Lue keskustelun säännöt.
isovanhempi hylkäsi yhden lapsenlapsistaan
23.04.2015 |
Mummolla on useampia lapsenlapsia, ja on ollut aina todella läheinen heidän kanssaan. On aina ollut valmis auttamaan, lapset ovat kaikki vuorollaan olleet yötä mummolla, saaneet uusia vaatteita ja muutenkin välit ovat tiiviit. Lapsestani vanhimmalla on ollut teini-iän ongelmia, masennusta ja niiden seurauksena päihteiden käyttöä, itsensä vahingoittamista ja on ollut todella vaikeaa läheisille. Perhe on jaksanut tukea ja ollut apuna, mutta mummo hylkäsi tämän nuoren kun ei osaa käyttäytyä. Aluksi mummo ilmoitti ettei nuori saa tulla kylään ellei pukeudu siististi, mutta kun pidin nuoren puolta ja sanoin että en voi vaatia masentunutta nuorta muuttamaan pukeutumistyyliään mummon mieliksi, mummo pisti välit poikki tähän nuoreen. Pukeutumistyylin takia!
Nyt nuoren päihdesekoilu on jo ohi, mutta mummo, joka on ollut perheen jälkeen läheisin ihminen nuorelle, ei edelleenkään halua olla tekemisissä nuoren kanssa. Kun se kuulemma näyttää niin hulttiolta, eikä osaa pukeutuakaan siististi.
Sydäntä särkee vielä pikkusiskoa mummola viikonlopun viettoon, häneltä en kuitenkaan voi tärkeää mummoa pois viedä, vaikka se isoa sisarusta kohtaan varmaan olisikin oikea teko. Mitä tämä tekee nuoren parantumisprosessille. Masennus pysyy kurissa lääkityksellä, mutta toipilas hän vielä tietenkin on.
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:51"]
Käykö lapsi terapiassa? Löytyisikö sitä kautta apua tähän mummo-ongelmaan? Mitä sanoo ammattiauttaja?
[/quote]
Nuori käy kyllä terapiassa, mutta puhuu siellä raskaammista asioista kuin suvaitsevattomasta mummusta. Näin ainakin olettaisin. Mä ajattelen että tämä mummu asia on sellainen mikä minun pitäisi hoitaa, että teini saisi keskittyä paranemiseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo tapaus taida olla aivan ainutkertainen. Törmäsin vajaa vuosi sitten myös tapaukseen, jossa yksi lapsenlapsi oli jätetty huomiotta. Isoäiti oli kuollut ja lehti-ilmoituksessa oli lueteltu kaikki lapset ja heidän jälkeläisensä, mutta yksi lapsenlapsi oli jätetty pois. Hänen vanhempansa olivat eronneet monta vuotta sitten ja lapsi jäi äidilleen. Isän uusi vaimo ja lapsi oli kyllä mainittu. Miksi tämä yksi sitten oli jätetty pois. Isoäiti oli edelleen hänen isoäitinsä, vaikka vanhemmat olivat eronneet. Tuli tosi surullinen oli, kun ilmoituksen luin, kyse siis tuttavista.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:51"]
Käykö lapsi terapiassa? Löytyisikö sitä kautta apua tähän mummo-ongelmaan? Mitä sanoo ammattiauttaja?
[/quote]
Nuori käy kyllä terapiassa, mutta puhuu siellä raskaammista asioista kuin suvaitsevattomasta mummusta. Näin ainakin olettaisin. Mä ajattelen että tämä mummu asia on sellainen mikä minun pitäisi hoitaa, että teini saisi keskittyä paranemiseen.
ap
[/quote]
Näyttää olevan aika tärkeä asia tämäkin. Vääränlainen käytös vanhemmilta/isovanhemmilta voi johtaa siihen, että lapset oppivat itsekin käyttäytymään väärin tai suhtautumaan asioihin epätavallisella tavalla. Ehkä teidän perheen/suvun tavat reagoida ym. ovat vaikuttaneet suotuisasti nuoren masennuksen kehitykseen? Sun pitäisi nyt katsoa pintaa syvemmälle näissä asioissa... Kaikki asiat liittyy kaikkeen ja mistäs sinä tiedät, mitä se teini siellä puhuu?
