äitiys erotti ystävykset

Ettekö voi puhua avoimesti siitä, että teillä on erilaisia arvoja ja teette joissakin asioissa erilaisia valintoja? Ei kai sen tarvitse ystävyyttä kaataa, jos kumpikin ymmärtää tilanteen ja hyväksyy toisen sellaisena kuin on. Joskus on ystävien kanssa jopa kiva naureskella sille, miten erilaisia ollaan. Toinen tekisi tässä tilanteessa näin ja toinen jotain ihan päinvastaista.

Mutta ei kukaan halua olla sellaisen ihmisen kanssa, joka besserwisseröi kaikesta. Sorruin itse tähän vähän aikaa sitten yhden kaverini kanssa (eri tilanne), ja mussa oli hänellä varmaan kestämistä. Mutta ajan kanssa tajusin kyllä mokani ja pyysin kaverilta anteeksi. ;)



Jos kaverisi on sulle niin tärkeä ja läheinen, kehottaisin juttelemaan tuntemuksistasi hänen kanssaan. Ehkä kaverisi suuttuu, tai sitten tajuaa mokansa ja ystävyytenne siitä paranee ja vahvistuu. :)

niin mun mielestä vakava juttelu on parempi kuin vitsailu. Lapsen kasvatus taitaa olla ystävällesi sen verran vakava juttu, ettei siitä vitsailla...

hyvä vinkki että voisi vitsailla erilaisuudesta!Mutta tuleeko siitä sitten helposti vittuilua jos sanoo jotain että meillä sitä kiipeillään vain seinillä mutta teillä ollaan nätisti (hän pitää tosi tiukkaa kuria kun taas meillä saa pomppia sohvilla ja syödä telkan edessä).



Tietty elämän pitäisi olla muustakin puhumista kuin vain lapsista, ne nyt vain täyttävät päivät kun kotiäitinä olen.



Varmaan parasta ottaa asia puheeksi, mun on vain vaikea ilmaista negatiivisia juttuja. Mutta nyt oikeasti vaihtoehtona on välirikko koska tuntuu että en tee mitään oikein hänen mielestään...

Joskus pitää vaan hyväksyä että ihmiset muuttuvat lapsen saannin myöstä. Olen itse huomannut sen useasti. Monet rennot ihmiset muuttuvat ihmellisen tiukoiksi ja stressaaviksi kun saavat lapsen, ja yhtä äkkiä kaikki on heille tosi vaikeaa "kun on se lapsi". En usko että heitä voi puhumalla muuttaa.



Olen myös huomannut että muodista, elokuvista jopa politiikasta voikaan väitellä ja olla eri mieltä, mutta kun kyse on lapsista niin ei. Kaikki mielipiteet joko otetaan kritiikkinä, tai sitten itse joko ääneen tai äänettömästi tuomitaan toisen tapa toimia. Aina oma tapa tuntuu olevan parempi.



Me esim. käytettiin kertakäyttövaippoja ja se oli kaikkien tiedossa, sillä perustelin sen hyvin. Silti eräs ystäväni toi kaksi kertaa lahjaksi kestovaippoja ja kehotti edes kokeilemaan.. Mielestäni se oli täysin turhaa. Ja hän toiminnallaan osoitti mieltään valintaani kohtaan. Näin koin sen itse.



Olen miettinyt, että ehkä lapsien kasvettua nämä välit tiettyjen ihmisten kanssa saattavat taas lämmetä, kun ei ole pikuvauvaa koko ajan sylissä. Toivotaan näin.

että olisiko mahdollista keskustella muusta kuin lapsista?



Sano ystävällesi tämä sama, mitä täällä sanoit. Eli kerrot, että sinua harmittaa, ettei hän hyväksy sinun tapaasi kasvattaa lasta ja sinä et nauti tuollaisesta syyllistävästä ystävyydestä.

Jos ystäväsi ei ymmärrä ja ystävyys menee sen vuoksi, niin et sinänsä menetä mitään, koska et muutenkaan tuosta ystävyydestä nyt nauti.



Minulla on paljon ystäviä ja meillä monilla hyvin erilaiset kasvatusperiaatteet ja näkemykset asioista. Minusta on ihan kiva kuunnella muiden mielipiteitä, mutta ei se tarkoista, että minun pitäisi toimia kuin ystäväni, jotta koen, että he hyväksyvät ja kunnioittavat minua. Sano vain ystävällesi nätistä, että on ihan mielenkiintoista, miten erilaisia vanhempia olemme, mutta molempien tapa on ihan yhtä oikea. Eli sano hänelle, että et pidä tätä äityittä mitenkään kilpailulajina, jossa jommankumman tulis voittaa. Sano, että ystävyydessä haet nimenomaan erilaisuudekin hyväksymistä ja tuke ja kannustusta. Jos häne ei ole siihen valmis, niin unohda tämä ystävä.



Kokeile myös sitä, että seuraavan kerran kun tapaatte, niin keskustelkaa ihan jostain muusta kuin lapsista.

..jos olette noin erilaisia kasvattajia. Ystäväsi ei taida ymmärtää että vaikka osa lapsista kaipaa niitä virikkeitä ja seuraa jo pienestä (minä uskon tämän, sillä oma esikoiseni oli nimenomaan tälläinen ylisosiaalinen kaikkien kaveri jo taaperona ja nykyään kyläluuta-koululainen joka ei näytä tarvitsevan omaa aikaa juuri ollenkaan, kunhan vaan on kavereita ja tekemistä niin hän on onnellinen), osa EI tarvitse muuta kuin tavallista kotielämää ja se onkin heille sitten paras vaihtoehto. :) Voisitko ap yrittää sanoa ystävällesi tuosta hänen tavastaan "tyrkyttää" näkemyksiään sinulle? Sanoisit vaikka että sinua ahdistaa koska lapsenne ovat erilaisia eivätkä hänen neuvonsa toimi sinulle- etkä oikeastaan haluaisi niitä koko ajan.

mulla on toinen kaveri joka on pk:n kannalla mutta hänen kanssaan ei tätä kireyttä esiinny koska hän ei ole koskaan sen kummemmin asian puolesta paasannut, onpa vain sanonut että hänen lapsensa viihtyvät siellä paremmin kuin kotona hänen ollessa äitiyslomalla.Kun taas tämä bestikseni tiukkaa koko ajan että eikö X todellakaan mene päiväkotiin ennen eskaria...vaikka vastauksen jo tietää..



Sitten on tuo ekojuttu, sehän on monille kuin uskonto ja herää kysymys ovatko nämä "uskovaiset" sitten tyytyväisiä suhteessa ihmisiin jotka eivät sen enempää intoile asiasta...heitä varmasti kalvaa joka kerta kun kertakäyttövaippa kaivetaan esiin...



Ja mitä kuriin tulee, hän hokee koko ajan tytölleni että nyt hänen pienempi lapsensa ottaa mallia minun lapsestani (joka siis ei mielestäni todellakaan tee mitään tuhmuuksia)

että jos ystäväsi ei keskusteluista huolimatta suostu hyväksymään sinun valintojasi vaan aina kärkkäästi tuputtaa omaa näkemystään, niin eihän sitä sitten kukaan jaksa. Jankuttajat on ärsyttäviä, oli asia mikä vaan. Eli jos tässä on kyseessä ikuinen jankuttaja, joka ei ymmärrä mitään muuta kuin oman tapansa tehdä asioita ja kaikki muut tavat on vääriä tapoja, niin on ihan ymmärrettävää, että välit viilenevät.



t. kolmonen