Miehen rahankäyttö

lastehoitopalkkaa vaikka 500 kuussa, helpottaa kummasti sun tilannetta

ei ole mitään syytä yrittää puhua järkeä.



Omassa miehessäni on vähän samoja piirteitä. Kuitenkin just tuommoiset argumentit on hyviä:

-Mitähän ne päiväkodin hoitajatkin ajattelee kun ei edes sopivan kokoisia vaatteita ole lapsella?

-Kaikilla muilla on senjasen merkkiset vaatteet, meidän lapset on ainoat joilla on marketista ostetut

-Kaveri oli tilannut niinjaniin paljolla jostain postimyynnistä, en kehdannut sanoa että meillä ei ole varaa ostaa kesävaatteita ollenkaan



Ihan turha puhua järkeä, koita jotain tuon tyylistä! Ja jos lapset itse pyytävät, se ainakin meillä tehoaa tosi hyvin (ovat tyttöjä)

Sori vaan,tarkoitus ei oo haukkua koska varmaan rakastat miestäsi kaikesta huolimatta,ärsyttää vaan...kyllä suhteessa pitää olla tasapuolista kun vielä yhdessä ootte päättäny että sä jäät kotiin. Kuulostaa siltä ettei hän välittäis ollenkaan sun ja lasten hyvinvoinnista...

Täällä tosin tuli tosi hyviä vinkkejä,toi "mitä naapuritkin ajattelee" oli tosi hyvä!

Mitä miehes sanois jos sanoisit hänelle että aiot palata töihin kun ei sun rahat riitä lasten hoitamiseen? Olisko se hänelle ihan sama?

ja mikä hitto on kaljanlaskemiskone??huh huh...

Hmm..mä olisin kyllä varmaan vaan raivonnu että mikä itsekäs ku-pää sä oot jne eli en oikein keksi neuvoja,mutta tsemppiä,toiv noi muiden neuvot toimisi!

tai mitähän se sanois jos myisit sen kaljanlaskemiskoneen salaa ja ostaisit sillä lapsille ehjiä vaatteita?:)

ja sano et muuhun ei ole varaa!! eikö oo mitään ilta tilaisuuksia mihin miehen olis pakko ottaa sut mukaan ja pukisit sen 10 vee vanhan mekkos päälle ja pitkä takki ja otan takin vasta vieraassa paikassa pois.. entäs hänen sukulaisten juhlat (esim. rippijuhlat, häät, lakkiaiset jne), pue itsesi ja lapsesi niihin "huonoinpiin" mitä kaapista löytyy.. jos ulospäin pitää näyttää että rahaa on..



tai sit lyö avioerohakemus käteen ja alleviivaa lasten elatusvelvollisuus, niin kuin vähän tiedoksi vaan.. siis vaikket olisikaan eroamassa, mut jos se avais ukkos silmät..



miten voi olla oikeasti tollasia minä itse-tyyppejä??? mä eikö se ollut aikaisemmin? kävittekö ulkona koskaan syömässä? mitä sitten teittekään yhdessä (treffit) niin makso ukkos sunkin puolesta ikinä??

Kiitos, mua on ihan helpottanut jo pelkkä myötätunto ja se, että joku minun puolestani kiukustuikin.



Nämä ovat sellaisia juttuja, että näistä ei paljon vieraille huudelle. Etenkin, kun odotan että asiat taas muuttuvat paremmiksi kun pääsen työelämään.



Hulluinta on, että mies syötti ja juotti mua koko seurusteluajan. Ihan oikesti, tarjosi kaiken. Vein kyllä vastavuoroon hänet joskus syömään tai maksoin taksimatkan tai kauppalaskun, joten se meni niin, että omatuntoni sen kesti.



Avioliiton alkuaikoina kävimme myös viikoittain ulkona syömässä, hurvittelemassa, elokuvissa. Maksoin osittain, mutta kyllä mies halusi tarjotakin.