Onko äitisi uskovainen? Onko teinisi pukeutumistyyli sellainen, jota äitisi voisi pitää siveettömänä, saatananpalvontaan liittyvänä tai muutoin syntisenä? Jos näin on, voisiko äitisi kokea teinin pukeutumisen hyökkäyksenä äitisi elämänkatsomusta ja arvomaailmaa vastaan?
Jos tuosta ei ole kyse, suosittelen sinua menemään yksin äitisi luokse, keittäkää kahvit ja kerro rauhallisesti ja syyttelemättä, miltä tilanne teinistäsi tuntuu, miltä pikkusiskosta tuntuu ja miltä sinusta tuntuu. Voit sen jälkeen myös kysyä, hylkäisikö äitisi myös sinut, jos alkaisit pukeutua kuten teinisi. Kuten joku jo ehdotti, voisitko mennä äitiäsi puolitiehen vastaan? Olen itsekin kerran loukkaantunut läheiselleni sydänjuuriani myöten ja kuvittelin, että vain minä olin se, joka tilanteesta kärsi. Kun olin kärsinyt tarpeeksi, olin valmis ottamaan ensimmäisen askeleen ja puhumaan asiasta läheiselleni. Selvisi, että hän oli kärsinyt yhteydenpitomme katkeamisesta vähintään yhtä paljon kuin minäkin, mutta hänellä ei ollut rohkeutta ottaa ensimmäistä askelta, koska pelkäsi, että kylmästi torjuisin hänet.
Ymmärrän että tilanne on vaikea, mutta minustakin olisi syytä olla lojaali teinille. Kyllähän tuo tilanne viestii sitä, että mummo saa vallan hyvin "valkata" lempilapsenlapsensa ja viettää tämän kanssa aikaa, ja hylätä toisen henkisellä tasolla tyystin. Ja toisekseen: minusta ei ole hyvä, että teini joutuu vähän niin kuin tuota kautta hyvittelemään masennustaan, eli seuraamaan vierestä sitä suhdetta, joka häneltä evättiin kokonaan. Onko se todella asia, jonka haluat osoittaa teinillesi, vaikka varmasti ajattelet tuon lempeämmin kuin miltä se kuulostaa näin kirjoitettuna?
Toisekseen, ratkaisun avain saattaa nimenomaan piillä siinä, että teette perheenä selväksi, että näin ei toimita. Eihän asiat voi loputtomasti mennä niin, että toinen lapsesi saa hyvän mummosuhteen, aikanaan lahjat ja kaikki herkut ja että joudutte loputtomasti säätämään perhetapaamisia sen mukaan, saako epäsopivasti pukeutuva teini olla mukana. Kun istuisitte alas keskustelemaan, millainen tilanne tämä oikeasti kokonaisuudessaan on teille kaikille ja että se ei pidemmän päälle noin voi jatkua, mummo saattaa havahtua... tai olla havahtumatta, kuka tietää. Mutta se on varmaa, että tilanteet eivät muutu vain odottelemalla. Tai muuttuvat, pahempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, totuus on se että jokainen valitsee itse kenen kanssa haluaa olla tekemisessä. Mummo ei nyt halua olla tekemisessä teidän nuoren kanssa. Voi olla väärät syyt, mutta ne syyt ovat mummolle tärkeitä. Yhdessä olo on kahden kauppa. Eli et voi pakottaa mummoa tapamaan teiniä jos hän ei halua, mutta voisitte vaikka nuoren kanssa keskustella siitä jos hän vaikka tulisi puoli tietä vastaan ja mummon tulee vastaan.
Monesti se vaan on niin että itse ei jaksa toisen masennusta syystä tai toisesta mutta ei jaksa sanoa sitä suoraan. En minäkään jaksanut vuosikausia kun äitini oli masentunut. Se oli todella raskasta. Ja tämä oli oikeasti se syy minkä takia hänen oli pakko pistää poikki. Se kuulostaa väärältä mutta jos ei itse jaksa auttaa, niin silloin pitää tehdä se ratkaisu joka on itselleen se oikea.
