Herkuttelun määrä mummolassa

antaa herkkuja. Meillä antaa kyllä ensin ruuan, mutta jälkkäriksi on aina joku suklaamuna tai ainakin viinirypäleitä ja ruokajuomana pillimehu.:)



Välipalat on suklaavanukkaita ja omppua tai muuta herkkuhedelmää. Aamupala on ensin puuroa ja sitten Jaffa-keksejä. Sellaista se on. Ei meidän lapsi ainakaan tule kipeäksi tai ylivilkkaaksi, jos käy mummulla mussuttelemassa kerran-pari kuussa herkkuja...

Kyllä apnä sanoisin, että vähempikin kävisi. Jos se on äitisi sinä sanot, jos anoppisi (kuten epäilisin) sano itse tai laita mies asialle. Liika on liikaa.



Omat tenavat saavat mummolassa tehdä mitä mummo antaa, minä en itse puutu siihen millään lailla. Mutta vieraillaan harvemmin, ettei siinä ehdi piloille mennä,

Me käydään aika harvoin mummilassa, parin kk:n välien, ja aina sama kaava: jätskiä aamupalaksi, välipalaksi, pop-cornia siinä välissä. Karkkipussit kouraan. Hyvää ruokaa anoppi tekee, mutta ei selityksistä huolimatta tajua että lapsille ei maistu kun vatsa on jo täynnä herkuista.



Toisaalta ymmärrän että mummi haluaa hemmotella lapsia, mutta kun olis niin paljon viisaampia ja terveellisempiä tapoja.



Koskapa käydään harvoin ja ollaan max.2 vrk, niin en ole ihan hirveästi asiasta räpättäny, mutta nyt esikoinen pitäis päästää kesällä viikoksi mummilaan ja vähän hirvittää että jos samanlainen syöttämisen tahti jatkuu silloinkin: tyttöhän on pikku possu ja ihan pilvessä sokerista kun palaa takas kotiin.



Oma äitini tarjoaa kanssa herkkuja, mutta vasta JÄLKIruokana, edellyttäen että ruoka on syöty. Kotona jälkkäriä ja makeita herkkuja syödään yleensä vain viikonloppuisin tai joskus harvoin kun on arkena vieraita, silloinkin kohtuudella, esim. 1 pulla ja pari keksiä.

Meillä antaa kyllä ensin ruuan, mutta jälkkäriksi on aina joku suklaamuna tai ainakin viinirypäleitä ja ruokajuomana pillimehu.:)

Välipalat on suklaavanukkaita ja omppua tai muuta herkkuhedelmää. Aamupala on ensin puuroa ja sitten Jaffa-keksejä. Sellaista se on. Ei meidän lapsi ainakaan tule kipeäksi tai ylivilkkaaksi, jos käy mummulla mussuttelemassa kerran-pari kuussa herkkuja...

Meillä se ongelma on juuri se, että "oikeaa ruokaa" ei syödä yhtään, lusikallistakaan. Esim pääsiäisenä kun aamupalaa odotellessa saa pari keksiä ja suklaamunan niin ei siinä puuro tai leipä maistu. Sitten onkin jo tunnin päästä nälkä ja siihen saa vanukkaan, keksiä ja karkkia. Lounasta odotellessa voi ottaa suklaamunan. Lounasta ei syödä yhtään, paitsi pari kurkkusiivua. Jälkkäriksi sitten limua ja karkkia. Välipalaksi leivonnaisia ja limua. Välillä vähän suklaamunaa ja sitten voikin siirtyä illan sipseihin, suolatikkuihin ja limuun. Iltapalaksi pillimehu saunassa.

Tuosta menosta lapsemme menevät ihan sekaisin. Sekä mahasta että päästään. Siksi meidän on pakko sanoa, että eikö sitä namien tarjontaa voisi vähän hillitä ja antaa vasta sitten kun on syöty ruoka.