Ongelmat alkoivat vasta, kun minulla ei ollut enää omia tuloja niin paljon. Olen miettinyt, että mies haluaa tällä tavoin näyttää ja käyttää valtaansa. Nyt hän tuo suurimman osan tuloista kotiin ja hän päättää myös menoista. Ja olen yrittänyt jos millä konstilla puhua. Oli aikamoisen väännön takana saada pienimmälle oma sänky. Itse säästin ja ostin sängyn yhdelle lapsista.



Se kaljanlaskemiskone on sellainen kaljahana kuin kapakoissa. Siihen laitetaan oluttynnyri ja siitä sitten lasketaan olutta. Tynnyri on tietysti pienempi kuin ravintoloissa. Ihan idioottiostos ja hyvin tulisimme toimeen ilman sitä. Muutakin tarvetta on, kuten lasten jalkineet. Mutta onhan siitä kiva laskea olutta tuttavien lasiin.



Itse ostan miehelle lahjaksi kunnon tuoksuja, kalvosinnappeja, solmioneuloja, kristillasia viskilaseja ym. Sellaista mistä tiedän hänen pitävän.



Vielä kerran kiitos kaikille, jotka olette olleet hengessä mukana. Minulla alkoi jo mieli virkistyä ja tuli sellainen olo, että kyllä tästä selvitään.

Miten olisi, jos sekä sinun että miehen rahat laitettaisiin kaikki yhdelle tilille, johon teillä kummallakin olisi käyttöoikeus? Sitten sovitte, että omiin menoihin saa kumpikin käyttää tietyn summan kuukaudessa, tietty summa menee aina toiselle tilille säästöön ja loput sitten normaaleihin elinkustannuksiin?



Itse en suostuisi jäämään kotiin lasten kanssa - tai edes hankkimaan lapsia - jos ei rahatalous yhteistä. Ilmoita miehelle, että perhe-elämä ei toimi noin. Jos teillä on yhteinen elämä, on rahojenkin oltava yhteiset.



Miten mahtaisi mies reagoida, jos lähtisit kokeeksi esim. viikoksi jonnekin ja jättäisit hänet selviämään arjesta lasten kanssa keskenään?

Tämä on niin hullua. Mies on kyllä kaikin puolin muutoin ihan kunnollinen ja sanoisin, että hyvä isäkin. Hän osaa kyllä laittaa ruuat jne. Ainoa missä tulisi ongelmia olisi joten kuten yhteensopivien kamppeiden löytäminen lapsille. Ukko touhuaa lasten kanssa todella paljon ja vie aina välillä sinne minun kustantamiin harrastuksiinkin.



Olen haaveillut viimeiset kymmenen vuotta edes yhdesta viikonlopusta vain itselleni. Kai mun pitää ryhdistäytyä ja pistää hösseliksi.



Tää raha-asia on mystinen. Minä en sitä tajua. Miten muutoin niin hyvästä & kivasta miehestä on tässä asiassa tullut ihan hirviö. Enkä ole mikään ylivarojen eläjä, en ole koskaan ollut. Paremminkin olen tavattoman taloudellinen jo luonnostani, on ollut pakko opetella. Ei sattunut olemaan se hopealusikka hollilla kun synnyin.

Sellainenkin tuntuu pahalta, kun vieraita on tulossa niin ukko käy ostamassa kyllä hyvät viinit ja kuoharit ja ruokatarpeet on hyvät kanssa. Se on sitä näyttämistä.



Olen pari kolme kertaa tehnyt niin, että olen ostanut marketista jonkun alevaatteen ja myynyt sen sitten huutiksessa, että olen saanut vähän käyttörahaa. Ruokaostoksia varten mulla on luottokortti, jonka ukko maksaa, mutta siitä pitää kyllä säilyttää kuitit. Pidänkin huolen, että kun ostan jonkun alevaatteen, niin ostan kaiken muun sillä kertaa tosi edullista ettei pistä mitenkään silmään.



Mistä tää voi johtua? Minkä takia se on tässä asiassa niin häijy?