Ihan mielenkiinnosta - mitä se teini on tehnyt pikkusiskolleen? Aika pahalta kuulosti rivien välistä muutama kohta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:58"]
No, totuus on se että jokainen valitsee itse kenen kanssa haluaa olla tekemisessä. Mummo ei nyt halua olla tekemisessä teidän nuoren kanssa. Voi olla väärät syyt, mutta ne syyt ovat mummolle tärkeitä. Yhdessä olo on kahden kauppa. Eli et voi pakottaa mummoa tapamaan teiniä jos hän ei halua, mutta voisitte vaikka nuoren kanssa keskustella siitä jos hän vaikka tulisi puoli tietä vastaan ja mummon tulee vastaan.
Monesti se vaan on niin että itse ei jaksa toisen masennusta syystä tai toisesta mutta ei jaksa sanoa sitä suoraan. En minäkään jaksanut vuosikausia kun äitini oli masentunut. Se oli todella raskasta. Ja tämä oli oikeasti se syy minkä takia hänen oli pakko pistää poikki. Se kuulostaa väärältä mutta jos ei itse jaksa auttaa, niin silloin pitää tehdä se ratkaisu joka on itselleen se oikea.
[/quote]
Minun on pakko sanoa, että kun kyse on alaikäisestä teinistä, välien poikki laittaminen aikuisten taholta on melkoisen kylmää kyytiä - vaikka masennus ilman muuta on kaikkia kuormittava sairaus. Ketään ei tietenkään voi vaatia olemaan tekemisissä, mutta... niin, vanhempana minä kyllä miettisin, mitä se kertoisi, jos oma äitini kieltäytyisi olemasta enää tekemisissä oman lapseni kanssa, joka olisi masentunut vaikkapa koulukiusaamisen seurauksena.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 17:02"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:58"]
No, totuus on se että jokainen valitsee itse kenen kanssa haluaa olla tekemisessä. Mummo ei nyt halua olla tekemisessä teidän nuoren kanssa. Voi olla väärät syyt, mutta ne syyt ovat mummolle tärkeitä. Yhdessä olo on kahden kauppa. Eli et voi pakottaa mummoa tapamaan teiniä jos hän ei halua, mutta voisitte vaikka nuoren kanssa keskustella siitä jos hän vaikka tulisi puoli tietä vastaan ja mummon tulee vastaan.
Monesti se vaan on niin että itse ei jaksa toisen masennusta syystä tai toisesta mutta ei jaksa sanoa sitä suoraan. En minäkään jaksanut vuosikausia kun äitini oli masentunut. Se oli todella raskasta. Ja tämä oli oikeasti se syy minkä takia hänen oli pakko pistää poikki. Se kuulostaa väärältä mutta jos ei itse jaksa auttaa, niin silloin pitää tehdä se ratkaisu joka on itselleen se oikea.
[/quote]
Minun on pakko sanoa, että kun kyse on alaikäisestä teinistä, välien poikki laittaminen aikuisten taholta on melkoisen kylmää kyytiä - vaikka masennus ilman muuta on kaikkia kuormittava sairaus. Ketään ei tietenkään voi vaatia olemaan tekemisissä, mutta... niin, vanhempana minä kyllä miettisin, mitä se kertoisi, jos oma äitini kieltäytyisi olemasta enää tekemisissä oman lapseni kanssa, joka olisi masentunut vaikkapa koulukiusaamisen seurauksena.
[/quote]
niin kuin sanoin se syy voi olla väärä, mutta se voi olla mummole hyvä syy. Eihän äiditkään jaksa aina oman lapsensa teini sekoiluja. Ei se aina mene kuin Strömsössä, meitä on joka junaan, toiset jaksavat enemmän ja toiset vähemmän. Et voi vaatia vaikka onkin mummo että hänen pitää jaksaa koska hän on isovanhempi. Valitettavasti se on niin että vaikka sinä jaksat niin toiset eivät jaksa. Ja, te jotka tässä sanotte että masentuneen kanssa pitää vaan hyväksyy ja yrittää tukea niin te ette ole ollut tekemisessä vaikeasti masentuneen kanssa. Se on todellakin uuvuttavaa. Tässä tulee vaan AP:n kertomus esiin, eikä Mummon puoli.
