Omat vai sairaalan vaatteet synnyttäneiden vuodeosastolla alatiesynnytyksen jälkeen
Mietin opinnäytetyön aihetta ja mielenkiintoni on herännyt aiheeseen, joka käsittelisi varhaisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Siihen mielestäni kuuluu olennaisesti se että äiti kokee osastolla olevansa "oma itsensä" eikä niinkään potilas. Kaikenlaiset kommentit luen mielelläni. Ethän kuitenkaan provosoi. Kiitos.
Kommentit (39)
opinnäytetyöksi, vaikka sinä osastolla työskentelevänä tilaisitkin työasusi Diorilta. Oletko itse synnyttänyt, vai oletko juuri teini-iän ohittanut opiskelija? Siinä tilanteessa kuin synnytys ja sen jälkeiset päivät ei juuri jaksa kiinnostaa mitä päällä on, jahka puhtaita vaatteita on pinossa suihkukopin ulkopuolella. Olisin ollut sairaalassa kauemminkin kuin sen kolme päivää, jotta minua ei olisi arkielämän vaatimukset häirinneet keskittyessäni vauvaani ja hänen hoitoonsa. Kotiinkin joku olisi saanut tuoda puhtaita vaatteita ja ruokaa viisi kertaa päivässä vaikka ensimmäiset kaksi vuotta synnytyksen jälkeen.
identiteettini ole kiinni vaatteista!!
Sairaalan vaatteita pidin kiitollisena ja aion jatkossakin niin tehdä. Ja olenhan minä potilas, vaikkakaan en sairas, synnytyksen jälkeen sairaalassa ollessani. Enkä koe sitä mitenkään pahana
minulla tulee tunne, että ainakaan et itse ole synnyttänyt? Miksi rajaat sektiolla synnyttäneet pois? Miksi uskot identiteetin olevan kiinni vaatteista synnytyksen jälkeen? Onko sinulla hajuakaan synnytyksen jälkeisistä tunnetiloista? Ei taida tulla kovinkaan pätevää opinnäytetyötä tuolla aiheella ja rajauksella? Mitä opiskelet?
Imetysliivit, aamu/villatakin, aamutossut ja sukat haluaisin omina, muuten käytän seuraavallakin kerralla sairaalan vaatteita. Esikoisen kanssa käytin jopa sairaalan sukkia ja aamutossuja eikä se ollut minulle mikään ongelma. Päin vastoin oli rentouttavaa jättää pyykkääminen ja puhtaiden vaatteiden toimittaminen muiden vastuulle kun tiesi että kotiin palattaessa saisi taas pyykätä ihan riittämiin. Lisäksi sairaalan yöpaidassa oli varsin helppo imettää ja sai levättyä ilman että olisi tarvinnut vaihtaa vaatteet tai kölliä maatessa epämiellyttävimmissä päivävaatteissa.
Lapselle otamme tällä kertaa omat vaatteet mukaan. Esikoisen kanssa harmitti ne uskomattoman karheat sairaalavaatteet muttei jotenkin tajuttu että omat olisi ollut lupa tuoda. Poika tosin oli osa ajasta teholla ja siellä ei varmaan olisi edes saanut pitää omia vauvan vaatteita.
En koe sairaalavaatteissa muuta ongelmaa kuin mahdollinen epämiellyttävyys ja epäviehättävyys. Tunnelmaltaan ne ennemminkin korostivat sitä että nyt se vauva syntyi, kaikki on eritavalla kuin pari päivää sitten eikä minun tarvitse keskittyä muuhun kuin lapseen. Minusta sairaalavaatteet itsellä jopa voimistivat tietoutta siitä että kaikenlainen tälläytyminen, päteminen ja suorittaminen on turhaa. Ensimmäiset päivät vain tutustuminen lapseen merkitsee ja silloin voi pukeutua vaatteisiin joissa on huomioitu vain imettäminen ja helppo lepäämään pääsy sekä oman työn minimoiminen (siis pyykkäämisen puute)
eikä omalle identiteetille ja sen toteuttamiselle ole tilaa, kuten laitoksen ulkopuolella. Tämähän on pässinlihaa.
Miten laitosympäristö sitten vaikuttaa varhaiseen vuorovaikutukseen on haasteellinen aihe. Millaisen metodin ajattelin valita?
Minusta AP:llä vaikuttaa olevan jo valmis mielipide jolle hän vain hakee vahvistusta. Olisikos parempi valita aihe, johon suhtaudut neutraalisti? Mikä hyöty sinun on kysellä äitien mielipiteitä jos olet jo päättänyt mitkä vastaukset hyväksyt ja mitkä hylkäät?
Minusta AP:llä vaikuttaa olevan jo valmis mielipide jolle hän vain hakee vahvistusta. Olisikos parempi valita aihe, johon suhtaudut neutraalisti? Mikä hyöty sinun on kysellä äitien mielipiteitä jos olet jo päättänyt mitkä vastaukset hyväksyt ja mitkä hylkäät?
Minusta AP:llä vaikuttaa olevan jo valmis mielipide jolle hän vain hakee vahvistusta. Olisikos parempi valita aihe, johon suhtaudut neutraalisti? Mikä hyöty sinun on kysellä äitien mielipiteitä jos olet jo päättänyt mitkä vastaukset hyväksyt ja mitkä hylkäät?