Yleensä keskustelu loppuu siihen, että ukko sanoo että minkä verran sulla sit pitäis olla rahaa että olisit tyytyväinen. Ja kerran sanoi myös, että olettais mun olevan nöyrempi tässä asiassa (olen aika vaatimattomista oloista kotoisin).



Ei mieskään mistään rikkaasta perheestä ole, vakavaraista keskiluokkaa. Ja aika paljon on tainnut tulla perittyä näyttämisen halua varsinkin isältään. Nillä kanssa äiti hankkii huomattavasti vähemmän.

Joka tapauksessa äitinsä kasvatti hänet ajattelemaan, että hän on jotenkin muita parempi, kun on hienoa ja aika varakasta sukua. Exäni sai lapsena kaiken, minkä halusi. Ja ne tarpeet olivat sitä luokkaa, että vanhempien rahat meinasivat loppua...Joka tapauksessa exälle oli tosi tärkeää näyttää sitä, että rahaa on. Autot, asunnot, vaatteet oli kalliimpia, kuin keskituloisella perheellä olisi ollut varaa. Meillä oli erona se, että lapsetkin saivat kalliit vaatteet. Niistä tuli toki valituksia, mutta en suostunut niistä tinkimään. Omista vaatteista kyllä... Ex ei sinänsä ostellut ylimääräisiä, mutta ne mitä osti, niin ne olivat sitten huippukalliita.



Exän tilanne muuttui eron jälkeen, kun joutui taloudellisesti tosi tiukille. Elatusmaksut olivat pienet, koska mun tulot yms. menot olivat suuremmat. Exälle jäi eron jälkeen kuitenkin paljon lainaa ja kulutusluottoja ihan niin kuin minullekin. Ex eli pari vuotta tosi tiukalla budjetilla (itse ratkaisin rahaongelman ottamalla sivutöitä) ja sen ansiosta on nykyään varsinainen kitupiikki! Lapsilta olen kuullut, että siellä ei uusi aviovaimokaan saa olla suihkussa 3 min pitempään, ettei tule iso vesilasku.... Auto on kuitenkin yhä hieno ja vaikka ex on joutunut kivitalohaaveestaan kirjaston yms. kera luopumaan, niiin niiden uusi talo on lapsilta kuulemani perusteella perustalon mahdollisimman halvasta hinnasta huolimatta viimeisen päälle sisustettu. Kuulostaa kovasti exältä...



Tästä tarinasta ei nyt taida olla ap:lle mitään apua, mutta suosittelisin kriisipalaveria talouden suhteen. Miehet tarvitsevat selkeitä esimerkkejä, joten sano vaikka tyyliin, että "tilillä on yhteensä 1000 euroa rahaa, ruokakulut ovat kuukaudessa 700 euroa ja lapset tarvitsevat 300 euron haalarit, nyt ei ole rahaa hankkia ylimääräisiä (=kaljahanoja yms.)". Tosin noiden taloudellisten faktojen esittäminen voi olla "vaarallista" sikäi, että mies sanoo, että mene töihin...

Olen alkanut miettiä, että hän kokee senkin jotenkin näyttämisen arvoisena, että minun vaimoni ei tarvitse kydä töissä. Tämä voi kyllä olla jo ihan omaa vainoharhaisuuttani.



Meillä on lapset sen verran pienellä ikäerolla, että jos vuoden vielä jaksan olla kituuttamassa, niin sitten menen jo töihin. En ole mitään työtä vieroksuvaa tyyppiä ja ilomielin olen taas enemmän oman itseni herra. Ura on ollut ihan nousujohteinen, joten olen ihan toiveikas edelleenkin. Tiedän vain sen, että kun lapset sairastuvat, niin minun pitää olla kotona. Kolmen kanssa joku sairastuu ihan varmasti.



Mieheni ex on uusissa naimisissa ja ainakin taloudellisesti asiat ovat hyvin. Mieheni maksamat elatusmaksut ovat sellaisia, että välillä toivon että saisin saman summan meidän yhteisten lasten käyttöön. Joskus olen joutunut ostamaan synttärilahan lapsipuolelleni, kun mies on ollut sitä mieltä ettei nyt tarvitse lahjaa antaa kun elarit on niin suuret. Mutta eihän sitä voi lastaan jättää syntymäpäivänä ilman lahjaa!