Itse en hylkännyt äitiä kun masennus oli päällä, mutta oli aika lähellä että en itse palannut loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 17:10"]
--
niin kuin sanoin se syy voi olla väärä, mutta se voi olla mummole hyvä syy. Eihän äiditkään jaksa aina oman lapsensa teini sekoiluja. Ei se aina mene kuin Strömsössä, meitä on joka junaan, toiset jaksavat enemmän ja toiset vähemmän. Et voi vaatia vaikka onkin mummo että hänen pitää jaksaa koska hän on isovanhempi. Valitettavasti se on niin että vaikka sinä jaksat niin toiset eivät jaksa. Ja, te jotka tässä sanotte että masentuneen kanssa pitää vaan hyväksyy ja yrittää tukea niin te ette ole ollut tekemisessä vaikeasti masentuneen kanssa. Se on todellakin uuvuttavaa. Tässä tulee vaan AP:n kertomus esiin, eikä Mummon puoli.
Itse en hylkännyt äitiä kun masennus oli päällä, mutta oli aika lähellä että en itse palannut loppuun.
[/quote]
Ymmärtäisin tämän siinä tapauksessa, jos teinin käytös olisi todella ongelmallista, vaikkapa että hän olisi varastellut tai juopotellut mummonsa aikana tai tehnyt suuruusluokassaan jotakin muuta kuin pukeutunut väärin (ap:n tarinan mukaan). Ja kyllä huomioisin tässä senkin seikan, että kyse on aikuisesta, joka hylkää teinin - sinunhan tapauksessasi on kyse lapsesta, joka kuormittuu äitinsä masennuksesta, eli "vastuusuhde" on ihan toinen.
En kyseenalaista masennuksen kuormittavuutta. En edes sitä, etteikö se sattuisi muihinkin läheisiin kuin itse masentuneeseen. Mutta kun kyse tosiaan on masentuneesta lapsesta, jonka hänen aikuinen lähisukulaisensa hylkää. Tuskin kukaan voi sanoa, että mummo tekee väärin tai että hänen on nyt pakko sietää itselleen ikävää vaivaa ruokapöydässään, mutta minusta tuo tilanne onkin nimenomaan vanhemman puntaroitavana. Että hyväksyykö vanhempi, että hänen oma lapsensa sysätään tyystin sivuun - tai hyväksyykö hän sitä, että hänen oma vanhempansa hylkää hänen oman lapsensa?
43 jatkaa: voihan tuossa tilanteessa toki olla, että tilanne on niin vieras mummolle, ettei hän yksinkertaisesti osaa kohdata sitä. Samasta syystä olen itse jättänyt omalle mummolleni mainitsematta omasta masennuskaudestani ja lääkityksestäni, koska - niin, en yksinkertaisesti tiedä, muuttuisiko hänen suhtautumisensa minuun, vaikka masennukseni ei olekaan hänen arjessaan näkynyt.
Sitä paremmalla syyllä asiasta olisi syytä keskustella, että onko tämä nyt hyvää toimintaa ja mihin tämä tulee johtamaan, jos tämä seisoo tällaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 17:01"]
Ihan mielenkiinnosta - mitä se teini on tehnyt pikkusiskolleen? Aika pahalta kuulosti rivien välistä muutama kohta..
[/quote]
Ei ole mitään tehnyt pikkusiskolleen, muuta kuin sulkenut pois elämästään, ärissyt ja ilkeillyt. Olivat ennen sairastumista läheisiä, parhaita kavereita, ja tokihan se oli siskolle suuri järkytys että näin kävi. Pahempaa taisi kuitenkin olla, että sisko joutui näkemään kuinka vahingoitti itseään, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sitä pikkusisko vieläkin käy läpi, ihmettelen ettei hänelle ole tarjottu terapiaa asian käsittelyyn. En ole sitten yksityisesti vienyt, koska puhumme usein asiasta kotona. Ja se vanhempien epätoivo ja suru, tokihan perheenjäsenen kriisi vaikuttaa kaikkiin.
Olen kyllä miettinyt että annan ajan vähän kulua, sitten keskustelen mummon kanssa syvällisesti. Ehkä mummon toiminta on jotain itsesuojausta, ei osaa käsitellä näin vaikeaa asiaa ja työntää sen piiloon. Räväkkä ulkonäkö on varmaankin vain tekosyy. Mummo kärsii teinin oireilusta ehkä enemmän kuin olen ymmärtänyt. Mummon aikana teini ei ole koskaan typeröinyt, mutta olen puhunut itse hänelle kaikesta tukea hakeakseni. Ehkä se on ollut virhe, olen kuormittanut liikaa omaa äitiäni.