T: Se, jonka lapset tulevat mummon herkuista ylivilkkaiksi ja mahakipuisiksi (ripulille)

niin ei tod. ok. Itsellä oli mummo, jonka luona sai herkutella todella paljon, mutta käytiinkin 1-2 krt vuodessa, kun hän asui pohjoisessa. Silloin se oli ihanaa.

eli äitini asuu pohjoisessa ja kun hänen luonaan muutaman kerran vuodessa ollaan, niin saa hemmotella poikia miten parhaaksi näke :) Toisaalta poikien herkkua on myös poronkäristys muusilla ja lohikeitto, joten kunnon ruokakin uppoaa hyvin mummon luona. Ja kun äiti tulee meille kylään, niin silloin on monesti jokin herkku/lelu tuliaisina ja asia on musta ok.

Jokaviikonloppuisesta mässäilystä en mäkään tykkäis.

kun ensimmäistä kertaa lapsi menee mummolaan pidemmäksi aikaa niin taatusti annan tiukat ohjeet miten lapsen kanssa toimitaan. Ei todellakaan yletöntä herkuttelua. Jos ei mummolassa osata rakkautta osoittaa kuin herkuilla niin ei hyvin mene.

Mummolassa ei ole mitään rajoja tässä herkuttelussa ja päinvastoin tuputetaan koko ajan lisää makeeta. Munkin mielestä isovanhemmilla on "oikeus" hiukan hemmotella jälkikasvuaan, mutta liika on liikaa. Meillä tästä aiheesta on puhuttu ja on riidelty ja on rajoitettu käyntejä, ei mitään vaikutusta.



Mä en jaksa enää, joten ikävä kyllä siellä mummolassa jatkossakin tuputetaan sitä makeeta oikein olan takaa. Mieheni syö itsekin (lapsilta salaa) joka päivä pullia, suklaata ja muuta karkkia, joten hän ei näe asiaa ollenkaan niin pahana, ja mä taas en voi määrätä appivanhempiani, joten tässä ollaan ja pysytään. =(



Tässä esimerkki meidän yhden päivän vierailusta (ja huom, käymme vähintään joka toinen viikko! Käyntejä on vähennetty jokaviikkoisesta juuri tämän älyttömän makeantuputtamisen takia.): aamupäivällä pullaa, lounaan jälkeen jäätelöä, muffinsseja ja keksejä, iltapäiväkahvilla piirakkaa tai kakkua, iltaruoan jälkeen lettuja kermavaahtdon ja hillon kanssa. Keksipurkki on koko aika avoinna pöydällä, samoin limsatölkit jätetään joka kerta keittiöön ja sitten päästään sanomaan, että "Voi voi limsaa mummo nyt ei voi antaa kun teidän äiti ei anna, kuinka ne tölkit siihen nyt taas jäikin...".



Mä oon aika rikki tän asian kanssa ja pelottaa oikein, miten käy tulevan vauvan kanssa. Hälle varmaan syötetään suklaata jo ennen kuin olen lopettanut täysimetyksen. =( Kun olen itse paikalla, voin sentään rajoittaa sitä kerralla syötävää määrää, mutta mies kun menee useimmiten vanhemmilleen keskenään lasten kanssa, hän ei rajoita mitenkään ettei loukkaisi äitinsä tunteita. Joten viimeksi esikoinen oli syönyt 8 munkkia kerralla (kaiken sen muun päivän aikana puputtamansa lisäksi). Illalla valitti pahaa oloa ja vatsakipua. Olin aika kauhuissani, mutta kun puheellani ei ole mitään vaikutusta, enkä mitään yltiöriitaa muuten mukiinmenevien isovanhempien kanssa voi laittaa pystyyn, joten... =(

Mummolassa ei ole mitään rajoja tässä herkuttelussa ja päinvastoin tuputetaan koko ajan lisää makeeta. Munkin mielestä isovanhemmilla on "oikeus" hiukan hemmotella jälkikasvuaan, mutta liika on liikaa. Meillä tästä aiheesta on puhuttu ja on riidelty ja on rajoitettu käyntejä, ei mitään vaikutusta.



