanikäinen tai siis -96 myös. Ja pakko sanoo että oot aika henkisesti jälkeen jäänyt jos et tuossa iässä omillaa pärjää.

Täytin tammikuussa 21, ei ole vanhemmat potkimassa ulos ainakaan vielä. Tämän vuoden aikana aion muuttaa ensimmäiseen omaan kämppään.

M21

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 17:04"]Olen 18v (syksyllä 19) eikä minulla ole aikomustakaan muuttaa vanhempieni luota pois. En ole koskaan saanut pienintäkään kesätyötä, vaikka olen hakenut, eli minulla ei ole koskaan ollut omaa rahaa. Opiskelupaikan saaminen on nykyään myös vaikeaa, enkä usko pääseväni, koska lukio ei ole mennyt kovin hyvin (keskiarvo n.8,5 ja yo-arvosanat M-E). En myöskään ole perillä mistään tarpeellisista asioista, enkä osaisi muuttaa omaan taloon. En edes tiedä mistä aloittaisin tai miten lähtisin! Viihdyn kyllä kotona, enkä lähtisi ikinä pois, jos se vain olisi mahdollista.
[/quote]

Mitä hemmettiä. Mul arvosanat oli e-c ja keskiarvo varmaan jotain seiskan pintaan mutta pääsin todella tavoitellulle alalle yliopistoon. kokeet meni hyvin kun pänttäsin ja mun kirjotusten tuloksetkin oli mun mielestä ihan mainiot. keskiarvolla nyt ei väliä yliopistossa ole.

Älä luovuta vielä!

16-21

Oletteko laittaneet mitään talletusta tai muuta lapsillenne poismuuttoa varten tai hankkineet sijoitusopiskelija-asunnon tai peräti lahjoittaneet lapsellenne asunnon heidän poismuuttaessaan? Kenties oman sinkkuaikojen asuntonne? Meillä nimittäin on ne asunnot sijoitusasuntoina, joissa asuttiin ennen yhteen muuttamista. Vielähän ei tiedä, että missä junnarit aikovat opiskella, mutta jos aikovat opiskella niillä paikkakunnilla, missä meillä on asunnot niin varmaan sitten muuttavat niihin.

Ite oon vasta 11vuotta joten en vaikuta keskusteluun juuri mitenkään mutta minun isoveljeni muutti armeijasta tultuaan opiskelu kämppään 20v ja opiskelut jatku 2vuotta jonka jälkeen muutti asumaan iteksee ja on asunu niin jo 6vuotta ja sit on isosisko joka menee 2017 vuonna ripille ja talo on jo valittu,koska on päässyt luokkia nopeasti ylöspäin nii opiskelukämppä siis on valittu...

Aloittaa yliopisto opiskelut ja saa asua kotona. Asutaan Hgissä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 16:52"]Itse muutin 18 vuotiaan pois kun aloin saamaan sosiaalitukea niin ei järkeä asua kotona enää. Jos opiskelee niin sitten on ymmärrettävää asua viel täysikäsenä kotona.

Minusta sosiaalituet voisi lakkauttaa ja vanhempien elatusvelvollisuus 30v asti.

Veikkaan että työnteko alkaisi maistua hyvinkin nopsaan.

Sama myös toisin päin. Lapsilla tulisi olla velvollisuus huolehtia vanhemmistaan, kun he ikääntyvät. 

Nykyisin sosiaalituet tulevat aivan liian helposti ja liian runsaina. Aivan ensimmäiseksi pitäisi poistaa yleinen asumistuki. 

Sosialistisessa tasavallassa yksilön ja perheen vastuu on ulkoistettu yhteiskunnalle. Näkee kyllä selvästi varsinkin näillä alempien sosiaaliluokkien suosimilla boardeilla. Suurin osa lähtenyt/potkittu viimeistään parikymppisenä pihalle ja samoin sitten omat vanhemmat pusketaan laitoshoitoon heti kun mahdollista.

18-25v ihan oman elämäntilanteen mukaan. Ei ole mitään yhtä tiettyä ikää :D

Mun mielestä ihan aikasintaan sillon 16-v jos päättää hakea vaikka jonnekin kauemmas amikseen/erityiseen lukioon, sillon voisi vanhempien olla ok avustaa taloudellisesti mutta ei niillä ehdoin, että opiskelijaboksissa on bileet joka viikonloppu jne, kyl tiedätte mitä tarkoitan.

Muussa tapauksessa heti siinä koulun jälkeen on hyvä muuttaa kun on ensin kesätyöt päätetty ja tienattu rahaa, eli 18-19 vuotiaitako sillon ollaan. Itse muutin silloin juuri. 

