Luitteko iltasanomien liitteestä jutun 16v olleesta koti-isästä?
Kommentit (41)
Minulla on eräs reumasairaus, jota en ikävä kyllä ole kuvitellut eikä kyse ole omasta diagnoosistani.
Suomessa en ole ollut viimeisten vajaan 20v aikana työssä (vaan 15v ulkomailla) ja lyhennettyä työaikaa ei voi tehdä, jos aloittaa uudessa paikassa.
Tavallaan jännittävää (oikeasti kyllä hyvin masentavaa) nähdä kuinka ihminen voi "jämähtää" omien kokemustensa kautta rakentamaansa maailmankuvaan menettäen kyvyn ymmärtää, että ihmisten arvomaailmat ovat erilaisia, mahdollisuuksia on monia, elämänvalintoja myös.
Surullista, että olet katkeroitunut vanhempiesi valintojen takia. Toivottavasti pystyt joskus parantumaan tuosta.
t. 24
jos sairautesi on aito, saat sen takia yhteiskunnan tukea, joten se ei voi olla niin vakava, kun et kerran tukea saa.
Ja lyhennettyä työaikaa pääsee nauttimaan yhden vuoden työsuhteen jälkeen eli tekosyy tuo toinenkin.
Ja sinuna keskittyisin omiin lapsiin ja miettisin omia valintojani, jotta he eivät loputtomiin joudu kantamaan taakkaa. Kuulostat nimittäin jo täysin mummelilta.
Nykyäänhän joka paikassa puhutaan näistä pätkätöistä ja niiden tekijöistä - varmasti löytisi sinullekin.
Itse tunnen muutaman naisen, jotka ovat päättäneet että töissä ei käydä, ikinä. Opiskellaan vaikka vuodesta toiseen mutta mihinkään sitä ei koskaan hyödynnetä. Jossain vaiheessa puolisolle kyllä riittää ja elätit saa lähteä maailmalle.
Minäkään en tunne yhtään alle 70-vuotiasta pariskuntaa, jossa mies olisi jäänyt elättelemään koululaisten äitiä.
Ja sinuna keskittyisin omiin lapsiin ja miettisin omia valintojani, jotta he eivät loputtomiin joudu kantamaan taakkaa. Kuulostat nimittäin jo täysin mummelilta.
Ajattelusi on niin suppea, ettei tämä ole kivaa. Menen nyt kutomaan sukkia:-)
Minun äitini oli tuollainen "suvaitsevainen" ja "avarakatseinen". Käytännössä oli vaan niin patalaiska ja epäsosiaalinen, että käpertyi kotiinsa tekosyiden varjolla. Isä elätti kuolemaansa asti, sen jälkeen on ollut meidän lasten ja yhteiskunnan ristinä.
Aikuinen vastuuntuntoinen ihminen ei toimi noin.
Ensin 15-vuotta yhden lapsen kotiäitinä. Sitten kun mies löysi tasa-arvoisemman puolison melkein 20 vuotta yhteiskunnan elättinä. Välillä työkkärin pakkokurseilla ja työllistämistöissä. Katkera kaikesta elämässä, mutta elää vieläkin melkein 40-kymppisen poikansa kautta.
Miniän ja lastenlasten painajainen.
Totuus päin näköä ei varmaan tunnu kivalta.
Teki elämästäni helvettiä 20 vuotta ennen kuin me katkaisimme välit.
yhä useissa maissa naiset elävät kotiäitinä miehen tuloilla ja tämä on ihan normi.. en koe tuota mitenkään hirveän kamalaksi, jos tämä on perheen yhteinen päätös. en usko että kaikille on yhtä tärkeää se kuka maksaa ja mitä maksaa ja mikä on ammatiltaan.
suomalaisille on jotenkin elintärkeää se työ ja ammatti, jos sitä ei ole niin ei ole ihminen ollenkaan. se on aika surullista, kelle tahansa voi joskus käydä huonosti esim työttömyys, työkyvyttömyys ym. pystyykö sitten löytämään mitään syytä elää tai arvoa itselleen.
itse kärsin sairaudesta jonka takia en sovellu monenlaisiin töihin. työnhakuni on siis hyvin rajoitettua, mutta tähän asti ole löytänyt työtä jossa pärjään... en ole vielä edes puhunut asiasta sen kummemmin edes työkkärissä kun olen itse löytänyt työpaikan jossa sairauteni ei vaikuta. jos joskus en löydä niin mieheni kyllä elättää minua kunnes keksin jotain muuta. aivan kuten minäkin olen elättänyt häntä kun hän on esim opiskellut.
