"Se ainoa oikea" Kuinka huomasit kyseessä olevan sen?
Huomasiko toinen yhtä pian vai menikö enemmän / vähemmän aikaa?
Kommentit (22)
...nyt yhdessä 6 vuotta ja huomaankin, ettei ole olemassakaan "sitä oikeaa"...
...nyt yhdessä 6 vuotta ja huomaankin, ettei ole olemassakaan "sitä oikeaa"...
Mut kyllä sen vaan jotenkin tietää, edelleen 12 v jälkeen...
päällä, joka voi hidastaa sen tajuamista?
Miltä tuntui? Missä tilanteissa? Kuinka nopeasti olitte yhdessä? jne
Molemmat huomattiin samoihin aikoihin! Tuo lainaus tähkältä aika lailla tiivistää ajatukseni tästä...
Miltä tuntui? Missä tilanteissa? Kuinka nopeasti olitte yhdessä? jne
Näkeminen oli parempaa kuin ootin, mies syttyi hitaammin mutta kun rakastuimme ei siinä edellinen liitto paljon painanut. Yhteen muutimme käytännössä ennenkuin seurustelimmekaan. Yhdessä onnellisena edelleen.
Toisiamme himotaan edelleen myös sänkysaralla... t: 4
Me oltiin eka kuukausi päivittäin yhdessä ja 3 kuukauden päästä asuttiin yhdessä.
Ekan kuukauden olimme tiiviistu yhdessä joka päivä, kolmen kuukauden kuluttua asuttiin jo yhdessä! Vaikka olemme uusioperhe, ei mitään epäilystäkään ole asiasta olu...
Ja myös täällä himotaan sänkysaralla...;)
Varatut ovat sen jo huomanneet! Silloin nimittäin, kun ovat sen oman kumppaninsa löytäneet. Heräähän unelmistasi ja etsi oma elämä.
pahimpien "krapulahöyryjen" haihduttua katsoin miestäni (silloin oli siis edellisen illan "baarilöytö") niin tunsin hyvin voimakkaan tunnereaktion, että tuossa miehessä on jotain! Erottiin ilman numeronvaihtoja eikä edes toistemme sukunimiä tiedetty. Seuraavina päivinä en muuta pystynyt ajattelemaan kuin häntä ja puhuin vain hänestä. Vaikkei minulla ollut mitään tietoa miten hänet taas tapaisin, en ollenkaan stressannut asiasta vaan tunsin sisimmässäni että me kyllä vielä tapaamme jos niin on tarkoitettu. Eikä minun sitten tarvinnutkaan odottaa kuin 6 päivää kun mieheni etsi minut käsiini RMJ:ssa ja loppu onkin historiaa. Ensitapaamisesta on kohta 8vuotta. =o)
Varatut ovat sen jo huomanneet! Silloin nimittäin, kun ovat sen oman kumppaninsa löytäneet. Heräähän unelmistasi ja etsi oma elämä.
Katunut en vaihtoa ole, miksi olisinkaan?
t: 8
Muuksi en sitä muuttaisi, lapsiakin on yhteisiä kolme...
t:8
Sen huomasi mm. siitä, että vaikka molemmilla jo elämää ja avioerokin takana niin kaikki yksityiskohdat sopivat täsmällisesti yhteen kuin oltaisiin saman palapelin osaset. Jos oltaisiin työhönottoilmoituksella haettu toisiamme niin kummallakin olisi ollut täydellinen koulutus ja kokemus toisen perheeseen. En silti pidä häntä ainoana oikeana itselleni, myös 1. aviomieheni oli siihen elämäntilanteeseen oikea, hänestä tuli väärä vasta myöhemmin, kun elämäntavoitteemme eriytyivät (en esim. halunnut muuttaa ulkomaille).
Aivotoiminta sumeni ihan sekunneissa. Puolin ja toisin. Nyt ollaan oltu naimisissa jo yli 10 vuotta ja yhtä rakastuneita ollaan, mutta vaan syvemmin ja rauhallisemmin. Alkuaikoina muutaman tunnin erokin oli jo sellaista tuskaa, että pitikin sitten yötä myöten puhua puhelimessa, kyhnätä toisen kyljessä ym.
Alkuaikoina muutaman tunnin erokin oli jo sellaista tuskaa, että pitikin sitten yötä myöten puhua puhelimessa, kyhnätä toisen kyljessä ym.
t: 4, 8 jne...
että hän on timantti lasihelmien joukossa. Hän oli kiltti, kunnollinen, rehellinen ja komea. En ikinä uskonut että hänenlaistaan tielleni osuisikaan. Olin jo yli pitkälle 30v. paremmalla puolen, en uskonut että tapaankaan enää koskaan ketään jota voisin oikeasti ajatella elämänkumppanikseni, mutta sen tiesin että ihan mitä vaan en huoli jos joskus miehen otan. Minua oli useasti jo kosittu ja vientiä olisi ollut, mutta pelkäsin sitoutua ja tykkäsin sinkun elämästä. Mutta hän muutti senkin asian aika nopeasti tapaasimme jälkeen menimme sitten naimisiin.
..ja myöhemmin sopivamman ihmisen tavatessaan huomata ettei se alkuperäinen kumppani ollutkaan se oikea. Itse olin ainakin todella rakastunut entiseen mieheeni ja ajan kuluessa paljastui paljon asioita joiden takia en voinutkaan pitää häntä minulle oikeana ihmisenä. Nyt olen löytänyt miehen jonka kanssa sovin paljon paremmin yhteen, hänkin on ollut aiemmin naimisissa muttei hänen vaimonsakaan ollut hänelle se oikea.
Varatut ovat sen jo huomanneet! Silloin nimittäin, kun ovat sen oman kumppaninsa löytäneet. Heräähän unelmistasi ja etsi oma elämä.
..ja myöhemmin sopivamman ihmisen tavatessaan huomata ettei se alkuperäinen kumppani ollutkaan se oikea. Itse olin ainakin todella rakastunut entiseen mieheeni ja ajan kuluessa paljastui paljon asioita joiden takia en voinutkaan pitää häntä minulle oikeana ihmisenä. Nyt olen löytänyt miehen jonka kanssa sovin paljon paremmin yhteen, hänkin on ollut aiemmin naimisissa muttei hänen vaimonsakaan ollut hänelle se oikea.
Varatut ovat sen jo huomanneet! Silloin nimittäin, kun ovat sen oman kumppaninsa löytäneet. Heräähän unelmistasi ja etsi oma elämä.
Niin se vaan on, jos sen oikean kohtaat. Mulle on käynyt niin kaksi kertaa, ekan kerran about 12 vuotta sitten ja tokan kerran nyt ihan vähän aikaa sitten.
Muut on sitten enemmän tai vähemmän kompromisseja, tyytymisiä, oppii rakastamaan toista pikkuhiljaa... Mutta se oikea, se vaan KOLAHTAA.