Mä en jaksa enää, joten ikävä kyllä siellä mummolassa jatkossakin tuputetaan sitä makeeta oikein olan takaa. Mieheni syö itsekin (lapsilta salaa) joka päivä pullia, suklaata ja muuta karkkia, joten hän ei näe asiaa ollenkaan niin pahana, ja mä taas en voi määrätä appivanhempiani, joten tässä ollaan ja pysytään. =(



Tässä esimerkki meidän yhden päivän vierailusta (ja huom, käymme vähintään joka toinen viikko! Käyntejä on vähennetty jokaviikkoisesta juuri tämän älyttömän makeantuputtamisen takia.): aamupäivällä pullaa, lounaan jälkeen jäätelöä, muffinsseja ja keksejä, iltapäiväkahvilla piirakkaa tai kakkua, iltaruoan jälkeen lettuja kermavaahtdon ja hillon kanssa. Keksipurkki on koko aika avoinna pöydällä, samoin limsatölkit jätetään joka kerta keittiöön ja sitten päästään sanomaan, että "Voi voi limsaa mummo nyt ei voi antaa kun teidän äiti ei anna, kuinka ne tölkit siihen nyt taas jäikin...".



Mä oon aika rikki tän asian kanssa ja pelottaa oikein, miten käy tulevan vauvan kanssa. Hälle varmaan syötetään suklaata jo ennen kuin olen lopettanut täysimetyksen. =( Kun olen itse paikalla, voin sentään rajoittaa sitä kerralla syötävää määrää, mutta mies kun menee useimmiten vanhemmilleen keskenään lasten kanssa, hän ei rajoita mitenkään ettei loukkaisi äitinsä tunteita. Joten viimeksi esikoinen oli syönyt 8 munkkia kerralla (kaiken sen muun päivän aikana puputtamansa lisäksi). Illalla valitti pahaa oloa ja vatsakipua. Olin aika kauhuissani, mutta kun puheellani ei ole mitään vaikutusta, enkä mitään yltiöriitaa muuten mukiinmenevien isovanhempien kanssa voi laittaa pystyyn, joten... =(

että lapselle voi sanoa EI. Kun meidän mummo ei raaski kieltää pieneltä oikein mitään. Onneksi on nyt huomannut, että ei se lapsi siitä kieltämisestä mene rikki. Usein ei edes pahastu. Meidän 4 v kyllä kokeilee (Saisinko pillimehun?), mutta jos siihen vaan rennosti vastaa että ei nyt, niin ei siitä mitään kohtausta tule. Enkä usko että se lapsi on kamalasti onnellisempi saatuaan syödä yhteen putkeen 3 suklaamunaa yhden sijasta.

niin silloin toki kannattaa rajoittaa herkuttelua. Muuten en panisi pahakseni muutamaa vanukasta ja karkkia silloin tällöin.

Meillä meinasi olla alkuun myös tuollaista kun lapset oli ekoja kertoja yksin kylässä mummoloissa. Sovittiin sitten että ruuan jälkeen saa antaa herkkuja, mutta oikea ruoka pitää syödä ensin. Meillä lapsilla menee mahat ihan sekaisin liiasta imelästä. Nyt ovat jo alakoululaisia ja osaavat jo itse jättää herkut vähemmälle, ovat aina olleet tosi huonoja syömään makeaa, mutta tämä ei ole oikein mummoille mennyt perille. Siis syövät kyllä, mutta sittten vaikeroivat vatsaansa. Muuten käydään sen verran harvemmin kummassakaan mummolassa, että en ruokailuihin tai tarjoiluihin ole puuttunut.

Mulla oli samanlainen mummo, kun olin pieni. Ymmärsin, että mummilassa vain oli herkuttelu rajatonta, mutta ei kotona. Isompana sitä osasi jo kohteliaasti kieltäytyä ylenmääräisestä herkkujen tuputtamisesta. Kyllä ne teidänkin lapset joskus tulee järkiinsä.