Mistään antikristillisestä arvojen ryttäyksestä ei tässä ole kyse, kyseessä on vain tietty underground-kulttuuri, mutta ehkä se ei oikeasti kuulukaan tähän mitenkään, se on vain helppo tekosyy. Vaikeampi olisi mummon sanoa että en kestä hänen sairauttaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:35"]
Kai se pikkusiskokin jo ymmärtää että ellei hän käyttäydy ja pukeudu kuten mummo haluaa, niin hänet hylätään myös. Tulee mummolle yksinäinen vanhuus sitämukaa kun lapsenlapsille iskee teini-ikä ja kapina :)
Aivan varmasti tämäkin nuorempi sisarus tulee koettelemaan mummon kestämistä, ihan kiusallaan.
[/quote]
Ja aivan varmasti se mummi oppii, että hän ei saa sanoa omaa mielipidettään, koska siitä loukkaannutaan.
Miksi teinillä on isompi oikeus pukeutua provosoivasti kuin isoäidillä sanoa sama asia ääneen? Jos nuori joutu laitoshoitoon, puututaan siellä pukeutumiseen.
[/quote]
Mitä ihmettä, ai laitoshoidossa puututaan pukeutumiseen?? No ei todellakaan :) päinvastoin sairaalan kriisijaksolla painotettiin miten tärkeää on että nuori voi luottaa siihen että läheiset hyväksyvät hänen tyylinsä. Ei kyseessä tosiaan ole mikään veriseen säkkiin pukeutuja, vaan massasta eroava pukeutumistyyli.
t. Ap
[/quote]
Ja höpönpöpön. Kyllä siellä laitoksessa tehdään selväksi, että jokaiselle asulle on oma aikansa ja paikkansa. Koko päivää ei kuljeta yöpuvussa eikä nukkumaan mennä täydessä taisteluvarustuksessa. Oma tyyli ei ole sitä, että tahallisesti loukataan omalla pukeutumisella muita.
Ap on "masentuneen nuoren" äidin prototyyppi: lapsi on sairas, sitä ei saa muuttaa. Vaikka kaikki muut ympärillä tietävät, että ei sairaus saa tai voi olla asia, joka estää nuoren näkemisen nuorena. Mummin mielestä nuori pukeutuu loukkaavasti ja mummilla on oikeus sanoa se ääneen ihan samalla tavalla kuin siellä sairaalassa sanotaan nuorelle, että siellä ei pidetä paitaa, jossa lukee "hoitaja nai mua anaaliin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet Ap erittäin fiksu ja analyyttinen ihminen. Ainoa virheesi oli tulla tänne ongelmasi kanssa. Luota vaistoihisi, ne ovat oikeassa. Kaikkea hyvää!
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 17:01"]
Ihan mielenkiinnosta - mitä se teini on tehnyt pikkusiskolleen? Aika pahalta kuulosti rivien välistä muutama kohta..
[/quote]
Ei ole mitään tehnyt pikkusiskolleen, muuta kuin sulkenut pois elämästään, ärissyt ja ilkeillyt. Olivat ennen sairastumista läheisiä, parhaita kavereita, ja tokihan se oli siskolle suuri järkytys että näin kävi. Pahempaa taisi kuitenkin olla, että sisko joutui näkemään kuinka vahingoitti itseään, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sitä pikkusisko vieläkin käy läpi, ihmettelen ettei hänelle ole tarjottu terapiaa asian käsittelyyn. En ole sitten yksityisesti vienyt, koska puhumme usein asiasta kotona. Ja se vanhempien epätoivo ja suru, tokihan perheenjäsenen kriisi vaikuttaa kaikkiin.
Olen kyllä miettinyt että annan ajan vähän kulua, sitten keskustelen mummon kanssa syvällisesti. Ehkä mummon toiminta on jotain itsesuojausta, ei osaa käsitellä näin vaikeaa asiaa ja työntää sen piiloon. Räväkkä ulkonäkö on varmaankin vain tekosyy. Mummo kärsii teinin oireilusta ehkä enemmän kuin olen ymmärtänyt. Mummon aikana teini ei ole koskaan typeröinyt, mutta olen puhunut itse hänelle kaikesta tukea hakeakseni. Ehkä se on ollut virhe, olen kuormittanut liikaa omaa äitiäni.