Minusta AP:llä vaikuttaa olevan jo valmis mielipide jolle hän vain hakee vahvistusta. Olisikos parempi valita aihe, johon suhtaudut neutraalisti? Mikä hyöty sinun on kysellä äitien mielipiteitä jos olet jo päättänyt mitkä vastaukset hyväksyt ja mitkä hylkäät?
kun sairaalassa ei annettu mitään vaatteita, vaan kaikilla oli omat. Tämä oli saksalaisessa sairaalassa viime kuussa.
kimonoja, enimmäkseen ja vauvalla myös omat vaatteet, jotka on viety pesuun päivittäin. Minun on helpompi olla omaitseni kun on omat vaatteet, ja vauva tuntuu läheisemmältä omissa vaatteissaan, olen myös ostanut jokaiselle uudelle tulokkaalle oman hiusharjan, tutteja, ja pienen steiffin pehmoeläimen, ja ottanut nämä mukaan sairaalaan.
...koska sairaalassa on niin KYLMÄ! Siellä saa olla jalat jäässä monta päivää, kun ei oo ku niitä ohuita riepuja päällä. Otan olohousut, sukkia, villasukkia ja säärystimet :)
Onko aihe oikeasti hyväksytty jossain? Jos äitiys on tuollaisista asioista kiinni, niin metsään mennään ja pahasti.
Ja sitäpaitsi mulla olisi äitiys mennyt metsään siinä vaiheessa, kun olisin kotiutunut synnäriltä kolmen pyykkikassin kanssa...
ja asuin synnytyksen jälkeen vauvan kanssa potilashotellisssa niin kuin muutkin äidit joiden synnytys oli sujunut normaalisti. Potilashotellissa on aina kätilö paikalla ja apua saa tarvittaessa mutta kukaan ei tule huoneeseen jollei itse kutsu. Kaikilla oli luonnollisesti omat vaatteet päällä, vauvoille oli vaatteita talon puolesta, siteet, vaipat ja muut tarvikkeet sai kyllä talon puolesta. Äideille potilashotelli on ilmainen mutta isät joutuvat maksamaan asumisestaan ja syömisestään. Mielestäni ihanteellinen systeemi. Synnyttäneiden vuodeosastokin on niille jotka sitä tarvitsevat.
Tai se kuinka Suomessa kohdellaan sairaalassa. Vaatteet eivät olleet se ongelma vaan asenne. Ei kunnioitettu tippaakaan yksityisyyttä tai kohdeltu asiakkaana. Inhottaa mennä sinne uudestaan.
Alkkarit ja sukat oli sairaalan, housut ja paita omat. Ammutakki niiden päällä.
En ole ikinä ajatellut asiaa noin ap vaan niin mikä on mukavinta. Mun mielestä sairaalan vaatteet ei ole mukavia. Pitkä ja leveä paita on monella rullalla kropan ympäri kun yrittää nukkua. Kiinni ovenkahvoissa ja sängynkulmissa.
Aamutakkia rupesin käytävillä ja syömässä pitämään kun aina vuoronvaihduttua joku hoitsu kysyi millä asioilla liikuin kun oli "siviilit" päällä.
Mulla on kaksi alatiesynnytystä takana jorvissa ja molemmilla kerroilla on ollut mukana omat "lököhousut" ja muuten olen ollut sairaalan tamineissa.
Kolmatta kertaa olen menossa sinne heinäkuussa, ja taas olen ajatellut niin että muuten sairaalan vaatteissa, mutta omat housut mukana. Jotenkin ne tuntui kivalta niin ei tarvinnut siinä pelkässä "yöpaidassa" kulkea ja varsinkin kun päivähuoneessa kävi aika paljon vieraita moikkaamassa niin olivat kivemmat päällä :)
Mulla on kaksi alatiesynnytystä takana jorvissa ja molemmilla kerroilla on ollut mukana omat "lököhousut" ja muuten olen ollut sairaalan tamineissa.
Kolmatta kertaa olen menossa sinne heinäkuussa, ja taas olen ajatellut niin että muuten sairaalan vaatteissa, mutta omat housut mukana. Jotenkin ne tuntui kivalta niin ei tarvinnut siinä pelkässä "yöpaidassa" kulkea ja varsinkin kun päivähuoneessa kävi aika paljon vieraita moikkaamassa niin olivat kivemmat päällä :)
Ja sitten tietenkin imetysliivit ja omat sisäkengät mukaan :)
sekä vauvalla että itellä.
ei kyllä tulut mieleenkään laittaa omia jotka ois sitte ollu hiessä, maidossa ja veressä ja hyi. sama vauvalle, aluks ku maito oli niin keltasta ja puklaili niin vaatteet ois ollu kyllä ihanan näköset. sitä paitsi minusta oli just rento pitää niitä sairaalan kaapuja ja vaihtaa uus ku halus jne. eikä tullut sitä pyykkiä kotiinkaan...
hakea sitä näkökulmaa että vaikuttaako varhaiseen vuorovaikutukseen se miten äiti itsensä kokee. Potilaana potilasvaatteissa, ehkä sairaudentuntoisena, vai juuri juuri synnyttäneenä äitinä jolla on oma identiteetti omissa vaatteissaan.