Älkää pahastuko, mutta voi kun te osaisitte iloita siitä, että teillä on mummola, jossa lapsenne voivat käydä. Omilla lapsillani ei sellaista ole ja monet kerrat on tullut itkettyä, kun tietää minkälaista suhdetta omat lapseni jäävät paitsi.

Ihan mielenkiinnosta, millaisia määriä alle kouluikäiset lapsenne saavat herkutella herkkupäivinä, juhlapäivä tms?

ap

Meillä perus arki ruoka on mun mielestä tosi terveellistä (puuroa, paljon kasviksia ja marjoja, vähärasvaista lihaa, usein kalaa...) ja 4-vuotiaamme syö hyvin ja monipuolisesti. Ei ole koskaan ollut mikään nirsoilija. Hänelle on aina tehty selväksi, että herkkujakaan ei syödä, jos ei syödä kunnon ruokaa eli mahaa ei täytetä herkuilla.

Lapsen kanssa on sovittu, että kerran viikossa on herkkupäivä ja jos ollaan kaupassa yhdessä, hän saa valita jotain herkkua itselleen. Tämä herkku käsite kattaa siis kaikki karkit, limut, jätskit, keksit sun muut. Yleensä hän tyytyy tosi vähään ja harvoin valitsee edes karkkia, usein haluaa jätskiä tai esim. viimeksi otti yhden suklaavanukkaan. Karkkihyllylläkin tyytyy usein pariin lakuun. Kerran valitsi kaikkien suurten karkkipussien keskeltä yhden lakun ja oli siihen ihan tyytyväinen.

Erikoispyhinä, esim nyt kun oli pääsiäinen, sai syödä useampana päivänä suklaamunia, 1-2 kpl päivässä. Jos mennään kylään, saa syödä, mitä tarjotaan. Toisia isovanhempia nähdään lyhyen matkan takia usein ja siellä harvoin tarjotaan herkkuja, korkeintaan vaikkapa pullaa kahvin kanssa ja sitä saa syödä, jos tarjotaan, oli herkkupäivä tai ei. Toisia isovanhempia nähdään huomattavasti harvemmin, ei edes joka kuukausi, ja siellä saa lähes aina jotain herkkua. Sekin herkuttelu tapahtuu vasta kunnon ruoan jälkeen ja olen hyväksynyt asian, koska vierailuja on aika harvoin.

Jos kotona leivotaan, lapsi saa toki syödä pullaa tai piirakkaa, jos muutkin syövät. Leipomista ei kuitenkaan tapahdu kauhean usein. Kesällä jätskiä saatetaan esim. lomalla syödä useamminkin kuin kerran viikossa.

Jos on kavereiden synttäreitä, saa syödä, mitä tarjotaan. Joskus herkkupäivän vietto kotona unohtuu tai jätetään väliin, jos herkkuja on tullut jo muutenkin. Koskaan ei ole lapsen kanssa tullut riitaa herkutteluista.

Minusta on kamalaa, kun jotkut vanhemmat ovat niin fanaattisia herkkujen kieltämisessä. Ehkä ymmärrän, jos lapsi on huono syömään ja syömättömyys aiheuttaa huolta ja ei haluta, että masu täyttyy herkuista, mutta normaaleissa oloissa en sitä ymmärrä. Meillä on yksi tuttavaperhe, jossa ollaan ihan ylitarkkoja sen suhteen, mitä lapset syö. Esimerkiksi kerran oltiin kesälomalla rannalla piknikillä. Porukka grillasi makkaraa, mutta tämän yhden perheen lapset eivät saaneet sitä syödä. Tuntui vähän kurjalta, kun ainakin meillä makkara on lapselle suurta herkkua ja jos sitä kohtuudella harvoin syö, en näe asiassa ongelmaa. Lisäksi minä olin ottanut mukaan jälkiruoaksi keksipaketin, aikuisilla oli kahvia termarissa ja lapsilla mehua. Meillä ei todellakaan puputeta keksejä joka päivä, mutta tuossa tilanteessa (kesäloma, piknik, ranta,) ajatus keksipaketista oli minusta ok. Tarjosin keksejä toki kaikille. No, tämän yhden perheen lapsilta kiellettiin heti keksit. En olisi tarjonnut kenellekään, jos olisin tiennyt asian, mutta en voinut enää siinä vaiheessa ottaa muilta lapsilta keksejä pois. Jotenkin tuntui nipottamiselta kieltää yksi keksi tuossa tilanteessa. Ja varmaan niistä lapsista oli kiva katella, kun muut söi...