Ihan viimestään kun 24 kilahtaa mittariin on mun mielestä syytä lähtee vanhempien helmoista. Ei vaan oo sopivaa että aikuinen ihminen asuu porukoitten luona. 

Minusta se riippuu ihan perheen tilanteesta.

Jos hakee ammatilliseen koulutukseen, jota ei ole oman kodin lähellä, niin silloin on järkevää lähteä jo heti 9. luokan jälkeen eli n. 16-vuotiaana.

Jos taas on vaikkapa hevostila ja nuori ammattimaisesti ratsastaa/valmentaa/ohjastaa, niin saattaa olla hyvin järkevää asua kotona vaikka hamaan tappiin. Toki moni sitten vaikka rakentaisi oman talon lähelle jossain vaiheessa.

Toinen iso tekijä on sijainti: Helsingissä on asuminen kallista, mutta kaikki koulut lähellä. Silloin saattaa olla viisasta asua kotona valmistumiseen asti eli jopa n. 26-28-vuotiaaksikin. Eri asia kestääkö siinä kenenkään pälli.

Vierailija kirjoitti:

Olen 18v (syksyllä 19) eikä minulla ole aikomustakaan muuttaa vanhempieni luota pois. En ole koskaan saanut pienintäkään kesätyötä, vaikka olen hakenut, eli minulla ei ole koskaan ollut omaa rahaa. Opiskelupaikan saaminen on nykyään myös vaikeaa, enkä usko pääseväni, koska lukio ei ole mennyt kovin hyvin (keskiarvo n.8,5 ja yo-arvosanat M-E). En myöskään ole perillä mistään tarpeellisista asioista, enkä osaisi muuttaa omaan taloon. En edes tiedä mistä aloittaisin tai miten lähtisin! Viihdyn kyllä kotona, enkä lähtisi ikinä pois, jos se vain olisi mahdollista.

Jotenkin tässä haiskahtaa trollli, mutta kommentoin silti:

Otse olen ollut aina töissä siitä lähtien kun 14 täytin. Kaikenmaailman paskatyötä tehnyt, mutta tehnyt kuitenkin.

Peruskoulusta keskiarvo oli jotain 9 luokkaa, lukiosta keskiarvo oli jotain 7,5 ja kirjoituksista tuli a-m. Lukioon siis en panostanut ollenkaan. Silti sain amk:sta hyvän opiskelupaikan ja tienaan ihan kivasti (n. 4000€/kk). Tietenkin jos ainoa opiskelupaikka mikä kelpaa on lääkis niin sitten voi olla vaikeaa. Itse aikanaan jouduin luopumaan siitä "unelmien ammatista" kuntajusin, että valmistuisin työttömäksi.

Tekisin paljon toisin tytärpuoleni kanssa. Tytön isä alkoi vaatia että nyt hommaat oman kämpän heti, kun tyttö täytti 18. Tyttö itse ei ollut valmis, ei ollut ikinä ollut ihan yksin yhtään yötä. Aina joku sisarus tms kaverina jos jäivät kotiin kun me mentiin johonkin. Periaatteessa osasi kodin työt, mutta ei ollut henkisesti valmis tähän "nyt haet kämppää ja käydään ostaa sulle parit astiat" lähestymistapaan isältään ja pakettiautolla kamat kämppään, huonekalut paikalleen apuna ja sähän jaksat lopun tehdä itse heippa. Ei uskaltanut sanoa, että haluais asua vielä kotona ja mä en kokenut että mulla olis oikeus sanoa, että nyt vähän jarrua ja hoida paremmin tämä homma. Omien lasten kohdalla aloin kerätä heille astioita ja puhua, että joskus kun asut omillas niin asia x ja y mutta en hoputtanut muuttamaan. Nuorempi muutti 18-vuotiaana ihan reippain mielin 400km päähän ja vanhempi 19-vuotiaana 15km päähän opiskelija-asuntoon ja kävi alkuun viikoittain kotona syömässä ja välillä yön ylikin.

Minun isäni aikoinaan heitti veljeni tavarat pihalle ja purki mökin missä veljeni asui! Veli oli n. 19 vuotias ja hänestä tuli lopulta alkoholisti ja hän kuoli alle 50 vuotiaana.

Ei ole kiirettä, sitten kun siltä tuntuu ja nuoren elämäntilanne on sopiva.

Muutin 20-vuotiaana. En ymmärrä miten aikuinen voi elää aikuisen elämää vanhempien silmien alla..?