Mistään antikristillisestä arvojen ryttäyksestä ei tässä ole kyse, kyseessä on vain tietty underground-kulttuuri, mutta ehkä se ei oikeasti kuulukaan tähän mitenkään, se on vain helppo tekosyy. Vaikeampi olisi mummon sanoa että en kestä hänen sairauttaan.
ap
[/quote]
Haloo - sinun mielestäsi on oikein, että teini sulkee siskonsa pois elämästään, mutta ei ole oikein, että mummi sulkee teinin pois elämästään?
Näetkö lainkaan oman ajatuksenkulkusi outoutta?
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:03"]
Olen vienyt, koska pikkusisko on jo kärsinyt tarpeeksi siitä ajasta kun vanhemmalla lapsella oli pahimmat ongelmat. En halua viedä häneltä läheistä ihmistä pois, syytön hän siihen on. Itse en tietenkään ole enää pystynyt suhtautumaan äitiini tämän takia kuin ennen, enkä ole sen jälkeen käynyt kylässäkään. Äitienpäivänä aion kyllä viedä kukan, mutta en tietenkään mene päivälliselle kun ei ole koko perhe tervetullut.
Ja ettei tulisi väärää käsitystä, ei lapseni ole ollut mikään huumehörhö tai mitään sellaista mikä oikeuttaisi hylkäämisen. Angstinen, pahoinvoiva ja välinpitämätön kyllä, sekä itsetuhoinen. Toki sen seuraaminen on ollut raskasta mummolle, mutta nyt teini voi jo paremmin. Vaateutustyyli kyllä on minunkin mielestä aika kamala ja provosoiva, mutta hän on silti minun lapseni ja hyväksyn hänet mustanpuhuvana mörkönäkin :) Mummo on aina puuttunut muiden valintoihin, mutta se että hän kylmästi hylkää ( jo puolen vuoden ajan ) rakkaan lapsenlapsensa, se on minulle syvä järkytys.
ap
[/quote]
Viet kukan??? Oletko sinäkään ihan järjissäsi, asetat äitisi lapsesi edelle tällä toiminnalla. Jos äitini katkaisisi välit lapseeni siksi, että lapsella on masennus, en palkitsisi kukalla tai millään muullakaan.
Eihän se ollut oikein, ei tietenkään. Nyt kun akuutti kriisi on ohi, teini tajuaa miten se satutti pikkusiskoa. Mummo sen sijaan.. no, mitä näitä selittelemään, jos kyseessä on mielestäsi verrattavissa olevat asiat, niin sitten on.
Ja oletetaan että lapseni on vaikka punkkari. En TODELLAKAAN pakota leikkaamaan irokeesia pois tai vaihtamaan hakaneulakorviksia rubiineihin vain siksi että mummo niin haluaa. Eikä laitoksella varmasti kukaan sano että niittinahkarotsi on jotenkin sopimaton. Kuten jo sanoin, juhliin pukeudutaan asiallisesti, arkena saa näyttää siltä miltä haluaa. Oli sairas tai terve.
Kiitos 47, kommenttisi lämmitti.
ap
Tukea saa ja pitää tehdä. Mutta se että hyväksytään että äristään ja ollaan ilkeitä pikku siskoa kohdalle. Nyt ymmärrän Mummoa, nuori (vaikka onkin masentunut) niin on ottanut tuon pienemmän lähemmäksi. Auttanut häntä joka on mitä ilmeisemmin jäänyt jalkoihin. Eli teidän voimavarat on mennyt tuohon teinin hoitamiseen. Jonka käytös mitä ilmeisemmin on ollut todella raskas kaikille.
Se pukeutumistyyli on nyt sivuseikka, luulen että mummo ei vaan enään jaksanut teidän hommaa. Ja vaikka se tuntuukin väärältä, niin se nuori on teidän lapsi ja teidän vastuulla. Et voi vaatia että mummo jaksaa kaiken.