kai sitä ite lopulta on se, joka on vastuussa lapsistaan ja niiden kasvatuksesta ja näin ollen myös ruokailutottumuksista. Ite oon sanonu jopa omalle 85v mummulle, että mun elämä, mun valinnat ja piste. Enkä oo ainakaan arvostustani sen silmissä menettäny, pikemminkin toisinpäin. Kyllä aikuisen ihmisen kanssa pitää pystyä keskustelemaan ja pitää olla oikeus päättää oman lapsen asioista. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä perusteluja ja loukkaantuu ni se lienee sit sen ihan oma ongelma. En ainakaan ite antas kenenkään syöttää lapsiani sairaiks herkuilla, olipa mummo tai ei. Ja voisin vaik ottaa pois lapseltani toisen antaman herkun, jos aika ei mielestäni ole sopiva herkutteluun., esim, ennen ruokaa, ku ei lapsi pettymyksestä mene rikki, eikä huutoonsa kuole.

Mä olen onneksi ollut niin "topakkana" alusta saakka tässä asiassa että mihinkään älyttömyyksiin ei olla menty. Tässä asiassa on ollut "onni" että lapsella on ruoka-allergioita, ts tuputtamiseen tottuneen mummon täytyy kysyä minulta mitä voi antaa ja mitä ei ja joskus vähän liiottelenkin tässä.



Mä en ole mikään erityisen natsi tässä asiassa, mutta kyllä kohtuus pitää sentään olla. Onneksi mummo on keskittynyt viime aikoina pullan leipomiseen ja siinä en näe mitään pahaa. Me saimme pienenä HIRVEÄSTI karkkia, pappa tuputti. Minä olen normaalipainoinen, veljeni on aina ollut lihava. Eniten minussa huolestuttaa tuo ylipaino, sillä jos lapsesta asti on ylipainoinen niin siitä on vaikea päästä koskaan eroon.

Älkää nipottako

En halua että normaalisti hyväkäytöksiset ja iloiset lapsemme muuttuvat mummolan sokerihumalassa ärtyisiksi rasavilleiksi. Kiva siinä on selitellä että kyllä ne kotona syövät normaalia ruokaa ja osaavat käyttäytyä. Kun mummolta tulee kommenttia miksi ruoka ei kelpaa ja miksi lapsia ei ole kasvatettu olemaan ihmisiksi (kun juoksevat ympäriinsä kuin päättömät kanat).

Makeaa saa syödä, mutta liika on liikaa.

Tässä asiassa on ollut onni että lapsella on ruoka-allergioita, ts tuputtamiseen tottuneen mummon täytyy kysyä minulta mitä voi antaa ja mitä ei ja joskus vähän liiottelenkin tässä.

Pojalla oli pienenä ruoka-aineallegioita. Jos joskus (harvoin) jätimme pojan mummolaan hoitoon pariksi tunniksi oli hänellä omat eväät mukana, jotta hoito olisi helppoa. Kas kummaa, heti ekoilla kerroilla poika oli kuitenkin ripulilla tai ihottumalla hoitopäivän iltana. Ekalla kerralla syyksi paljastui kaurakeksi. Tokalla kerralla pala ruisleipää. Pojalla siis oli vehnäallergia eikä mummo tajunnut että kaurakekseissä ja ruisleivässä on vehnää. Silloin kyllä ärsytti että heti kun selkänsä kääntää niin ollaan jotain kiellettyä antamassa ihan tahallaan.

Myöhemmin allergiat ovat helpottuneet ja siis "taivas repesi" mummolle. Nythän voi antaa ihan mitä vaan, milloin tahansa ja kuinka paljon tahansa. :(