Minäkään en tunne yhtään alle 70-vuotiasta pariskuntaa, jossa mies olisi jäänyt elättelemään koululaisten äitiä.
Useimmat heistä tosin muualla Euroopassa kuin kylmässä Suomessa.
Painua ajassa sata vuotta taaksepäin.
35, just, ja sehän on nyt sitten suomalaisnaisten unelma.
Painua ajassa sata vuotta taaksepäin.
Kohta täällä sanellaan kotien ruokalistatkin
Kohta täällä sanellaan kotien ruokalistatkin
Minusta esim. sairaalloinen lihavuus lapsella on perusteltu syy huostaanottoon.
Ja ei, en äänestänyt perussuomalaisia.
Ja aina se niin on ollut, että maksaja sanelee säännöt. Yhteiskunnan syliin nuo elätit kuitenkin ennen pitkää kaatuu.
eli jos on työtön tai työkyvytön, voi elättää itsensä -> tämä ihan hyväksyttävää... siis yhteiskuntahan sillon elättää
mut annas olla jos pariskunta sopii että toinen saa jäädä kotiin ja toinen maksaa koko homman, pyytämättä yhteiskunnalta MITÄÄN rahallista avustusta niin se NIIN VÄÄRIN...
nyt en käsitä, mitä sä sillon marmatat, se mieshän maksaa silloin kaiken, et sinä kuten esim työttömälle maksat.
ja työttömyyspäivärahan suuruuskin riippuu omista tuloista ja edes pyrkii työmarkkinoille.
Jos on oikeasti sairas/työkyvytön, sivistysvaltiossa kuuluu huolehtia.
Se että joku lorvii miehen tuloilla kotona aikansa, syrjäytyy ja sitten tunkee 20 - 30 vuodeksi työttömyyskortistoon jatkamaan lorvimista, ei ole hyväksyttävää.
olet tuntenut yhden tämmöisen ihmisen ja yleistät kaikki sellaisiksi.
ne kotonaolijat jotka minä tunnen, eivät ole a)syrjäytyneet b)tunkeneet 20-30 vuodeksi työttömyyskortistoon
plaah turha sulle on järkeä puhua.. et varmaan tajua miten monet lorvii työttömyyskorvauksilla ihan tahallaan, kotona miehensä tai vaimonsa rahoilla oleva on sentään tehnyt kumppaninsa kanssa diilin ja varmaan tekee sitten kotitöitä ym.
Se että joku lorvii miehen tuloilla kotona aikansa, syrjäytyy ja sitten tunkee 20 - 30 vuodeksi työttömyyskortistoon jatkamaan lorvimista, ei ole hyväksyttävää.
Eli jos tekee aina paljon töitä niin sit ei mies jätä eikä koskaan syrjäydy.
Onnellisuuden resepti löyty!
Se että keksit kaikenlaisia syitä on sitten oma asiasi ja jos miehesi uskoo kaiken soovan, niin hienoa.
Jos olisit ollut työelämässä, tietäisit että tuonikäisten lasten kanssa sinulla olisi joka tapauksessa oikeus lyhennettyyn työviikkoon.
Minun äitini oli tuollainen "suvaitsevainen" ja "avarakatseinen". Käytännössä oli vaan niin patalaiska ja epäsosiaalinen, että käpertyi kotiinsa tekosyiden varjolla. Isä elätti kuolemaansa asti, sen jälkeen on ollut meidän lasten ja yhteiskunnan ristinä.
Aikuinen vastuuntuntoinen ihminen ei toimi noin.