Ydinvoimala ja vesi.

Pyhäjoki 4.4.2009



Ydinvoimala ja vesi







Ydinvoimala on riippuvainen puhtaasta vedestä. Suomen ydinvoimalat on

sijoitettu meren rannalle. Niiden jäähdytystä varten johdetaan voimalan läpi

puhdas merivesi ja se päästetään n. 12 astetta kuumempana takaisin mereen

taukoamatta. Jäähdytyssysteemi on avoin merivesipiiri (Once-through). Uutta

vettä otetaan noin 50 kuutiometriä sekunnissa per tuhannen megawatin laitos.

Noin yhden Hudöfjärdenin[1] verran vesimassaa viikossa kulkee Loviisan

ydinvoimalan läpi sen jäähdyttämiseen. Vesi päästetään mereen

Hästholmsfjärdenin puolella. Kuuma vesiplyymi liikkuu sieltä vesivirran

mukana länteen[2]. Voimalateollisuus käyttää n. 80 % kaikesta kaikkien

teollisuuslajien käyttämästä jäähdytysvedestä. Vuonna 1974 oli todettu

once-through-systeemin olevan kestämätön USA:ssa[3]. Vedenpulan takia

alettiin 1950-luvulla mm. Isossa-Britanniassa kylmentää ydinvoimalat

konkaavien jäähdytystornien avulla.







Puhdas merivesi ja puhdas ilma on laskelmoivasti käytetty hyväksi

ydinvoimaloiden normaalitoiminnan radioaktiivisten ja kemiallisten päästöjen

laimentamiseen. Mereen päästetään mm. tritium, radioaktiivinen vety H3, joka

sekoittuu, muodostuu tritioitu vesi. Päästöplyymi mereen sisältää 137Cs,

134Cs, 131 I, 58Co ja aktivoituja korroosioaineita kuten 51Ch and 51Mn.

Ilmaan päästetään piipun kautta mm. tritiumhöyryä, jalokaasuja, 133Xe,

aktivoituja kaasuja, 41Ar, 14C, 16N, 35S. Biosidit, pesuaineet, kloori ja

muita kemiallisia myrkkyjä korroosiokontrolliin ja mikroeliöiden poistoon

huuhtoutuu myös mereen. Tritium on mahdoton eristää, se käyttäytyy kuin

vesimolekyyli ja imeytyy kuten vesi eliöstöön.







Ydinvoimaloiden lämpöpäästöt (thermal pollution) ilmaan ja veteen ovat kaksi

kolmasosa niiden kokonaisenergiasta. Ydinvoima on sen lämminvesipäästöjen

johdosta osasyynä maapallon lämpenemiselle. Suomen ydinvoimalat päästävät

runsaat 40 miljardia kWh/vuosi lämminvettä mereen, Ruotsin ydinvoimalat

päästävät 130 miljardia kWh/vuosi energiaa mereen.[4]



Italialaiset tutkijat[5] arvioivat 1970-luvulla, että kuuma päästövesiplyymi

(hot plume) vähentää veden hapensisältöä, lisää leväntuotantoa ja aiheuttaa

eliöhaittoja ja -kuolemia.







Pohjoismaissa tuhlataan arvokkaat vesivaramme, kuten Itämeren,

ydinvoimaloiden jäähdyttämiseen. Ydinvoimaloista aiheutunut vesien

saastuminen sekä eliöiden ja kalojen tuhot oli asiantuntijoiden tiedossa

1970-luvulla. Mekaaniset vauriot eliöille veden oton ja poistoveden

yhteydessä sekä itse voimalan putkistossa, missä vesi liikkuu nopeasti, ovat

huomattavat.[6] Merten sedimentit saastuvat, villikalatalous kärsii. Tämä on

pitkään ollut Loviisan kalastajien tiedossa. Villikalojen menetykset on

pyritty korjaamaan ydinvoimayhteiskunnan suosimien kalaviljelmien keinoin.







Metsien tuhot ydinvoimaloiden ympäri tutkinut saksalainen professori Günther

Reichelt totesi 1985 teoksessaan Waldschäden durch Radioaktivität, että

ydinvoimaloiden ympärillä tuotettu rutiiniomainen päästöplyymi ilmaan

aiheuttaa suurimmat metsien neulaskadot ydinvoimaloiden pääilmansuunnassa.







Gerd Söderholm



JOURNALISTS FOR RENEWABLES



gerd.soderholm(at)gmail.com







käännä

Kuva 2.: Merieläinten kulku voimalan läpi







KUVA 2. Sähköä tuottava höyryvoimala, jonka jäähdytyssysteemiin on piirretty

höyryyntymiskohdat sekä oletettu altistus ajassa ja lämpötiloissa, johon

joutuvat ne eliöt jotka ajautuvat jäähdytyssysteemiin. (Modified according

to Adams (65); and Biological Aspects of thermal Pollution. I. Entrainment

and Discharge Canal Effects. C.C. Coutant (47). Copyright CRC Press Inc.)







(Lähde: Miller, D. C., Beck, A. D., Development And Application Of Criteria

For Marine Cooling Waters, s. 639-657, teoksessa Environmental Effects of

Cooling systems at Nuclear Power Plants. Sivu 649.



D.C. Miller ja A.D. Beck, Environmental Protection Agency, National Marine

Water Quality Laboratory, Narragansett, Rhode Island, United States of

America.)



--------------------------------------------------------------------------------



[1] Ulkosaariston kartta. Liite.



[2] Börje Anderssonin plyymikartta. Liite.



[3] W.G. Belter, Management of Waste Heat at Nuclear Power Stations, its

Possible Impact on the Environment, and Possibilities of its Economic Use.,

United States Atomic Energy Commission, Washington , D.C. USA, s. 3-23;

Environmental Effects of Cooling Systems at Nuclear Power Plants. IAEA,

Vienna, 1975. 828 s.



[4] Bo Nordell, Luleå tekniska universitet. Energi och Miljö 2008.



[5] Environmental Effects... s. 659-673



[6] Kuva: Merieläinten kulku voimalan läpi, Env. Effects of Cool Syst at

NPPs. IAEA, Vienna, 1975, s. 649.