Mies usein kysyy, että mitä minulta sitten muka puuttuu. Vaikea kysymys, kun mulla on kuitenkin koti, kivat lapset, ruokaa ja lämmintä. Tasa-arvoa kai haluaisin. Musta se on niin suuri osoitus siitä, että hän ei kunnioita minua tai lapsia kun pistää rahansa saakelin kaljahanoihin!

Miehen palkka tulemaan tilille, jota sinä hallitset. Sinä siirrät miehelle käyttörahaa miehen omalle tilille ja itse hoidat kaikki perheeseen ja asumiseen liittyvät maksut. Näin saat miehen rahankäytön pidettyä kurissa, etkä sit todellakaan laita sinne miehen omalle tilille mitään tonneja, muutama satanen kuussa riittää miehen henkilökohtaisiin menoihin.

Mun ex jätti kaikki lapsiin liittyvät laskut ja hoitomaksut mun maksettavaksi koska lapsilisä tuli tililleni! No onneksi on jo ex..

Nykyinen uusi mieheni maksaa vapaaehtoisesti puolet kaikesta ja välillä varmaan enemmänkin. En ole mitään pyytänyt ja ihan omasta tahdosta osallistuu lastenkin menoihin :)

Suosittelen että lasket lasten menot kuukaudessa ruokineen ja pyydät sen summan mieheltäsi, ainakin hänen oma osuutensa.

En osaa kuvitellakaan tilannetta, johon olet joutunut, kun meillä on yhteinen tili, jonne kaikki talouteen tuleva raha menee - siitä sitten maksan laskut, siirrän osan säästötilille ja lopuilla ostetaan miehen kanssa mitä tarvitaan.

Ainakin meillä miehen on vaikea kuvitella mitä lasten vaatteet, kengät ja harrastukset välineineen maksavat, ehkä sinunkaan puolisosi ei ole edes selvillä asiasta. Jos miehesi ei suostu yhteiseen tiliin, niin laitat vähintään puolet lasten menoista hänen maksettavakseen - tuskin sentään jättää esim. harrastusmaksua maksamatta sillä riskillä, että joutuu perintään.

Olet saanut hyviä neuvoja, joita kannattaa kokeilla mm. tuo, että näytätte varattomilta naapurien silmissä, kun lapsilla ja itselläsi huonot vaatteet ja kengät, samoin kannattaa pistää pieneksi käynyttä ja kulunutta päälle, kun miehesi tuo niitä ruokavieraitaan kotiin. Miehellesi et tietenkään osta mitään lahjoja, vaan askartelet vaikka jonkun "kivan" viinipullon essun tms. Jos lastenhuoneen kalustus ei puolisoasi kiinnosta, voit ilmoittaa, että alat kysellä löytyisikö naapureilta, tuttavilta tai sukulaisilta ylimääräisiä lastenkalusteita, joita voisivat lahjoittaa teille - vähän paremmaksi voit vielä pistää, kysymällä olisiko puolison työpaikalla mahdollisuus esim. sähköpostitse tiedustella lapsille kalusteita ja vaatteita.

Täällä on jo monta kertaa sanottu, mutta sanon minäkin, tuollaiseen näyttämisen tarve-tyyppiin ei pure mikään muu kuin mitä naapurit/kaverit-ajattelee. Noloa kun meidän lapset käyttää samoja kuin lähiölapset:) Onko teillä yhteisiä illanviettoja tuttavapariskuntien kanssa? Luulisi että sun pitäisi näyttää hyvältä ja rahakkaalta, ts. tukka viimeisen päälle, kalliit vaatteet ja bling bling-korua ranteessa. Eikö sitä häiritse, ettei lapsilla ole viimeisen päälle vaatteet? Ja älä ole enää noin kiltti, pistä mies maksamaan lasten harrastukset ja vaatteet! Tsemppiä!