Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ystävä alkoi välittömästi ottaa etäisyyttä kun kuuli raskausuutiseni.

Vierailija
20.04.2009 |

Hän on tahallisesti lapseton, eikä enää ole siinä iässäkään, että lapsia haluaisi, mutta surettaa hienon ystävyyden puolesta, että heti raskausuutiseni kuultuaan hän alkoi vähentää yhteydenpitoamme. Eikä hän koskaan kysy minulta mitään raskaudestani. Mennään jo yli puolenvälin, joten tiedän että kyseessä ei ole satunnaisilmiö.



Mistähän voi johtua? Onko hyvä antaa hänen vain olla, ja olla kovistelematta asiasta?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tahallisesti lapseton voi sanoa niin (helpottaakseen sitä ettei muut kysele enempää tai ei tarvi selittää miksi), et ehkä tiedä oikeita syitä lapsettomuuteen. En minä ainakaan ole kertonut omista keskenmenoistani kellekkään. Kolme keskenmenoa ikävälillä 38-42.



Samaan aikaan ystäväni alkoi odottaa. Jummi kun oli vaikeaa seurata sitä, aloin vältellä, itkin itsekseni aina sen jälkeen kun näin ystäväni. Ystäväni pyysi minut vielä kummiksi. Vasta lapsen ollessa 2-vuotias palautui elämä entisiin uomiinsa. Ikuinen suru jäi minulle, kun olen nyt sitten lopettanut yrittämisen. Kyllä tuo oli vaikeaa aikaa ja on edelleen, tätä kirjoittaessakin pieni kyynel nousi silmäkulmiin.



Mutta onnea raskauteesi, keskity siihen ihan rauhassa. Vauvan kuuluu olla elämäsi keskipiste, älä muusta murehdi.

Vierailija
2/4 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tahallisesti lapseton voi sanoa niin (helpottaakseen sitä ettei muut kysele enempää tai ei tarvi selittää miksi), et ehkä tiedä oikeita syitä lapsettomuuteen. En minä ainakaan ole kertonut omista keskenmenoistani kellekkään. Kolme keskenmenoa ikävälillä 38-42.



Samaan aikaan ystäväni alkoi odottaa. Jummi kun oli vaikeaa seurata sitä, aloin vältellä, itkin itsekseni aina sen jälkeen kun näin ystäväni. Ystäväni pyysi minut vielä kummiksi. Vasta lapsen ollessa 2-vuotias palautui elämä entisiin uomiinsa. Ikuinen suru jäi minulle, kun olen nyt sitten lopettanut yrittämisen. Kyllä tuo oli vaikeaa aikaa ja on edelleen, tätä kirjoittaessakin pieni kyynel nousi silmäkulmiin.



Mutta onnea raskauteesi, keskity siihen ihan rauhassa. Vauvan kuuluu olla elämäsi keskipiste, älä muusta murehdi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ainakin ystäväpiiri muuttui hieman raskauden ja lapsen syntymän myötä. "Paatuneimmat" sinkkuihmiset jättivät pitämättä yhteyttä ja toki oli omaakin aikaansaamattomuuutta, että itse pidin heihin vähän vähemmän yhteyttä. Uudessa elämäntilanteessa kun juteltavaa tuntui riittävän enemmän niiden ystävien kanssa, joilla jo oli lapsia tai jotka odottivat lapsiaan (mulla laaja ystäväpiiri, joten näitä perheellisiäkin oli jo paljon). Aiemmin tosin oli ollut niin, että olin ollut paljon vähemmän yhteydessä itse juuri näihin perheellisiin ystäviin, joten yhteydenpito heihin "korjaantui". Näin se vaan menee.



Koeta pitää ystävääsi kuitenkin yhteyttä, jos sinä itse ja hän (sinun mielestäsi) tuntuu sitä kaipaavan. Voihan olla, että lapsettomuus on hänelle kovin kipeä asia.

Vierailija
4/4 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun aloin odottaa esikoistani niin ystäväpiiristä karisi melkolailla ihmisiä pois. Emme mieheni kanssa kumpikaan osaa varmaksi sanoa, mistä moinen johtuu.



Olemme itse sen verran nuoria - parikymppisiä - että lähipiirissä ei vielä suurimmalla osalla ole lapsia, mutta suunnitelmissa tuntuu suurimmalla osalla _sitten joskus_ olevan.



Osa varmasti kuvitteli, että meillä ei enää ole muuta elämää lapsen tulon jälkeen. Että emme enää ehdi tavata heitä tai muuta. Siksi pistivät heti välit poikki tai siis lopettivat yhteyden pitämisen meihin.



Toinen osa taas saattaa pelätä, että raahaisimme lastamme harvase päivä hoitoon. Mikä ei ole totta. Lapsi ei ole ollut vielä kertaakaan hoidossa kuin kaksi tuntia minun vanhemmillani. Nyt lapsi on 1v4kk. Enkä varmasti kavereilleni lastani hoitoon antaisikaan. Että turha pelko :)



En sitten tiedä.. Kai niitä muitakin syitä löytyy. Pitäisi kysyä suoraan, mutta kun ei kiinnosta. Jos he eivät halua tuntea meitä, en minä seuraani tuputa. Siinäpä taas nähtiin, kuinka hienoa "ystävyyttä" välillämme oli.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän kaksi