Se että mummon ennenkin puuttunut asioihin kuulostaa rankalta, mutta hänellä on se oikeus valita kuka tulee hänen ovesta sisään ja hänellä on se oikeus vaatia tiettyä kunnioitusta. Jos hän tulee teille ja te hyväksytte nuoren pukeutumistyylin niin sille hänellä ei ole sanottavaa koska hän tulee teille, mutta et voi vaatia että mummon omaan kotiin tulee semmoisia henkilöitä jota hän ei jaksa ja ei hyväksy.
Ja, teidän tarina kuulostaa todella rankalta. Toivon teille nyt paranemisia koko perheelle, mutta älä syytä äitiä siitä että häne ei jaksanut olla mukana. Hän on mitä ilmeisemmin vielä ollut sen pienemmän kansaa joka on kärsinyt paljon, ja hän on vasta lapsi.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 17:01"]
Ihan mielenkiinnosta - mitä se teini on tehnyt pikkusiskolleen? Aika pahalta kuulosti rivien välistä muutama kohta..
[/quote]
Ei ole mitään tehnyt pikkusiskolleen, muuta kuin sulkenut pois elämästään, ärissyt ja ilkeillyt. Olivat ennen sairastumista läheisiä, parhaita kavereita, ja tokihan se oli siskolle suuri järkytys että näin kävi. Pahempaa taisi kuitenkin olla, että sisko joutui näkemään kuinka vahingoitti itseään, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sitä pikkusisko vieläkin käy läpi, ihmettelen ettei hänelle ole tarjottu terapiaa asian käsittelyyn. En ole sitten yksityisesti vienyt, koska puhumme usein asiasta kotona. Ja se vanhempien epätoivo ja suru, tokihan perheenjäsenen kriisi vaikuttaa kaikkiin.
Olen kyllä miettinyt että annan ajan vähän kulua, sitten keskustelen mummon kanssa syvällisesti. Ehkä mummon toiminta on jotain itsesuojausta, ei osaa käsitellä näin vaikeaa asiaa ja työntää sen piiloon. Räväkkä ulkonäkö on varmaankin vain tekosyy. Mummo kärsii teinin oireilusta ehkä enemmän kuin olen ymmärtänyt. Mummon aikana teini ei ole koskaan typeröinyt, mutta olen puhunut itse hänelle kaikesta tukea hakeakseni. Ehkä se on ollut virhe, olen kuormittanut liikaa omaa äitiäni.
Mistään antikristillisestä arvojen ryttäyksestä ei tässä ole kyse, kyseessä on vain tietty underground-kulttuuri, mutta ehkä se ei oikeasti kuulukaan tähän mitenkään, se on vain helppo tekosyy. Vaikeampi olisi mummon sanoa että en kestä hänen sairauttaan.
ap
[/quote]
Haloo - sinun mielestäsi on oikein, että teini sulkee siskonsa pois elämästään, mutta ei ole oikein, että mummi sulkee teinin pois elämästään?
Näetkö lainkaan oman ajatuksenkulkusi outoutta?
[/quote]
edellinen kommenttini (50) oli siis vastaus tähän.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:35"]
Kai se pikkusiskokin jo ymmärtää että ellei hän käyttäydy ja pukeudu kuten mummo haluaa, niin hänet hylätään myös. Tulee mummolle yksinäinen vanhuus sitämukaa kun lapsenlapsille iskee teini-ikä ja kapina :)
Aivan varmasti tämäkin nuorempi sisarus tulee koettelemaan mummon kestämistä, ihan kiusallaan.
[/quote]
Ja aivan varmasti se mummi oppii, että hän ei saa sanoa omaa mielipidettään, koska siitä loukkaannutaan.
Miksi teinillä on isompi oikeus pukeutua provosoivasti kuin isoäidillä sanoa sama asia ääneen? Jos nuori joutu laitoshoitoon, puututaan siellä pukeutumiseen.
[/quote]
Mitä ihmettä, ai laitoshoidossa puututaan pukeutumiseen?? No ei todellakaan :) päinvastoin sairaalan kriisijaksolla painotettiin miten tärkeää on että nuori voi luottaa siihen että läheiset hyväksyvät hänen tyylinsä. Ei kyseessä tosiaan ole mikään veriseen säkkiin pukeutuja, vaan massasta eroava pukeutumistyyli.
t. Ap